Kuraa ja kiireitä

Työ haittaa harrastuksia... Koko tämä viikko on ollut töissä melkoista hullunmyllyä ja Hupi on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Peilijää, pimeys ja kuraloska ei myöskään varsinaisesti ole innostanut tavoitteelliseen treenaamiseen pitkän työpäivän päälle. Jotain järkevääkin ollaan sentään saatu aikaiseksi kaikesta huolimatta.

Maanantaina laitoin Hupille pitkästä aikaa taas kanget päähän. Käsky oli kesällä pyrkiä tekemään ainakin yksi kerta viikossa kangillä, vähän on jäänyt vähemmälle. Nyt ajattelin että kun kenttä on jäinen niin keskitytään kokoamisiin ja sen tyylisiin tehtäviin, ja toisaalta pysyyhän tuo paremmin pystyssä jos kantaa itsensä kunnolla ja tasapainossa. Käynnissä ja ravissa pystyi tekemään ihan normaalisti töitä, muutaman laukannoston otin mutta kun sekä hevonen että kuski varoivat koko ajan askeleen pettämistä (vaikka mitään lipsumista ei missään kohtaa tapahtunut) niin totesin että jännittyneestä laukasta on todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä, ja keskityin muihin askellajeihin. Pimeys ja tuuli sai aikaan Hupissa pientä jännittymistä muutenkin, joten alkuun oli melko haastavaa saada se hyvälle tuntumalle ja venyttämään kuolainta kohti. Sata siirtymistä ja paljon peruutuksia, niin takajalat lähtivät vähitellen toimimaan aktiivisemmin, ja lopussa oli jo aika mukavaakin menoa hetkittäin.

Tiistaina laiskotti ja heitin hevoselle vaan suitset päähän ja hyppäsin kyytiin. Suurinpiirtein samalla teemalla mentiin kun edellispäiväkin, tällä kertaa vaan siis ilman satulaa. Käynnissä edelleen hetkittäin tosi jännittynyttä menoa (kun se tuulessa lepattava pyöröpaalimuovi ihan oikeasti olisi voinut hyökätä hetkenä minä hyvänsä!), ravissa heti rennompi ja mukavampi. Plussakelit oli saaneet kentän pehmenemään sen verran että muutama kohta alkoi pettää taas alta, joten vähän vähiin jäi pidemmät ravityöskentelyt. Käynnissä jumpattiin sitten väistöjä ja taivutuksia joka suuntaan, ja kaikki mitä keksin pyytää, myös tuli. Väistöt oli oikein vaivattomia, sekä pituushalkaisijalta keskelle, uraa pitkin (B-merkin ohjelman tyyliin) että ympyrällä takaosaa siirtäen. Varsinkin ympyrällä vasemmassa kierroksessa takaosan väistättäminen on ollut meille aina hankalaa, se on sekä hevoselle että kuskille vaikeampi suunta, ja jään itse helposti kroppa mutkalla puskemaan ja punkemaan kun pieni apu ei riitä (se puristaminen varmaan sitten auttaakin kovasti...). Avoja tehtiin uraa pitkin ja sulkuja diagonaalin suuntaisesti. Oikea taivutus ei tuottanut ongelmia, vasemmalle taas kuski oli kiemuralla ja hevonen halusi varsinkin suluissa pudottaa ulkokylkeä alas ja mennä etuosasta ja sisäkyljestä pienelle sykkyrälle. Lisää jumppaa kotiläksyksi molemmille.

Välissä Hupi piti yhden vapaapäivän ja yhden päivän se oli lainaratsuna kaverilla. Perjantaina taas sitten käytiin Tavelansuoralla, siinä toivossa että se olisi jo sulanut plussakelien jatkuessa. Ei ollut, mutta jääpinta oli sen verran pehmeä että hokki puri ihan hyvin. Laukata en uskaltanut mutta ravissa pystyi tekemään töitä ihan kunnolla. Kevyempi liikutus sai Hupin käymään alkuun vähän ylikierroksilla ja meni hyvän aikaa ennen kuin se malttoi rauhoittua ja keskittyä kunnolla. Vähän raskaalla tuntumalla se oli loppuun asti, mutta siirtymisistä huomasi kyllä että takajalat tekee töitä kuitenkin ihan asiallisesti, ei painunut alaspäin siirtymissä yhtään enempää kädelle, ja oli nopea avuille molempiin suuntiin.

Tallille palatessa jouduttiin vähän keskustelemaan siitä, että mikä on sovelias käyntivauhti. Maastosta palatessa talutan yleensä viimeiset pari kilometriä niin tahti rauhoittuu ja maasta käsin hevonen palautuu kuten pitääkin, mutta maneesireissuilla itselläni on yleensä saappaat jalassa ja auki hiertyvät jalat eivät innosta taluttamiseen. Meillä on maneesille matkaa pari kilometriä ja herra töhöttää välillä sellaisella vauhdilla että puuskuttaa vielä tämänkin jälkeen, joten joudun kenkien vaihdon jälkeen lähtemään vielä talutellen uudelleen liikkeelle, että saan hevosen hengityksen tasaantumaan. Ollaan kentällä pitkin syksyä vähän opeteltu yhden ohjan pysähdystä ja päästy siihen pisteeseen että se onnistuu helposti käynnistä ja hitaasta ravista. Nyt maastosta palatessa ohjasin hevosen pään omaan jalkaan kiinni ja jäätiin siihen hetkeksi mietiskelemään. Ja kas, kun kentällä on tehty niin että liikkeelle lähdetään vasta kun Hupi on rento, niin sepä toimi myös maastossa ylikierroksilla käyvällä hevosella. Muutaman sekunnin mietiskelyn jälkeen Hupi huokaisi syvään, päästi koko ylälinjan rennoksi ja kun lähdettiin uudelleen liikkeelle niin tahti oli rauhoittunut puoleen entisestä ja tuijottelu loppui lähes kokonaan. Vielä pitäisi hioa hommaa sen verran että kun päästän ohjasta niin hevonen ei lähde heti liikkeelle vaan malttaisi odottaa pyyntöä. Muutaman toiston jälkeen hoksasi kyllä ja malttoi mutta tuskin on enää mielessä tänään. Treeniä, treeniä.

Tänään olisi suunnitelmissa lähteä vihdoinkin maneesille, influenssa alkaa vähitellen olla menneen talven lumia :)

Hörökorva on bongannut heinäkärryt. Se odottaa korvat pystyssä
ihan hipihiljaa vaikka kuinka kauan. Kiltti :)