Kovakuntoinen kaveri

Hupi nimittäin. Kuskista tai sen kunnosta ei puhuta.

Lähdettiin lauantaina naapuritallilaisten seuraksi metsään rämpimään hankeen ja avaamaan väyliä. Olivat käyneet edellispäivänä kahdella reellä eli ihan ummessa polut eivät olleet, mutta kahlattavaa riitti silti. Porukassa oli kolme suomenhevosta, yksi reellä ja kaksi ratsastajalla varustettuna. Keli oli aivan mahtava, 15 astetta pakkasta ja maisema kuin postikortista.

Hupi oli alkuun vähän epäluuloinen reen perään polkua tekemään viritetyn kuusen suhteen, ja tuijotteli sitä alkumatkasta. Sen verran se oli keskittynyt kuusimörköön, että kun takana tulleelle kaverille jotain selittäessäni osuin Hupia lautaselle, niin se säikähti sitä ja otti muutaman vauhdikkaan loikan pakoon ja melkein sain kaivella itseäni hangesta. Alkuun Hupilla oli muutenkin vaikeuksia käsittää että ei ole kiire mihinkään, jatkuvasti se käveli kuusenkarahkan viereen, sai latvasta nilkoilleen ja säpsähti sivuun.

Kierreltiin polkuja ristiin rastiin ja mentiin paljon reittejä missä en ollut koskaan käynytkään. Polut kulkevat suoalueella, enkä tuonne uskalla uusille reiteille lähteä yksin, silmäkkeeseen putoaminen on ihan todellinen riski (kysykää kaverilta, kokeili, ei kannata). Hupi oli metsässä ja hangessa kuin kotonaan, se selvitti hienosti pahatkin paikat, kuten hankeen hautautuneet syvät ojat. Muutaman kerran se ei ollut varuillaan ja humahti hangesta läpi vähän rajummin, kerran käytiin polvillaan (suht iisissä paikassa kompuroinnin seurauksena) mutta muuten se pisteli menemään niin kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään. Seuralaisille reitit olivat tuttuja ja hevosista näki selvästi, että ne tiesivät jo pahat paikat. Parin kompuroinnin jälkeen Hupikin alkoi keskittyä kiirehtimisen sijaan katsomaan jalansijansa tarkemmin.

Suurin osa lenkistä taitettiin kävellen, mutta parilla peltoaukealla pohja antoi myöten pistellä reippaampaakin ravia. Vielä lopussakin Hupi painoi ohjalle ja olisi halunnut mennä kovempaa, vaikka vähän alkoi jo jalka painaa - vaikka paljon maastoillaankin niin eihän tuollaista epätasaisessa maastossa umpihangessa rämpimistä olla koskaan tässä määrin tehty. Vasta sitten kun tienhaarassa erottiin kavereista, Hupi antoi väsymyksensä näkyä, ja viimeinen kilometri tallille taittui kyllä rauhallisemmin kuin koskaan. Tallissa 15 litran ämpärillinen lämmintä melassivettä upposi kitusiin kertaheitolla. Pienen kuivattelun jälkeen pari loimea niskaan ja tyytyväisen oloinen hevonen ulos päiväheinilleen.

Sports Tracker näytti lenkin kokonaissaldoksi 2h ja 12km,josta noin 9km hangessa. Melkoinen kilometrivauhti, kun otetaan huomioon vaikea maasto ja se, että puolivälissä pidettiin noin 10 minuutin tauko. Varoittelin tänään tallilla käynyttä vuokraajaa, että voi olla vähän väsynyt hevonen vastassa - ja mitä vielä, virtaa riitti kuulemma ihan normaaliin tapaan :)