Hallitse mieli niin hallitset kehon

Pakkanen ja klippaus ovat saaneet Herra Hevosen tossun kevenemään siinä määrin, että vuokraajan viime maastoreissun jälkeinen puhelu alkoi suurin piirtein sanoilla ”luojalle kiitos norsujarrusta…” Toisaalta energia on näkynyt koulutreeneissä suurimmaksi osaksi positiivisessa mielessä, joten pientä syyspöllöilyä varmaan täytyy vaan sietää. Eikä Hupi paha ole, se on vaan Erittäin Valpas ja Hyvin Huolissaan jokaisesta rasauksesta joka pimeästä kuuluu. Ja haluaa laukata. Paljon. Kovaa.

Pari edellistä treenikertaa on ollut luokkaa ”ihan kiva muttei oikein kuitenkaan”, enkä oikein itsekään ole osannut sanoa mikä puuttuu. Eilen ”se jokin” kuitenkin taas löytyi, ja vaikka alussa oli tosi vaikeaa niin loppua kohti tuli sellaisia pätkiä että näillä elää taas hetken jos toisenkin. Alkuun tuntui siltä etten saa mitään tolkkua hevosen liikkumiseen, se on taas näennäisesti ihan kiva eikä varmasti näyttänyt ulos pahalta ollenkaan. Itsestä kuitenkin tuntui siltä että joka asiasta joutuu huomauttamaan vähintään kahdesti, eikä siltikään mikään mene läpi. Tuntuma oli vähän raskas, joka pidäte aiheutti jännittymistä ja tahdin kiihtymistä. Niin kauan kun en tehnyt mitään niin liikkumisessa oli kuitenkin toisaalta ihan ok tahti, eivätkä pukin ja hevosen päällä keikkuvat vikeltäjät tai ohi suihkivat issikat aiheuttaneet mitään kierrosten nousua.

  

Verkan jälkeen lähdin sitten purkamaan kaikkea ihan palasiin, ja sieltähän se ongelma sitten löytyi. Paljon puhutaan siitä miten oma mieli ja jännitys täytyy hallita että keho voi toimia oikein, mutta vähintään yhtä tärkeää on hallita hevosen mieltä. Hevosen järjenjuoksua ei aina ihan pysty ymmärtämään, eikä sen jännittämät asiat välttämättä ole "järkeviä" - mutta mieti itse miten paljon auttaa omaan jännitykseen se, että joku muu sanoo ettei tuota kannata pelätä.

Töihin siis. Hupi oli näennäisesti ihan kuulolla, mutta sen pääkoppa kävi aivan ylikierroksilla, eikä se ollut millään tapaa ”minun kanssani”. Ensimmäinen apu kaikui kuuroille korville, ja toisesta huomautuksesta se taas jo ikään kuin säpsähti. Melkoinen savu nousi kuskin korvista kun tehtiin varmaan vartin verran käynti-ravi-siirtymisiä ja loivia väistöjä, ainoana ajatuksena saada hevonen odottamaan ja rentoutumaan. Sitten kun se rentous lopulta alkoi löytyä niin pari lyhyttä laukkatehtävää sai puolestaan hevosen korvienvälin sauhuamaan. Ja taas palattiin takaisin alkuun. Kerta kerralta kuitenkin rentous alkoi löytyä laukkatyöskentelyn väleihinkin nopeammin, ja vähitellen sain tehdä laukannostoja tai laukkatyöskentelyä enemmän yhteen menoon ilman että kierrokset kasvoivat.

Loppuverkassa tuli oikeastaan kuitenkin ne kaikkein parhaat hetket. Hupi on oppinut venyttämään ylälinjaansa aika kivasti, vähän hakee vielä välillä luotilinjan taakse, mutta antaa korjata ja säilyttää selän jouston. Sen on kuitenkin saatava ravata melko isosti että se osaa/uskaltaa venyttää, ja touhu on melkoista tasapainoilua hyvin venyttelevän ja alta juoksevan hevosen välillä. Tänään sain ensimmäistä kertaa muuttaa tempoa ihan mielin määrin ilman että ylälinja, tahti tai rentous katosi mihinkään. Hupi tuli isosta ravista aivan pieneen raviin ja takaisin lähes ajatuksen voimalla. Vau. Ja taas pitäisi olla niitä vieterikuvia kuvaamaan fiilistä.

Tämän päivän suunnitelmissa on pitkä harjukävely maasta käsin ja huomenna ohjelmassa on puomeja ja kavaletteja vuokraajan kanssa. Viikonloppuna Hupi jääkin kaverin hoiviin, kun lähdetään vuokraajan kanssa yhdessä kohti Helsinkiä ja Horse Showta - kannattaa osallistua arvontoihin, niistä voi voittaa kaikenlaista kivaa! Edellinen HIHS-keikka oli allekirjoittaneen osalta silloin kun karkelot pyörivät vielä messukeskuksessa (ja Hugo Simonin Apricot D vei sydämeni…), joten oli jo aikakin päästä.