Viime valmennuksesta oli taas aivan liian pitkä aika, joka kerta on ollut joko työkiireitä tai muita menoja sovittuna päällekkäin. Toisaalta tänä aikana oli muutenkin tavoitteena tehdä hevoselle lihaskuntoa, eli keskittyminenkin oli ihan muissa asioissa kuin koulutreenissä. Tiistaina vihdoin kaikki aikataulut osuivat yhteen.
Varoittelin Hannaa heti alkuun että Hupi ei varmasti ole notkeimmillaan, vaikka olinkin keventänyt vähän treeniä ja edellispäivänä jumpannut hevosen kunnolla läpi. Enemmän jumppaa olisi kai kaivannut kuitenkin se kuski, oma selkä oli kiukutellut koko edellisviikon ihan kunnolla - siis siinä määrin että välillä kipu vei ihan suoranaisesti jalan alta. Suunta oli parempaan mutten ollut ihan siitä miten suoraksi olin saanut itseni venyteltyä ja verryteltyä, ja miten paikat kestäisivät. Päädyttiin taas ihan perushommiin, ja tehtiin jälleen siirtymisiä keskittyen laatuun sekä itse liikkeessä että siirtymisessä.
Käynti oli hyvää alusta lähtien, pitää vaan korjata vielä rohkeammin ja heti kun tuntuu siltä että Hupi jää painamaan kädelle tai lähtee kiirehtimään. Positiivisena asiana täytyy sanoa se, että kuukausien työ alkaa tuottaa tulosta, ja saan korjata käyntiä jo aika paljonkin ilman että Hupi lähtee teputtamaan. Rento, pitkä ja silti aktiivinen käynti myös kouluradalla on ehkä paria askelta lähempänä. Ravissa lihaskuntotreenin tuloksia oli vähän jo nähtävissä, Hupi liikkui Hannankin mielestä takaa selvästi aktiivisemmin ja ylipäätään vähän isommin, mutta tasapaino oli vielä vähän hakusessa. Tahti meni helposti vähän kiireiseksi tai sitten Hupi pyrki etupainoiseksi, välimuotoa ei oikein tässä liikkeessä tuntunut löytyvän. Korjaukset tehtiin mieluummin siihen suuntaan, että etuosa pysyy kevyenä (vaikka sitten tahdin kustannuksella, se korjaantuu kyllä ajan kanssa) - siis ensin (puoli)pidäte, sitten jalka ratsastaa takajalkoja aktiivisemmaksi ja vatsalihaksia kantamaan, sitten omat vatsalihakset jarruttavat tahtia - ja taas parin askeleen päästä sama homma. Perisyntini on jäädä sinne omalle mukavuusalueelle matkustelemaan kun parin askeleen ajan tuntuu tosi hyvältä, vaan kun pitäisi muistaa ratsastaa ihan koko ajan. Eron tunsi kuitenkin hyvillä pätkillä selvästi, ja mielestäni sain fiiliksestä kiinni miltä liikkeen pitäisi tuntua.
Laukannostoissa Hupi pyrki ensin putoamaan etupainoiseksi kädelle ja aivan liian isoon ja pitkään laukkaan. Tehtiin alkuun tosi lyhyitä, ihan muutaman askeleen mittaisia laukkapätkiä. Laukkaa pitää muistaa ratsastaa heti nostosta lähtien, ei odottaa kolmea askelta ja sitten vasta tehdä jotain, vaan ihan sen ensimmäisenkin askeleen täytyy olla laadukas. Ja samoin raviin siirtyessä ei valuta viittä askelta juosten ja mietitä sitten että "milläs tän saikaan täältä kädeltä makaamasta", vaan ennen siirtymistä riittävä kokoaminen, että ravia pääsee ratsastamaan heti eteenpäin ja tahtiin, ja kädellä pääsee myötäämään heti. Muutaman kerran jälkeen kokoamiset alkoivat onnistua siinä määrin, että tein vasemmasta laukasta kertaalleen ihan puhtaasti vahingossa siirtymisen suoraan käyntiin, kun unohdin siirtymisessä ratsastaa riittävästi eteenpäin. Kun laukkatyöskentely oli saatu kuntoon, niin tehtävää vaikeutettiin vielä niin, että laukat nostettiinkin vastalaukkoina, edelleen isolla ympyrällä. Pari väärää laukkaa tuli väleihin, kun jäin itse istumaan vinoon. Muuten nousi kaarteessakin kauniisti vastalaukka, ja kun laukkapätkät pidettiin sopivan lyhyinä, niin vastalaukka oli yllättävän laadukasta, pyöri helposti, muoto säilyi pyöreänä, ja vasemmassa laukassa oli jopa ilmaakin alla kivasti.
Superhyvä fiilis jäi tunnista, vaikka aika varovaisin odotuksin lähdin liikkeelle. Selvästi ollaan tehty oikeita asioita kotona, ja pari-kolme vastaavaa lihaskuntokuukautta talven aikana niin eiköhän se liike ole ensi kesään mennessä kasvanut pykälän verran. Nyt Hupi saa pitää kevyen loppuviikon ja lomailla muutaman päivän, niin allekirjoittanut ehtii viimeistellä väitöskirjansa painokuntoon. Jatketaan taas ensi viikolla kunnon harjoituksia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti