Kolmijalkainen poni on vaihtunut taas tuttuun nelivetoon, ja treenit jatkuu pienen paussin jälkeen. Teki muuten kummia kuski motivaatiopuolellekin pieni ajatus siitä että tulee pidempi sairasloma. Hupi jaksaa edelleen iloitella tarhassa, mutta on muutaman päivän suht normaalin työnteon jälkeen jo muutoin olemukseltaan paljon levollisempi.
Vuokraaja kävi sunnuntaina rauhallisen maastolenkin, ja Hupi oli (vastoin ennakko-odotuksia?) käyttäytynyt esimerkillisesti. Maanantaina otin tavoitteeksi jumpata kentällä pahimmat jumit pois, mutta hyvin pian totesin että mitään järkevää ei vielä taideta saada aikaiseksi. Hupi oli sen verran innoissaan työnteosta, että Ihan Kaikki mitä tein, tarkoitti sen mielestä "eteenpäin mars". Pidätteen jälkeinen myötäys oli kaasu, väistättävä tai taivuttava pohje oli kaasu, pieni heilahdus satulassa (ihan mihin suuntaan tahansa) oli kaasu, kaikki ulkopuolinen ärsyke oli kaasu. Kerrankin maltoin mieleni ja luovuin suunnitelmistani ennen kun tuli konflikti. Jumpan ja läpiratsastuksen sijaan heitin jalustimet ristiin kaulalle - jos kerran hevosesta ei mitään järkevää saa irti tänään niin tehdään sitten kuskille jotain.
Tiistaina päästiin sitten jo ihan erilaisella fiiliksellä töihin. Mikään superhyvä Hupi ei tietysti vieläkään ollut, mutta kuitenkin suht järkevästi jo avuilla. Edelleen oli vähän kiireinen ja ylireagoi pohkeeseen, mutta malttoi sentään tulla myös takaisin pyydettäessä. Miljoona siirtymistä teki tehtävänsä, ja loppuraveissa alkoi olla jo sitä vanhaa tuttua tunnetta lomaa edeltäneeltä viikolta.
Eilen arvoin pitkään että miten hyvä tekosyy lumimyräkkä on, että josko kävisi vaan juoksuttamassa tai jopa antaisi ihan vapaapäivän. Lopulta otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ja päätin toteuttaa alunperin tiistaille suunnittelemani (mutta työkiireiden vuoksi väliin jääneen) maneesireissun. Kaveri osui juuri samaan aikaan tallille ja vielä täsmälleen samoilla suunnitelmilla, joten saatiin seuraakin. Maneesi on joskus paukkunut tuulella aika hurjasti, ja vähän jännitin etukäteen millaista menoa on tiedossa. Tuuli tuli kuitenkin tällä kertaa sellaisesta suunnasta, ettei maneesi kolissut mainittavasti. Toisessa päässä oli ratsastuskoulun estetunti, ja meille jäi vajaa puoli maneesia tilaa. Saatiin kuitenkin olla kahden tuolla päädyssä koko aika, joten sujuvasti mahduttiin.
Jatkoin vähän samalla teemalla kuin eilenkin, paljon siirtymisiä, ja taas vastataivutusten kautta. Miten paljon apua voi yhdestä yksinkertaisesta tehtävästi oikeasti olla - alkuverkassa vielä vähän vino ja etupainoinen hevonen muuttui alta viiden minuutin ryhdikkääksi, itsensä kantavaksi ja kevyeksi, ja ainoa jäljelle jäänyt vinoutta aiheuttava tekijä oli kuskin oikea käsi joka pakonomaisesti tuntuu roikkuvan siinä ohjassa kiinni... Ravi oli varsinkin lopussa jo hienon tuntuista ja säädeltävissä (pyrki kyllä kiireiseksi, mutta antoi korjata), laukannostot oli vielä etupainoisia ja laukka ei noussut ihan merkistä, mutta käynti taas oli oikein maltillista, venytti askelta eikä kiirehtinyt.
Hyvillä mielin kohti ensi tiistain valmennusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti