Oikein ajoitettu rokotusloma

Ti 15.2.2011

Hupi sai influenssapiikin kaulaansa viikko sitten sunnuntaina ja seuraavan viikon alussa allekirjoittanut että vuokraaja viestittelivät toisilleen "kuumeessa, ei pysty". Hyvä ajoitus siis. Rokotusloma oli sitten muutaman päivän osalta ihan totaalilomaa, Hupi tuskin oli pahoillaan. Loppuviikosta saatiin hevonen sitten vähitellen takaisin hommiin, varakuskin ja juoksutuksen avulla. Loma teki varmasti hevosellekin hyvää, se oli taas astetta yritteliäämpi ja työteliäämpi, tosin ehkä aavistuksen tahmea, siitä huolimatta että se söi täydet väkirehut koko ajan. Toiset tuntuu keräävän ylimääräistä energiaa vapaapäivistä, tämä sen sijaan laiskistuu ihan selvästi. Tai siis tekee kyllä mitä pyydetään ja on tietyllä tapaa jopa herkempi, mutta oma moottori käynnistyy selvästi hitaammin.

Keskiviikkona Hupi kävi vain pienellä päiväkävelyllä vuokraajan kanssa (joka toipui flunssastaan vähän nopeammin). Torstaina lainakuski hyppäsi kyytiin ja teki kevyen treenin kotikentällä. Allekirjoittaneen mieltä lämmitti kovasti kommentit "hyvin ratsastetusta ja avuilla olevasta hevosesta" (kiitos! jos tätä satut lukemaan), olkoonkin että en ole ehkä ihan valmis tuota täysin allekirjoittamaan ;)

Perjantaina raahauduin pikkukuumeesta huolimatta juoksuttamaan hevosen, sen verran hyvä mieli jäi että kannatti. Hupi on liinan päässä yleensä vähän jarrujen säätöä vailla ja siirtymiset ravista käyntiin on kestäneet parhaimmillaan (pahimmillaan) kymmenisen kierrosta. Ottaa hermon päälle hokea pyrrrrrrrrkääääääääyyyyyyntiiiiiiiin sitä seitsemättätoista kertaa kun hevonen silmät loistaen hölkkää narun päässä ilman pienintäkään aikomusta hiljentää. Se ei siis missään tapauksessa juokse kovaa, pistää vain vastaanottimen pois päältä ja hölkkää täysin omissa maailmoissaan vähän ilkikurinen katse silmissään. Ja tätin hermoja koetellaan. Tämän takia juoksuttaminen ei koskaan ole oikein ollut meidän juttu. Mutta nyt kun yleismoodi oli vähän tahmeahko ja miellyttämisenhalu kuitenkin täydet sata prosenttia, niin tehtiin käynti-ravi-siirtymisiä molemmin päin siististi merkistä, temponvaihteluita ravissa ja jopa muutama laukannosto, sen normaalin ajamisen "laukka! eeeeikun lllllaukka! prkl!" sijaan. Hyvä mieli voitti illalla takaisin nouseen kuumeen sata-nolla.

Viikonloppu oli sitten vuokraajan heiniä, olivat menneet lauantaina kevyesti kentällä ja sunnuntaina paukkupakkasen vaan talutellen maastoon. Maanantaina olin itse vihdoinkin taas siinä kunnossa että pystyi kuvittelemaan kiipeävänsä kyytiin. Pakkasta oli parikymmentä astetta, mutta tänä talvena on kylmään sen verran hyvin jo totuteltu että tuossa lämpötilassa meillä tehdään työt vielä suht normaalisti. Tervekeuhkoinen hevonen ja huolelliset alku- ja loppuverryttelyt niin ei ole ollut mitään ongelmia. Käytiin kaverin kanssa kolmen vartin alkukäynnit ja -hölkät maastossa ja siihen päälle sitten kevyt puolen tunnin koulutreeni vielä kentällä. Sekä kuski että hevonen on valuneet lomaillessaan taas vähän vinoiksi joten teemana oli siirtyminen, väistö, suoristus, siirtyminen, väistö, suoristus. Vähän päämäärättömäksi haahuiluksi se kai meni mutta molemmat tultiin talliin tyytyväisinä, se riitti tällä kertaa.

Vähitellen alkaisi nuo pakkaset kyllä jo tälle talvi-ihmisellekin riittää. Ratsastaa tarkenee kyllä kun pukee kunnolla päälle, ja täällä Pirkanmaalla päivisin lauhtuu kuitenkin aina sinne -20 tienoille. Mutta kun talli jäätyy. Hevoset on vielä tarhanneet aamusta iltamyöhään (loimet päälle ja heinää eteen niin eivät ole vielä illallakaan portilla norkoilemassa) ja lämmittävät tallin illalla nopeasti takaisin plussalle, mutta jos kovasti vielä kiristyy niin joutuu kohta sen vuoksi seisottamaan noita sisällä.