Pari päivää tehokasta perusratsastusta ja jo löytyy taas jarrutkin hevoselta. Mikä ihme siinä on että pitää olla niin kamala kiire johonkin ettei ehdi tehdä niitä tärkeimpiä asioita kunnolla. Onneksi on valmentaja ja kanssa(netissä)ratsastajat jotka palauttavat tarvittaessa maanpinnalle. Olen aivan liian taitava keksimään milloin mitäkin tekosyitä niin itselleni kuin hevosellenikin ettei muka voi nyt vaatia jotain asiaa.
- "Kun ollaan tehty lihaskuntoa lisää niin ei sillä riitä tasapaino kantamaan itseään tässä liikkeessä" - Totta varmasti mutta kun jarrut löytyy kai niiltä toinen toistaan holtittomamman näköisiltä isoliikkeisiltä nelivuotiailtakin.
- "Kun mä en ehtinyt venytellä kunnolla ja puristan reidellä niin se juoksee alta pois" - a) Etsi aikaa venytellä, b) lopeta se puristaminen ja c) jos et pysty istumaan isossa liikkeessä niin pienennä liikettä niin että kykenet ratsastamaan.
Ja niin edelleen. Ei näin.
Vaan sillä tavalla kuin viime päivinä, ja johan pääsee korjaamaan hedelmää. Tämänpäiväiseltä maneesikeikalta palasi tyytyväinen hevonen ja vielä tyytyväisempi ratsastaja. Alku ei tosin ollut kovin lupaava - meinasin tehdä maaperätutkimuksia jo heti alkuunsa, kun satulavyötä kiristäessä Hupi säikähti (tai mukasäikähti) jotain, säntäsi vauhdilla eteenpäin ja sain kaivella itseni takakaaren päältä takaisin satulaan. Muutenkin ensimmäiset minuutit Hupi suorastaan hakemalla haki jotain säpsyttävää ja kyttäsi oikein huolella maneesin molempia päätyjä. Tarpeeksi kun antoi tekemistä ja muuta ajateltavaa, niin kyttäysenergia alkoi suuntautua oikeisiin asioihin - ja sen jälkeen kaikki oli helppoa.
Alkuverkassa ratsastin kaikki pitkät sivut uran sisäpuolella että sain oman helposti laiskottelemaan jäävän ulkopohkeen töihin, ja tein myös paljon kaaria ja kiemurauria, ihan jo senkin takia että sain hevosen rennommaksi ja joustavammaksi. Olin yksin kokopitkässä maneesissa, ja käytin hyväkseni tilaisuuden ratsastaa kerrankin tehtäviä pituushalkaisijalle.
Ensin tehtiin pysähdyksiä ravista peilin kohdalle, alkuun tuli etupainoisia mutta kun tajusin korjata hevosen pois ohjalta makaamasta (taas kerran!) niin johan alkoi tulla tasan ja tasapainossa. Laukka oli paljon parempaa kuin pari päivää aiemmin mutta ei vielä ihan sillä mallilla että olisin uskaltanut yrittää laukasta pysähdyksiä. Sen sijaan tulin laukassa pituushalkaisijalle ja käänsin voltin vuorotellen kumpaankin suuntaan vaihtaen aina välissä käynnin kautta. Otin laukan alas käyntiin voltin viimeisillä metreillä taivutusta ja kaarta hyväksikäyttäen, suoralla hevosella tuskin olisi onnistunut vielä. Yllättävän kivasti malttoi kävellä välit, mitään erityisen pitkää tai rentoa käynti ei vielä ollut, mutta ei tahdittanut kertaakaan.
Loppuun muutamat keskiravidiagonaalit, viime kertaan nähden sellaisia oho-ei-näin-versioita tuli pari enemmän mutta ne hyvät oli ihan yhtä hyviä. Takaosa työntää kyllä mutta etuosa ei ihan ehtinyt alta pois, viimeksi etuosa oli ehkä kevyempi ja lavan liike parilla parhaalla yrityksellä aavistuksen laajempi. Ihan viimeiseksi otin vielä yhden hypyn maneesin kulmassa olleelle pikkuristikolle, ja Hupi pääsi kotimatkalle silmät ilosta loistaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti