Maltti on valttia

Lauran tekstin jälkimainingeissa päätin että tänään ei hevonen luista läpi yhdessäkään perusasiassa. Meillä ongelma tosin yleensä on se, että pidätteet eivät mene kunnolla läpi. Ja ongelmahan siis löytyy satulan päältä, itsehän annan hevoselle anteeksi sen jos se vähän valuu pidätteen läpi tai heti myödätessä kiihdyttelee uudelleen. Monesti asiaa korjatessa tuloksena on alkuun vähän jännittynyt hevonen, mutta jaksoin johdonmukaisesti samalla pidätteen kanssa vaatia myös rentoutta ylälinjaan.

Päivän teemat siis:
- pidäte läpi, aina ja heti
- myötäys ei ole kaasu, täytyy malttaa odottaa pyyntöä
- niska säilyy rentona pidätteen läpi (aika paljon sai käyttää johtavia ohjasotteita alkuun)
- jarru ei ole puolipidäte eikä puolipidäte jarru, selkeä ero eri tehtäviin
- ohjalla ei maata hetkeäkään, puolipidäte muistuttaa välittömästi (ja alkuunhan tätä sai tehdä joka askeleessa)
- ohjalla ei maata myöskään sivuttaisliikkeissä (oma perisyntini on päästää hevonen tässä helpolla ja kuvitella että se muka sitten vielä kantaisi kroppansa...)

Ja kas kummaa, jo vartin päästä alla oli notkea ja kevyt hevonen joka todellakin kantoi itse itsensä loskaisesta ja siksi raskaasta kentänpohjasta huolimatta. Pääsin ehkä vähän myös jyvälle siitä miten ravin tahtia saa oikeasti säädeltyä. Pitkiä pätkiä Hupi ei jaksanut tässä muodossa ja tahdissa vielä kunnolla kantaa, mutta vähän kerrallaan tuli useita pätkiä sellaista ravia jota voi jo hyvällä omallatunnolla sanoa kootun ravin aluksi eikä vain "hitaaksi raviksi". Olin jälleen kerran liikkeellä ilman satulaa - onni on hevonen jolla on superhyvä selkä istua!

Huomenna sitten maneesille kokeilemaan josko sama fiilis jatkuisi myös laukassa. Liukkaalla kentällä en uskaltanut tehdä kuin muutamien askeleiden mittaisia laukkapätkiä. Toiveissa olisi, että hevonen olisi superhyvä huomenna, pääsisi siltä pohjalta tekemään parin-kolmen viikon intensiivisen treenijakson ja sitten saisi jättää hevosen rokotuslomalle miettimään asioita. Katsellaan miten käy.