Asiaa talven vesihuollosta

Talvisin varmaan itse kukin painii sen ongelman kanssa, että miten saada tarhan vesiastia pysymään sulana pakkaskeleillä. Tallillamme on erinomaisesti järjestetty vesitarjoilu tarhoihin pakkasillakin, mutta koska vesi tuodaan heinäkuorman yhteydessä, niin eihän tuo ahmatti silloin mitään malta juoda. Pikkupakkasella tavallinen vesiastia säilyy sulana hyvän aikaa ja silloin ongelmaa ei ole. Sen sijaan kovilla pakkasilla vesi tarjotaan vain ämpäristä eikä saavia täytetä turhaan jäätymään, ja silloin Hupi ei kyllä juo niin paljon kun pitäisi.

Kaverin ohjeilla askartelin Hupille ja tarhakaverille vesiastian, joka ainakin toistaiseksi on ollut aivan loistava. Tähän asti on pysynyt kovemmatkin pakkaspäivät sulana päivän ajan, ja aamulla riittää ämpärillinen kuumaa vettä sulattamaan yön aikana mahdollisesti kertyneen jään.

Tarvikkeet: kaksi erikokoista muurauspaljua, reilu pala eristelevyä tai styroxia, sahanpurua, jesaria ja polyuretaanipullo.

1. Eristelevystä leikataan pala joka sopii isomman muurauspaljun pohjalle.
2. Pienempi palju asetetaan tähän päälle ja sivut täytetään sahanpurulla (tämä on se vaihe joka vie aikaa ja hermot).
3. Reunat vedetään umpeen joko jesarilla (halusin pitää paketin sellaisena että saan tarvittaessa kesällä molemmat paljut erilleen ja käyttöön) tai polyuretaanivaahdolla.
4. Kanneksi leikataan eristelevystä pala joka peittää isomman paljun kokonaan ja pala joka juuri ja juuri mahtuu pienemmän paljun sisälle. Nämä liimataan yhteen polyuretaanivaahdolla.

Astia pidetään maksimissaan puolillaan niin, että siihen mahtuu aina aamu- ja päiväjuoton yhteydessä lisäämään ämpärillisen kuumaa vettä. Yöksi laitetaan kansi päälle, kovien pakkasten jälkeen voi olla pieni jääkerros mutta kuuma vesiämpärillinen tosiaan riittää sulattamaan ja yleensä jopa lämmittämään jään ja veden.

Valmis astia. Aamujuotolla lisätty vesi oli vielä puolenpäivän maissa vähän lämmintä.

Ja loppuun vielä hyviä uutisia Hupin jalasta. Jännevenähdyksen tai vastaavan sijaan lopulta turvotuksen syy taitaakin olla jalasta löytyneessä haavassa. Painelin ja tunnustelin jalan kyllä keskiviikkona tarkasti läpi, mutta kun jalka on valtavan paksun karvan peitossa ja Hupin kipukynnys on melko korkea, niin millään tapaa ei kyllä haavan olemassaoloa tuolloin voinut huomata. Nyt kun haava oli ehtinyt kasvattaa jo reilumman ruven niin löytyi. Tokihan on mahdollista, että syitä on useampia, mutta kylmäys oikeasta kohtaa sai nesteet ihan eri tavalla liikkeelle, joten uskon ja toivon että tämä oli nyt näin helppo ratkaisu.

Hupin (ja kaikkien sitä käsittelevien ihmisten) mielenterveydenkin kannalta olisi varsin suotavaa, että kävelykuuri jo päättyisi. Tarhaan mennään aamuisin edelleen siivosti löysällä narulla vieressä mutta askeltakaan käyntiä ei kuulemma enää löydy matkalla. Tarhakaveritkaan eivät enää jaksa lähteä joka pierupukkisessioon mukaan, mutta Hupi käy jumppakerhossa kuulemma oikein sujuvasti yksinkin. Samoin "rauhalliset käyntimaastot" maustetaan nykyään jumppakerhon opeilla. Eilen suurimmat pomput aiheuttivat lumipenkassa vaaninut lumipaakku (trööt-sivuloikka) ja tervehdykseeni vastannut naapuri (hui-apua-se-puhuu-pakene-tai-kuole).

Hyvin, hyvin valpas Hupi. Lumipaakku vaanii suoran päässä ja naapuri seuraavan mutkan takana.