Ti 1.2.2011
Onneksi jäi uudenvuodenlupaus tekemättä koska nyt se olisi tämä päivitystauon myötä jo rikki.
Hupi on kuitenkin liikkunut ahkerasti ja monipuolisesti tämänkin ajan. Ohjelmistossa on ollut kaikenlaista käyntilenkeistä ja koulureenistä pikkuesteisiin ja laukkamaastoihin. Kaikkea on ihan turha yrittää käydä läpi mutta jotain kuitenkin. Jaan suosiolla pariin osaan niin ei tule kilometripostausta.
Oma kenttä on ollut varsin hyvässä kunnossa koko kuukauden. Uraahan sinne on tullut kun jotkut jumputtavat sitkeästi samaa rinkiä ympäri. Kovan koulun kakarana käynyt allekirjoittanut sen sijaan muistaa edelleen sen huudon määrän kun pienenä ponilapsena erehtyi vasta umpeen lapioitua uraa kiertämään. Ja toisaalta metri sisäpuolella ratsastaessa joutuu muistamaan ihan eri tavalla myös ne ulkoavut. Joka tapauksessa pohja on nyt kuitenkin sellainen että askellajit pystyy käymään kaikki läpi, laukassa ehkä lähinnä suorilla urilla lyhyitä pätkiä, tiukkoja kurveja varoen. Mutta verrattuna viime talveen kun kenttä oli käytännössä täysin ratsastuskelvoton, on tämä jo suorastaan luksusta.
Kenttätyöskentely on ollut kuitenkin hyvin ravipainotteista. Siirtymisiä on tehty viimeisen parin viikon aikana luultavasti vähintään miljoona, ja silti tuntuu ettei riitä. Hupi olisi kovin tyytyväinen jos saisi jumputtaa sitä omaa raviaan kierros kierroksen perään, ja koska se monesti tuntuu siinä ihan asialliselta niin kuski helposti jää matkustelemaan aivan liian pitkäksi aikaa, "onpas tää helppoa". Ja sitten kun pitäisikin tehdä nopeasti asioita niin karu totuus tulee ilmi, takajalat on tallissa, hevonen kilometrin pohkeen takana ja reagointiaika apuihin puolesta vuodesta ylöspäin.
Kaveri oli mukana toissaviikolla meitä vähän vahtimassa ja teetti siirtymisiä niin nopealla tahdilla että hidasta hämäläistä hirvitti. Tehtiin noin 20m sivultaan olevalla neliöllä töitä, ensin ihan vaan käynnissä, pysähdys ennen jokaista kulmaa ja kulman läpi etuosaa edellä kääntäen. Kun jarrut oli säädetty kuntoon ja kääntävät avut löytyneet, tehtiin jokaisen kulman jälkeen raviin siirtyminen, ennen kulmaa joko käyntiin tai jos ei kuunnellut, pysähdykseen asti, ja kulma käynnissä, ja taas uudelleen raviin. Hupi on a) hätäinen ja kiireinen ja b) silti vähän hidas pohkeelle, joten kahdeksan siirtymistä lyhyen kierroksen aikana oli ihan pirun hyvä harjoitus saada se sekä kuuntelemaan ja malttamaan että sitten toisaalta reagoimaan apuihin heti eikä huomenna. Aika paljon jouduin lopulta vaihtelemaan tehtävää (jättämään siirtymisiä pois ja tekemään ylimääräisiä väliin) ettei ala ennakoida mutta lopputulos oli varsin kivasti kuulolla oleva hevonen. Täytyy tehdä useammin tätä. Lopussa tehtiin vielä laukannostoja suorille urille sekä käynnistä että ravista, myötä- ja vastalaukkaa vaihdellen. Ylläriylläri, kun hevonen oli kuulolla, ei tässä ollut mitään ongelmia. Vähän ennakoi ja kuumui toki mutta suoritti kaiken mitä pyydettiin.
Samantyyppisiä tehtäviä ollaan tosiaan tehty tämän jälkeenkin. Vähän on tullut ongelmaksi se että niin kauan kun askellajeina on käynti ja ravi niin hevonen on vähän hidas ja sitten kun otetaan laukkaa mukaan niin alkaa sählääminen ja kuumuminen. Vaihtoehtoina on rento mutta vähän hidas ja terävä mutta hätäinen ja sähläävä hevonen. Sellainen kultainen keskitie olisi kiva. Mieluummin kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto, mutta olen yrittänyt vähän hakea sitä rajaa että kun Hupi on ensin rento, niin mihin asti terävyyttä ja reagointinopeutta voi hakea ilman että alkaa teputus. Välillä ollaan menty rajasta yli ja loppuaika on mennyt rentouden hakemiseen, mutta kai se oikea kohtakin joskus löytyy.
Hupi on toiminut myös koirakouluttajana useampaan otteeseen kun pari koiraa on käynyt omistajiensa mukana tallielämään totuttautumassa. Näin pomminvarmasti koirien kanssa toimivaan hevoseen en kyllä ole koskaan ennen törmännyt. Hupi sietää oikeastaan aivan liian paljon, erään koiran omistajalla taisi hetken vähän kylmätä kun käskyistä huolimatta koira paineli suoraan kävelevän hevosen takajalkojen väliin. Hupi näytti lähinnä hämmentyneeltä takajalkoja asetellessaan, että mitäs esteitä tänne nyt on laitettu kun täytyy kinttuja näin nostella. Ja edellämainittu siirtymisharjoituskin tehtiin osin niin, että vieressä ulkoradalla juoksi koko ajan labbis kirittämässä ja leikkiin haastamassa. Hupi tuumasi lähinnä että "ei pysty nyt leikkimään, täytyy keskittyä työntekoon". Ei edes pienenpientä puolipidätettä joutunut tekemään siksi että koira olisi saanut keskittymisen herpaantumaan. Sinänsä hyvä, että aralle ja ehkä pelkoaan haukkuvalle koirallekin pystyy näyttämään hevosen, mutta toisaalta Hupin kanssa rohkeampi koira taas äkkiä oppii että voi tehdä ihan mitä vaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti