Pe 14.1.2011
Jos viime viikolla tehtiin enimmäkseen kentällä tai maneesissa hommia niin tämä viikko ollaankin tähän asti vietetty sitten melkeinpä kokonaan maastossa. Maanantaina oli tarkoitus kevennellä nopeasti kotikentällä mutta lumisade oli tehnyt kentän pohjasta niin pöpperöisen ja liukkaan että muutaman kierroksen jälkeen päätin lopettaa ennen kun sattuu jotain. Pohja oli sen verran raskas että Hupi joutui liikkumaan aika isosti että jaksoi, ja kun isosti liikkuessa yhtäkkiä pohja luistaakin alta niin huonolla tuurilla parannellaan taas jalkaa puoli vuotta. Siirryttiin nopeasti siis kentältä maastoon ja auratuille teille. Kovin pitkälle en viitsinyt mennä kun heijastimia oli vähän niukanlaisesti koska olin suunnitellut etten välttämättä lähde pihasta pois kun vähän alku- ja loppukäynneille mutta tallin lähistön paria pikkutienpätkää mentiin edestakaisin.
Hupi oli harvinaisen kiva ratsastaa ihan alusta alkaen, liikkui tosi energisesti eteen mutta oli silti suht rento. Tai siis kyllähän se kyttäsi kaikkea kun puuskittainen tuuli heilutti tienvarren puskia, mutta loppujenlopuksi se on monesti parhaimmillaan juuri tuossa ihan aavistuksen kiihtyneessä mielentilassa. Riittävän valpas ja terävä, ei pelkästään möröille vaan myös kuskin avuille. Vielä kun uskaltaisi itse rentoutua riittävästi eikä pelkäsi koko ajan että koska poni häviää alta. Tehtiin suurin osa töistä kevyessä ravissa, temponvaihdoksia (parhaat keskiravitreenit tulee poikkeuksetta tiellä vähän kyttääävällä hevosella :D ) ja siksak-pohkeenväistöjä (suoristukset väistöjen väliin pirun vaikeita kun hevonen tarjoaisi jo väistöä takaisinpäin). Vähän avotaivutuksia käynti-ravi-käynti-siirtymisillä maustettuna (hankalaa, kunnes kuski tajusi laittaa sen ulkojalankin kiinni ja ratsastaa ravisiirtymiset sen avulla...). Laukkaa otin vaan muutaman lyhyen pätkän kevyessä istunnassa, mutta varsinkin oikea laukka oli tosi hyvää ja lennokasta.
Tiistaina oli vuokraajan päivä, olivat menneet Tavelan suoralle, tarkoituksena tehdä ravissa ja laukassa hommia ja ehkä päästellä vähän ylimääräisiä höyryjä pihalle reippaammilla laukkapätkillä. Höyryä oli ilmeisesti sitten sen verran paljon että osa keitti yli, koska Hupi (joka ei tietääkseni ikinä-koskaan-milloinkaan ole Oikeasti vienyt) oli reippaammalla laukkapätkällä hukannut jarrunsa ihan kokonaan. Ei se lopulta ollut karkuuttanut varmaan puoltakaan kilometriä mutta kun tämä hevonen normaalisti tulee takaisin kovastakin laukasta ihan vaan sillä että kuski nostaa istuntaansa pystympään ja puristaa nyrkit kiinni... Työtapaturmaksi vuokraaja tilannetta kuvasi, kun hetken päästä korjasi tilanteen ja sillä kertaa laukka pysyi esimerkillisesti hallinnassa.
Koska ylimääräistä virtaa ja menohaluja tuntui riittävän niin keskiviikkona lähdettiin sitten harjulle päästelemään. Siellä on pari puolen kilometrin ylämäkeä jätetty ilman latuja, ja kun lumesta saa vielä lisää vastusta niin uskaltaa päästää hevosen menemään tasan niin kovaa kun sen tekee mieli. Tehtiin huolelliset alkuverkat auratulla tiellä, ensin käyntiä ja sitten pari-kolme kilometriä reipasta hölkkää, sitten suunta harjunmäkeen. Lunta oli hevosta ehkä puoleensääreen asti, eli aika sopivasti vastusta antamaan mutta ei kuitenkaan liikaa. Eilinen keskustelu jarruista oli ilmeisesti mennyt perille, nyt hevonen toimi innostuksestaan huolimatta ihan hipaisukytkimillä, sekä eteen että takaisin. Laukattiin ensin mäki kertaalleen kokonaan ylös asti (vähän pyysin lopussa lisää kun jarrutti, vastasi ja jaksoi ihan hyvin) ja käveltiin toista mäkeä pitkin takaisin alas. Sääli ettei pidempää palauttavaa lenkkiä pääse latujen takia nyt tekemään, ja poluillakin on niin paljon lunta ettei siinä(kään) saa kunnolla palauteltua vetojen välissä. Nyt pyörittiin tylsästi mäen alla tasaisella sen verran että hengitys vähän tasaantui. Toinen kerta laukattiin vaan puoliväliin asti ja jätettiin viimeinen jyrkempi pätkä pois kun selvästi väsyi jo. Toiselle vedolle otettiinkin kyllä huomattavasti vauhdikkaampi lähtö ja ensimmäinen parisataa metriä mentiin niin vauhdikkaasti etten tiennytkään että hangessa voi päästä niin kovaa. Sen jälkeen hengityksen tasaamista poluilla kävellen, loppuverkkaa taas auratulla tiellä hölkäten, vielä lähes puolen tunnin kävelyt puoliksi selästä ja maasta, ja lopuksi tallissa huolelliset venyttelyt. Tuloksena melkoisen väsynyt mutta niin supertyytyväinen hevonen etten olekaan aikoihin nähnyt :)
Torstaina kävin tallilla jo aamulla. Kengittäjä kävi ensin ja kävin siihen perään juoksuttamassa edellispäivän jumit pois - joita oli muuten yllättävän vähän. Heikomman eli oikean puolen takaosa oli vähän jäykän oloinen mutta vertyi aika nopeasti ihan hyvän oloiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti