On niitä päiviä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen, ja sitten on niitä päiviä kun ihan kaikki onnistuu. Tänään oli ratsastuksen osalta tuo jälkimmäinen, ja tällä fiiliksellä elää pitkään!
Hupi oli eilen käynyt vuokraajan kanssa päästelemässä maastossa vähän reippaammin, ja ilmeisesti saanut paikkoja auki. Itse taas kävin eilen kunnolla lenkillä aivan liian pitkän tauon jälkeen ja venyttelystä huolimatta jalat oli niin totaalisen tukossa että hyvä kun selkään pääsin. Rohkeasti kuitenkin ponille kanget päähän ja maneesille - kyllä kannatti!
Tein hyvin yksinkertaiset alkuverkat, rauhallista ravia ja isoa laukkaa, vaatimatta juuri mitään muuta kuin rauhallisen tahdin ja aktiiviset takajalat. Väliin lepokäynnit kaulaa venytellen ja sitten töihin. Ja Hupihan todella teki töitä. Se oli suora, taipuisa molempiin suuntiin, välillä vähän turhankin energinen ja herkkä. Tsekkasin ensin vastataivutukset ja siirtymiset läpi molempiin suuntiin, ei ongelmia.
Seuraavaksi nostin ympyrän suljetulta sivulta vastalaukan, laukkasin puoli kierrosta, käänsin avoimelta sivulta myötälaukkaan isohkolle voltille ja siitä takaisin ympyrälle tullessa suoraan käyntiin siirtyminen. Ainoa ongelma oli kuskin painopiste joka alas siirtymisessä pyrki rojahtamaan eteen (ne vatsalihakset...). Tämän jälkeen nostin taas ympyrällä myötälaukan, jatkoin avoimelta sivulta vastalaukkaympyrälle toiseen suuntaan, ja taas takaisin alkuperäiselle ympyrälle myötälaukassa. Vieläkin on vähän haastetta ympyröiden leikkauskohdassa myötälaukkaan palatessa, laukan pitäisi tuntua samalta koko ajan, mutta nyt joudun tekemään ihan selvästi yhdessä askeleessa eron myötä- ja vastalaukan välille. Takaosaa kun saa vielä vähän paremmin alle niin pitäisi korjaantua, nyt tuntuu siltä että vastalaukassa hevonen pääsee vähän etupainoiseksi. Joka tapauksessa vastalaukka rullasi molempiin suuntiin varsin vaivattomasti, sekä tahti että muoto säilyivät helposti eikä vanhaa tuttua "vauhti korjaa virheet" -mentaliteettia ollut enää havaittavissa.
Tässä vaiheessa totesin että fiksu lopettaisi nyt kun kaikki on ollut helppoa, mutta nyt ei oma maltti riittänyt, onneksi ei tällä kertaa kostautunut. Lepokäyntien jälkeen jatkoin vielä hetken laukassa tehden molempiin suuntiin töitä spiraaliuralla: aloittaen isolta ympyrältä, kooten vähitellen laukkaa pienelle voltille ja siitä suurentaen takaisin. Tässä puoliero näkyi vähän, vasemmassa laukassa ympyrän suurentaminen hitaasti oli vaikeaa ja Hupi mielellään "heittäytyi" takaisin isommalle uralle. Yksi onnistunut toisto molempiin suuntiin oli riittävästi.
Loppuun vielä vähän töitä ravissa: muutama oikein onnistunut keskiravidiagonaali (vasemmasta kierroksesta oikeaan tehdessä heittäytyy vähän oikeaa pohjetta vasten), pohkeenväistöjä (helppoja, jopa vähän ilmaa jo alla, kunhan ensin sai yli-innokkaan hevosen tajuamaan että enää tehdä keskiraveja) ja avotaivutuksia (suorastaan leikitellen molempiin suuntiin! tässä on loksahtanut jotain loman aikana paikoilleen!). Paljon kehuja ja taputuksia Super-Hupille ja hyvillä mielin kotiin :)
Kuukausi takaperin tuntui siltä että olin ihan hukassa yksin ratsastaessani. Yksi valmennus, yksi toimiva tehtävä ja yhtäkkiä saan ongelmia ratkottua itsekin. Ja totta puhuen en käyttänyt vastataivutuksia tänään kuin kymmenisen kertaa, niillä ehti tehdä jo kaiken tarvittavan (ja toisaalta tässä vaiheessa Hupi alkoi jo pelkästä ulkoasetuksesta ryhdistäytyä ja innoissaan tarjota laukkaa...).
Hyvä valmentaja antaa riittävät eväät kotityöskentelyyn myös lomansa aikana :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti