Aatto ja joulupäivä meni kevyempien käyntimaastojen merkeissä mutta tapanina vuokraajan sisko tuli käymään ja lupautui hyppäämään jotain pientä - rohkeasti viimekertaisesta kaatumisesta huolimatta. Hupi ei valitettavasti esittänyt tällä(kään) kertaa parastaan vaan oli tosi etupainoinen ja pitkä ja tuntui joka hypyssä suorastaan rojahtavan kuskin kättä vasten, "kanna mut, mä en jaksa". Puomi-puomi-ristikko-puomi-linja sai lopulta hevosen sentään vähän skarppaamaan ja tekemään itsekin töitä. Kun oltiin ensin keilattu puomeja joka suuntaan kymmenkunta kertaa, niin yksi linja tuli jo niin että Hupi katsoi itse jalkoihinsa, lyheni ehkä puoli metriä ja nousi edestä saman verran ryhtiin - todettiin että tästä tuskin paranee joten lopetettiin siihen. Huomaa kyllä että puomityöt on jääneet hävettävän vähälle. Mutta kun kotikenttä on liejua missä askel ei pidä niin että kovin vaikeita tehtäviä viitsisi viritellä, ja maneesireissuilla taas pitäisi melkein olla joku mukana nostelemassa puomeja ettei mene koko aika siihen kun tulee selästä alas korjaamaan hevosen keilaamia tikkuja. Lopuksi Hupi pääsi vielä laukkaamaan oikein kunnolla, pääty-ympyrällä isoa eteen-alas-laukkaa ja pieniä kokoamisia, ympyrän kokoa ja samalla taivutusastetta vaihdellen. Varmaan viitisentoista minuuttia yhteensä laukkatyötä ja pieni käyntitauko väliin, ja hiki virtasi.
Ennen maneesikeikkaa Hupi oli myös saanut leikkiä alkeisratsua pitkästä aikaa. Puuskittainen lähes myrskylukemiin yltävä tuuli ei haitannut vaan Hupi hoiti homman kotiin tyylikkäästi ja eleettömästi. Maneesireissulla oli kuulemma sitten riepoteltu vuokraajaa sitten senkin edestä, mutta on sillä vaan tilannetajua ja ymmärrystä, että koska voi riehua ja koska ei.
Tiistaina myrskytuuli oli sitten jo niin hurja että liikutus jäi turvallisuussyistä liinan päässä hölkkäämiseen, ei varmaan huono vaihtoehto maanantain jälkeen muutenkaan.
Tänään olin itse maneesilla, aika pienillä odotuksilla kun kuvittelin että Hupi on vielä vähän jäykkä. Vähän hitaasti se vertyi, parinkymmenen minuutin maneesimatkan jälkeen tein vielä vartin verran käynnissä töitä ennen ensimmäistäkään raviaskelta. Mutta ravi oli alusta asti hyvää, venytti ohjaa kohti ja liikkui takaa kunnolla. Aika paljon olisi halunnut nojata käteen mutta noin miljoona siirtymistä korjasi ongelman. Laukka taas rullasi alusta asti tosi vaivattoman oloisesti ja muutaman noston jälkeen askelta pääsi jo säätämäänkin.
Hupi oli tosi terävänä avuilla ja yritti välillä jo vähän arvaillakin että mitä mahdollisesti seuraavaksi haluaisin. Ympyrällä ravisiirtymisessä kun heilahdin painon kanssa vähän ulos niin oli tarjoamassa vastalaukkaa, "ai tätäkö sä pyysit". Ja kun kerran hevonen oli kevyt ja avuilla ja laukka pyörivää niin hetken päästä pyysin sitten ihan oikeasti vastalaukkaa. Kuukausi sitten Hannan tunnilla laukka oli niin etupainoista että ihan jo myötälaukankin tasapainossa pitämisessä oli täysi työ, nyt sain tehdä molempia vastalaukkoja päädyn läpi. Yllättäen oikeassa laukassa oli paremmin tasapainossa, vasemmassa oli välillä vähän vauhti-korjaa-virheet-suuntaista ajattelua. Pitäisi tehdä säännöllisemmin ja rohkeammin vastalaukkoja, nyt tuntui joka kerralla skarppaavan aina edellistä paremmin, ja oikeasti hoksaavan että näinkin päin voi laukata. Oli myös nostoissa selvästi tarkempana kun vaihtelin myötä- ja vastalaukkaa, niin joutui kuuntelemaan joka kerran että kumpaa tällä kertaa pyydetään.
Huomiselle tuli sitten yllärinä vapaa paikka Hannan tunnille joten sinne sitten, toivottavasti vähän paremmalla menestyksellä kuin viimeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti