Hupi on irtohypyttäessä ja -juoksuttaessa aina vähän laiskanpulskea ja mukavuudenhaluinen, suorittaa kyllä kiltisti mutta ei juuri innostu. Estekujaankin se tulee laiskaa löysää laukkaa eikä pahemmin varo puomeja. Olin tallille tullessani suunnitellut maneesireissua mutta kenttä oli parissa poutapäivässä kuivunut varsin hyvään kuntoon, ja toiselle pitkälle sivulle oli rakennettu jumppasarja. Varsinaista kujaa ei ollut, mutta ei mukana olleilla hevosilla näköjään tarvittukaan.
Hupi oli vuorossa viimeisenä, kun kerran tulin itse viimeisenä paikalle. Päästin sen irti kentälle ja verryttelemään vähän ennen hyppyjä. Vasen kierros sujui vanhaan malliin, vähän kättä heilauttamalla ja omalla kehonkielellä vaihtui hienosti askellaji välillä käynti-ravi-laukka. Muutaman minuutin jälkeen suunnanvaihto ja sama toisin päin - tai niin kuvittelin. Samalla sekunnilla kun vaihdoin suuntaa oikealle, niin sitten mentiin. Tuli kerralla varmaan kaikki siihenastiset iloittelut - hurjia kiihdytyksiä kulmista, kurvit kantaten ja kylki maata viistäen, ja väleihin sellaisia kierrepukkeja että toivon todella ettei niitä esitellä kun olen kyydissä, tai muuten olenkin seuraavaksi maata kiertävällä radalla. Ensin kuvittelin että Hupi kiihdyttelee kierroksen tai pari ja kyllästyy, sitten totesin että ei näköjään aio ihan hetkeen lopettaa ja koitin vähän jarrutella mutta sain aikaiseksi vain villisti pyöriviä silmiä ja entistä kovempaa menoa. Lopulta tilanne meni siihen, että apuna olleen kaverin kanssa ei enää kyetty tekemään muuta kuin nauramaan kentän keskellä kun Hupi piti hauskaa ympärillä. Välillä se päästeli pitkät sivut sellaista leijuravia etten olisi ikinä uskonut sen pystyvän moiseen. Jos siitä liikkeestä ja joustosta saataisiin joskus edes puolet kouluradalle niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Hysteeriseen hihitykseen tämäkään ei tosin auttanut, voitte kuvitella miltä näyttää pulska, talvikarvainen ja lyhytjalkainen suomenruuna joka leijailee pörheänä ympäri kenttää...
Lopulta Hupi lopetti esityksensä ja jäi kulmaan odottelemaan. Jonkun aikaa piti kävelyttää puuskuttavaa hevosta ennen hyppyjä, mutta oikein hyvin tuo näytti jaksavan vielä varsinaiset tehtävätkin. Hupi sai hypätä viime kerrallakin tehtyä puomi-pysty-puomi-pysty-innarisarjaa ja lopuksi vielä pysty-pysty-sarjaa yhden askeleen välillä. Kertaalleen nostin viimeistä pystyä vähän korkeammaksi (silti jäätiin varsin reilusti alle metrin) mutta muuten pysyttiin matalalla ja tehtävien tarkoituksena oli lähinnä jumpata ja notkistaa hevosta.
Seuraavana päivänä sitten ihan vaan palauteltiin ja käytiin harjulla talutellen tunnin reipas kävelylenkki. Täytyy kai kuitenkin uskoa että operaatio isompi moottori alkaa tuottaa tulosta ainakin jossain määrin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti