Näköjään Hupin kanssa saa tällä hetkellä valita kaksi peräkkäistä askellajia jotka sujuu mutta se kolmas on sitten ihan nou-nou. Hannan tunnilla viimeksi sujui käynti ja ravi, mutta laukka oli ihan levällään. Eilisellä maneesireissulla taas ravi ja laukka oli oikein sujuvia, mutta käynti oli tosi jännittynyttä ja kiireistä, ja Hupi jopa rikkoi sitä raville useaan otteeseen.
Kotimatkalla jäin sitten miettimään että mitä asioita teen niin eri tavalla itse ratsastaessa vs. tunnilla, että ero on näin valtava. En ole Hannan tunnilla saanut laukkaa pyörimään kertaakaan oikeasti kunnolla vaikka käynnissä ja ravissa Hupi on ollut oikein kivasti kuulolla ja rentona. Nyt taas itse ratsastaessa laukka oli heti ensimmäisestä nostosta alkaen kivan rullaavaa ja säädeltävissä, ja myös alaspäin siirtymiset oli sujuvia ja tasapainoisia, eikä mitään raviin rojahtamisia. Ja laukka oli myös suht rentoa (paria "hui-mörkö-u-käännöstä" lukuunottamatta). Hupi jopa hengitti rennosti laukan tahdissa, monesti se hengästyy laukkatehtävissä ihan jo sen takia että se jännittää niin paljon että painaa turvan törölleen, sieraimet lyttyyn ja "unohtaa" hengittää, nyt kuului tasainen puuh-puuh-puuh joka askeleella ja ylälinjakin oli selvästi rennompi.
Sen sijaan käynti taas on tunneilla hyvää, rentoa ja pitkää, ja nyt taas tosiaan rentoudesta ei ollut tietoakaan kun hevonen koko ajan kysyi että "joko, joko mentäis?". Osansa asiaan ehkä oli toki olosuhteillakin, maneesissa oli lähemmäs kymmenen hevosta joista kolme hyppäsi rataa ja yksi riekkui liinan päässä esittäen kaikki korkean koulun liikkeet.
Hanna painottaa tunneillaan hevosen rentoutta ja nopeaa reagointia sekä pidätteisiin että eteenpäin vieviin apuihin. Hupi on luonnostaan aika kiireinen, joten sen kanssa ollaan keskitytty enemmän siihen että se malttaa odottaa. Itse ratsastaessa taas jätän hevoseen ihan selvästi enemmän painetta, annan sen liikkua reilummin eteen ja annan anteeksi pienen malttamattomuuden jos se tarkoittaa samalla sitä että takaosa toimii kunnolla. Tunnilla esimerkiksi siirrän hevosen käynnistä raviin ihan selvästi jalkaa käyttämällä, itse ratsastaessa taas usein riittää ihan vaan se, että avaan sormia ja istuntaa ja annan hevoselle luvan siirtyä. Jalka pysyy lähellä, mutta en varsinaisesti juurikaan käytä sitä.
Joku kultainen keskitie kai olisi paras tähän, pitää ottaa puheeksi ensi kerralla. Hanna oli nytkin maneesissa paikalla ja vaikkei ehtinyt omalta tekemiseltään mitään kommentoimaan niin varmaan kuitenkin jotain näki. Joka tapauksessa se kai ei palvele lopulta ketään, että ratsastan yhtenä päivänä yhdellä ja toisena toisella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti