Onnistunut hiihtoratsastusdebyytti

Jos se nyt Hupille edes mikään debyytti olikaan, sehän pisteli menemään kuin vanha tekijä!

Ensin kaveri käveli takana kapula käsissä ja teki samalla vähän painetta vetovaljaisiin. Tässä kohtaa hevosen korvat pyörivät ihan propellina ja se oli enemmän kuin valmis poistumaan suuntaan X. Pääsin kuitenkin pari kertaa kehumaan kun se melkein-rentoutui ja muisti hengittää, ja kehuille perso hevonen ei sitten muuta tarvinnutkaan. Seuraavaksi hiihtäjä perään ja liikkeelle - ei mitään ongelmia. Vähän oli jännittynyttä käyntiä alkuun, mutta lopulta eniten taisi jännittää ne kaikki puskassa ja penkalla olleet ihmiset.

Mentiin laidunten ympäri kiertävää vajaan kilometrin lenkkiä, ja jo ekalla kiepillä uskallettiin ottaa sitten vähän rauhallista raviakin - rohkeasti vielä naapuritalon kohdalla jonka pihaa Hupilla on tapana kytätä (juuri sen kohdan ojanpohjat on tutkittu perusteellisesti allekirjoittaneen toimesta...). Ekan lenkin ajan Hupi kuunteli tarkasti suksien suhinaa, mutta sitten selvästi päätti ettei siinä ollut mitään huolestuttavaa. Toka lenkki pisteltiin jo reippaampaa ravia ja kolmannelta tultiin rauhallista laukkaa tallinpihaan (pienellä hui-kuvaaja-sivuaskeleella höystettynä). Hupi oli koko ajan ihan pikkusormella säädeltävissä, säikähdyksiä tuli tasan nolla kappaletta ja kaikin puolin hevonen käyttäytyi aivan esimerkillisesti. Iso kunnia pitää antaa kyllä meidän super-hiihtäjällekin, joka tuli suksilla perässä ihailtavan tasaisesti ja horjumatta.

Täytyy ottaa uusinta pian, sen verran hauskaa oli!