Poni paksujalka

Edelliskirjoituksen jälkeinen uusinta onnistui juuri kuten pitikin. Hetken mielijohteesta laitoin Hupille kanget ensimmäistä kertaa Niihaman kisan jälkeen, ja fiilis oli sellainen että olisin voinut startata radalle vaikka heti. Mitään temppuja en vaatinut vaan ihan perusratsastusta edelleen, etenevää liikettä ja paljon siirtymisiä, nyt välillä vähän jo kootenkin.

Paras fiilis tuli viimeisestä tehtävästä missä tein kahdeksikolla siirtymisiä laukasta ja laukkaan. Aina suuntaa vaihtaessa käynnin kautta vaihto (jokunen jokseenkin kelvollinenkin tuli, kuitenkin pääpointtina keveys ja reagointinopeus, ei niinkään välttämättä puhdas suoraan käyntiin siirtyminen), ja kummankin ympyrän toisella sivulla muutaman askeleen raviin siirtyminen ja uusi laukannosto. Kun joka toinen siirtyminen oli käyntiin ja joka toinen raviin niin ennakointia ei esiintynyt ja eteenpäinpyrkimys säilyi.

Laitumella alkaa olla vähitellen rauha maassa vaikka välillä vähän jo mietitytti että mitähän tästä tulee. Laumalla alkaa olla suht selkeä järjestys kuka siirtelee ja ketä, ja ketään ei ajeta enää lauman ulkopuolelle. Yhdellä, ilmeisesti menneisyydessään suht paljon yksin ulkoilleella ponitammalla oli vähän opettelemista alkuun mutta nyt sekin "puhuu hevosta" jo paljon sujuvammin. Toistaiseksi Hupi on ollut lauman pomona, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin se mukavuudenhaluisena hevosena ei juuri vaivaudu asemaansa puolustamaan ja valuu kesän mittaan vähän alaspäin. Lauma on siinä määrin tiivis, että Hupia laitumelta hakiessa saa monesti kaupanpäällisiä mukaansa - kuten kuvasta näkyy, neljä yhden hinnalla!

Hupin kesäparatiisiin kuuluu paljon syötävää ja laskutavasta riippuen neljä tai viisi tammaa. Tallin maskotti-shettis kulkee aidoista välittämättä milloin missäkin lohkolla, mutta melko usein sen löytää hengailemasta tämän lauman luota. Sillä tuntuu olevan varsin suloinen tapa ottaa suojatikseen aina jonkun lauman pahnanpohjimmainen ja olla sen rinnalla, niin nytkin. Mutta siis ennen kaikkea paratiisissa on paljon syötävää. Ne tammat kiimoineen kun lähinnä häiritsevät syömistä. Tallin kaikkien siitosruunien joukossa Hupi on se kummajainen jota tammat eivät jaksa kiinnostaa. Tositesti tuli yhden "melko" voimakaskiimaisen laidunkaverin kanssa, joka kulki Hupin edellä tarjoten itseään minkä ehti - ja Hupi kulki toiseen suuntaan korvat luimussa, on se nyt kumma kun akka ei anna syödä rauhassa. Onhan Hupilla villistä nuoruudestaan sentään todisteita että miehistä kuntoa on ainakin yksivuotiaana löytynyt, kun se on vuotiaana riiuureissullaan astunut ja saanut kantavaksi kaksi niinikään vuotiasta tammaa. Terveisiä omistajille, tiedän että ainakin toinen teistä tätä satunnaisesti lukee!

Mutta siihen otsikon Poni Paksujalkaan. Juuri kun kuvittelin että päästään taas treenaamaan kunnolla niin ensin itse hankin viikonloppuna oikein aidon ja alkuperäisen kesäflunssan, ja maanantaina vuokraaja soitti tallilta että hevosella on takajalassa kunnon ventti. On se taitava, taitaa olla ihan itse aiheutettu kun on takajalan sisäsyrjällä. Tietysti jos jalkaan johonkin kohtaan on pakko saada haava niin tuo on aika jees kun ei ole minkään jänteen tai nivelen kohdalla.

Maanantaina turvotus oli hyvin paikallista haavan kohdalla, tiistaina sitten olikin jo koko jalan sisäsyrjä paksu ja pinkeä. Haava oli kuitenkin siisti ja valutti lähinnä kirkasta kudosnestettä (ei bakteeritulehdusta), ja lisäksi jalan ulkosyrjä oli aivan normaali eikä lainkaan turvonnut (ei impparia), joten hoidettiin tutulla vesiletku-betadinepullo-linjalla. Tai siis vuokraaja hoiti, minä makasin kuumeessa peiton alla. Tänään sitten kävin itsekin tarkistamassa tilanteen ja varsin siististihän tuo oli lähtenyt paranemaan. Liikutus on ollut hyvin kevyttä, kun sen verran kuitenkin arkoo täräyksiä että ravissa ottaa aavistuksen lyhyempää/hätäisempää askelta. Eilen ja toissapäivänä jalka oli aika pinkeä koko sisäsyrjältä, riippumatta siitä mitä sille teki. Tänään kuitenkin kolmen vartin harjukävely ja vartin kylmäys saivat ihmeitä aikaan, ja turvotus laski ihan silmissä. Juhannus ollaan vuokraajan kanssa molemmat joka tapauksessa reissussa, joten huilikoon hevonen rauhassa, kun kiitos kaverin, jalka saa tänäkin aikana toki asianmukaista hoitoa.