Pakko sanoa, että kilpailuiden suunnittelu ja pyörittäminen on kyllä sitten äärimmäisen koukuttavaa puuhaa. Olen ollut nyt vähän toista kautta meidän seuran noinabout kaikissa kisoissa kilpailunjohtaja, eli se joka vastaa siitä että homma toimii. Vaikka peruspaketti alkaa olla hallinnassa - kiitos ison ja perinteikkään seuran - niin edelleen joka kisassa tulee vastaan uusia asioita mihin yritän perehtyä paremmin. Toukokuussa suoraan sanottuna opettelin tehtävien ja vastuun jakamista ja sitä että ihan kaikkea ei tarvitse ja kannata yrittää tehdä itse, ja nyt kesäkuun estekisoissa yritin taas uutena asiana hahmottaa sitä miten paljon ja usein kilpailun aikana kenttä tarvitsee lanausta ja kastelua pysyäkseen hyvänä. Kesäkuun kisa oli melkoinen haaste, kun Finnderbyn lisäksi ei muita isompia kisoja ollut tarjolla. Tämän seurauksena Kangasalle tuli kilpailijoita Helsinkiä ja Jyväskylää myöten, ja kahden päivän aikana startteja oli yhteensä vähän vaille 500. Sunnuntai-iltana ysin maissa kotiin ajellessa, yhteensä reilun 30 talkootunnin viikonloppu takana olo oli melkoisen väsynyt - mutta nyt muutama päivä tuon jälkeen olisin taas valmis samaan urakkaan. Hullun hommaa?
Mutta itse asiaan. Ei Hupi sentään ihan pelkkää lomaa ole viettänyt koko tätä aikaa. Vuokraaja on maastoillut paljon, ja muutenkin ohjelmassa on ollut mahdollisimman paljon kävelyä ja kiipeilyä, isoa rentoa liikettä eikä yhtään kokoamisia. Viime viikolla laitettiin sitten vähän tikkuja ristiin, ensin yksittäisinä tehtävinä ja lopuksi ratana. Yllättäen selästä ei kuulunut mitään nikottelua siinäkään kohtaa kun ilmoitin kantavani kentälle portin yhdeksi esteeksi. Ensin mentiin melkein tasajaloin pupuloikalla yli, sitten pari hui-apua-tökköä ja lopulta portti oli ihan yhtä simppeli ylittää kuin puomiesteetkin.
Itse pääsin kuun vaihteen paikkeilla jo aiemminkin hehkuttamani fyssarin (Saara Uusitalo) istuntatunnille. Palattiin taas ihan perusasioihin siinä määrin, että jo ihan käynnin ratsastamisessa tuntui olevan välillä haasteita, ja keventää en osannut ollenkaan. Isoimpia muistettavia asioita oli:
1) Pakarat rennoksi (Kummelissa puristetaan perseellä, ei hevosen selässä)
2) Vasemman jalan takareisi rennoksi (juuri se aina kiristävä kohta mikä pitäisi jaksaa venytellä auki)
3) Oikean jalan lonkan koukistaja rennoksi (se kohta mikä kramppaa helpoiten)
4) Omat lavat ylös (ihan siihen notredame-fiilikseen asti, kun selkä on rakenteellisesti notkolla niin täytyy liioitella fiilistä että korjaus on riittävän iso)
5) Rintalasta napaa kohti, napa selkärankaa kohti (lue: vatsalihakset töihin)
6) Vasemmalle kääntyäessä kylki rintsikan kohdalta pitkäksi ja ylös ("ai näin vai, tästä kohtaa, miksei kukaan ole aiemmin sanonut?")
7) Keventäessä alas istuessa 100% painosta satulaan, ei 15%. Oikea kevennysliike löytyy ilman jalustimia (kun ei pääse pumppaamaan yli-isoa liikettä...) - hae fiilis näin, etsi sama tunne jalustimien kanssa.
Laidunlaiskalla ja löysällä hevosella oli vähän hankala toteuttaa asioita, kun mikään apu ei oikeastaan mennyt läpi. Seuraavina päivinä hain itsekseni samoja asioita, mutta niin että ratsastin hevosen ensin pohkeen eteen ja avuille ja sen jälkeen aloin keskittyä itseeni. Toimi hyvin. Muuten alkaa mennä osa korjauksista jo pikkuhiljaa ihan liikemuistiin asti, mutta kaksi viimeistä kohtaa on edelleen vaikeita. Tarkoituksena on käydä Saaran tunnilla nyt kesän ajan säännöllisesti (sen mukaan miten lompakko antaa periksi), jos vaikka joskus oppisi istumaan?
Eilen otin sitten paussin jälkeen ensimmäistä taas tavoitteeksi jotain kouluratsastukseksi laskettavaa. Koska Hupin kesämoodi on edelleen hyvin laiskanpulskea, niin käytiin käynnistämässä moottori maastossa. Ensin käyntiä pitkin ohjin, sitten tuntumalla mutta pitkällä kaulalla nopeita (!) mutta rentoja (!) väistöjä tien reunasta toiseen, asetuksella ja välillä myös taivutuksellakin leikkien. Tämän jälkeen mahdollisimman isoa mutta silti tahdikasta ravia, ja siinä samat asiat läpi. Suunnitelma toimi niinkin hyvin, että jos lähdin pihasta pystyynkuolleella hevosella, niin takaisin tultiin sitten siinä määrin hereillä olevalla eläimellä, etten uskaltanut antaa kokonaan pitkiä ohjia edes pihatiellä. Kentällä päätin tehdä työt kahdeksikolla, siinä yleensä sekä kuskin että hevosen puolierot lakkaavat olemasta, kun ei voi jäädä matkustelemaan helppoon suuntaan tai takkuamaan vaikeaan, ja edelleen sama periaate, paljon liikettä eteenpäin, eikä yhtään korjausta taakse. Ja voi että oli kivaa ja helppoa :) Mitään taikatemppuja ei tehty, varmaan eniten kokoamista tuli niiden neljän laukkavoltin aikana mitä tein ihan lopuksi, muuten vaan eteen-eteen-eteen, tahdissa ja joustavana. Oma istuntakin tuntui olevan yllättävän kivasti kasassa (ainakin noiden yllämainittujen ensimmäisten korjauksien suhteen), vaikka ei todellakaan menty mitään mummoravia niin paketti ei levinnyt pahasti missään kohtaa.
Tänään tarkoituksena olisi toistaa samanlainen helppo ja mukava ratsastus, toivottavasti joku ehtisi vähän ottaa videonpätkääkin että näkisi onko takaosan liikkeessä muutosta verrattuna toukokuuhun.
Tallinomistajat reissussa, hevoset irti pihanurmikolla? Oikeasti ihan
luvallista vihreään totuttelua toukokuussa, eipähän tarvitse nurtsia leikata ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti