Ei ilmeisesti pitäisi ladata liian suuria odotuksia yhteen valmennukseen. Mikään ei mennyt varsinaisesti pieleen, Hupi oli hetkittäin oikeinkin asiallinen ratsastaa, sain tehtyä ihan hyviä korjauksia, mutta se viime kerran wou-flow jäi puuttumaan. Ja kun nälkä on kasvanut syödessä niin jäi vähän tyhjä ja hämmentynyt fiilis kun lopetettiin, "oliks tää tässä?". Onneksi oli maailman paras vuokraaja videokameran kanssa paikalla, parin katselukerran jälkeen alkaa saada asioita jo eri tavalla irti tästäkin valmennuksesta.
Aloitettiin siirtymisillä kolmikaarisella, aluksi vapaasti ravi-käynti-ravi, sitten keskimmäinen kaari laukassa (tarkat siirtymiset) ja lopulta meille jatkettiin tehtävää siten, että laukka jatkui lyhyen sivun keskelle asti vastalaukkana. Hupi oli alkuverkassa vähän hidas pohkeelle ja jähmeä, ja en ilmeisesti osannut antaa sille riittävästi aikaa vertyä vaan aloin hätistellä liian aikaisin, tuloksena vähän (hetkittäin paljon) vahva hevonen. Vasen laukka nousi siistimmin ja liike säilyi tasaisena, oikeaa jouduin varmistelemaan enemmän ja tekemään liioitellun puolipidätteen ennen nostoa, tuloksena vähän sellaisia "odota, ei vielä, nyt!" -tyylisiä versioita. Laukka itsessään oli ihan ok, ja pyöri helposti myös vastalaukkana. Video paljasti mitä (ja ennen kaikkea miksi) vasemmassa laukassa sillä oikealla pohkeella olisi pitänyt tehdä. Liioittelen laukan puolen asetusta niin että koko kaula taipuu, ja oikea lapa ja kylki putoaa. Kaula suorempaan ja oikealla pohkeella kylki mukaan niin ryhti paranee heti. Tunsin kyllä eron selkäänkin, mutta video paljasti sitten myös syyn ongelmaan.
Seuraavaksi tehtiin väistöjä 1/4 linjalta toiselle. En tiedä enkö muka tunne kun takaosa lähtee edelle, tunnen kyllä kun se on jo siellä mutta olin jatkuvasti ihan auttamattoman myöhässä korjauksen kanssa. Muutenkin yritin tehdä väistöä liian jyrkästi sivuttain, heti kun päästin etuosan oikeasti johtamaan liikettä, niin lapoihinkin tuli irtonaisuutta. Videokamerasta valitettavasti täyttyi kortti tässä kohtaa, olisi ollut kiva nähdä nuo edestä kuvattuna. Vanhat videot ja viime kesän väistöistä systemaattisesti saadut kutoset ja seiskat kertovat että ongelma ei ole ollut olemassa vielä tuolloin, hyvä että päästiin kiinni nyt eikä sitten joskus kesällä.
Loppuun tehtiin vielä muutama keskiravidiagonaali, veikkaan että tämä oli se varsinainen fiiliksen latistaja. Ne sunnuntain hyvät lisäykset tein suosiolla keventäen, ja nyt tehtiin alas istuen. Vielä kun viime viikolla pidensin jalustinhihnoja reiällä niin istunta levisi ihan totaalisesti (tässä kohdassa olin oikein kiitollinen sille täydelle videokameran muistikortille...). Hupi kyllä kiltisti yritti mutta kun täti ei meinaa millään pysyä menossa mukana niin ei noista paljoa jäänyt lapsille kerrottavaa.
Näin auki kirjoitettuna tunnin aikana tuli oikein hyviä korjauksia vastalaukkoihin ja väistöihin, mutta silti jäi vähän tyhjä fiilis tunnista. Miksi joka kerta ei voi tulla sitä kaikki-ongelmat-korjaavaa tehtävää ja wau-fiilistä?
Video seuraa perässä sitten joskus kun ehdin sille jotain tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti