Lyhyt rokotusloma

Tammikuun ohjelmassa oli taas vuosittainen rokotus. Tänä vuonna oli rokotuspäivän kanssa pientä taiteilua, että saa sovitettua lyhyen paussin valmennusten ja muiden suunnitelmien väliin niin, että kuitenkin pysytään ohjelmassa. Kiitos Kangasalan kunnaneläinlääkärin loistopalvelun, onnistui rokotus päivälleen toiveiden mukaisesti maanantaille. Itse rokotus meillä on onneksi simppeli asia. Hupi on maailman helpoin pistettävä, ja tällä kertaa tuskin edes huomasi neulaa kun samaan aikaan nenän edessä oli tarjolla pala ruisleipää. Kuumetta se ei myöskään ole koskaan nostanut, ja nytkin lämpö oli seuraavana päivänä kellontarkasti normaalilukemissa. Yhden täysvapaan ja pari kevyempää päivää olen silti nähnyt parhaaksi pitää. Nyt ennen rokotusta oli alla erinäisistä syistä johtuen pari superkevyttä päivää, joten olin erittäin kiitollinen siitä että kuumemittari tiistaina näytti normaalilukemia.

 Limppariämpäri tiskataan aina huolellisesti.

Tiistaina kävin vain tarhassa mittaamassa lämmön ja juottamassa hevosen. Hupi tosin seurasi perässä portille ja jäi vähän hölmistyneenä aidan toiselle puolen, ikään kuin sanoen että "hei sä unohdit mut tänne". Tosin sen jälkeen kun tarjolla oli ämpärillinen melassivettä ja pieni heinäsiivu, niin töihin lähtö ei yhtäkkiä enää kiinnostanutkaan.

Keskiviikkona olin itse melkoisella minuuttiaikataululla liikenteessä, ja tallireissuun oli matkat mukaanlukien aikaa vain reilu puolitoista tuntia. Alan selvästi vähitellen oppia pikaratsastuksen salat, sillä tälläkin kertaa kiireessä tehtiin oikein onnistunut treeni. Tie onneen oli simppeli: Suunnitelma, suunnitelma ja suunnitelma. Yksinkertainen ja helppo tavoite, jonka ehtii varmasti saavuttaa. Itse halusin tsekata muutamilla taivutuksilla lanneselän tilanteen. Jos se on hyvä, niin askellajit läpi, jos huono niin käynnissä ja ravissa jumppaa viime viikon tapaan.

Kiireessä ratsastan yleensä ilman satulaa, säästö se on pienikin ajansäästö. Hevoselle suitset ja itselle kypärä, ja menoksi. Kentälle päästessä vähän mietitytti kyllä että mitähän tästä tulee, lomaillut hevonen, ei satulaa ja auraamaton kenttä = 15 sentin hanki. Mutta hyvä tuli. Lanne oli edelleen oikein hyvän tuntuinen, joten hölkkäiltiin kevyesti askellajit läpi, ja lopetettiin hyvillä mielin siinä kohtaa kun normaalisti olisin aloittanut kunnollisen työskentelyn. Hupi oli innokas mutta kuulolla, ja esitti hangessa aika kivaa liikkumista. Vähän oli kyllä tädillä tekemistä pysyä kyydissä, varsinkin laukasta raviin siirtyessä. Voi olla että jatketaan tänään samalla teemalla, jos vaan (aikoinaan kaverin suokkitammalta pudotessa murtunut) häntäluu kestää.