Kolmen sentin talviturkki elo-syyskuun vaihteessa on liioittelua ihan millä mittarilla hyvänsä. Kun syyskuu on vielä ollut tavanomaista lämpimämpi, niin Hupi hikosi järjettömästi jo pienen kevyen hölkkälenkin aikana. Karvanlähtöaika oli klipperin avustuksella nopea ja tehokas - kiltti hevonen, taitava klippaaja (kiitos!) ja homma taisi olla paketissa alta puolen tunnin.
Hupi ilmeisesti oli kuullut joskus jossain nettikeskusteluissa mainitun termin "lyhytkarvainen laatuhevonen", koska se oli illalla aivan mahtava ratsastaa. Vähän hidas käynnistymään edellispäivän vapaan jälkeen, mutta sen jälkeen tuli kaikki kuin tarjottimella. Toivotaan, että moodi säilyy, kun rohkaistuin nyt sitten ilmoittautumaan ensi viikonlopun aluemestaruuksiin. Hämeen taso on valtavan kova, joten mukaan mennään perisuomalaisella mentaliteetilla - tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. Jos nyt ei ihan viimeinen olisi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti