...koko hevonen?
...koko kengittäjä?
Hupi on aina ollut ihan asiallinen kengittää mutta vähän sellainen nyppijä ja nojailija, varsinkin takapäätä laittaessa. Tänään löytyi sitten ratkaisu tähänkin ongelmaan, ja sain itse touhuta ihan muuta koko kengityksen ajan kun hevonen lähestulkoon nuokkui naruissa ja oli maailman helpoin asiakas.
No mikä se ratkaisu sitten oli? Ratsastus juuri ennen kengitystä. Meillä on melkein aina ollut kengittäjän aikataulujen vuoksi ajat aamukasilta tai aamuysiltä, ja aamu-unisena ihmisenä en todellakaan ole tuota ennen käynyt ratsastamassa. Nyt oltiin vuorossa vasta aamun kolmantena asiakkaana, ja kävin ratsastamassa ennen kengitystä. Ja kun Hupilla oli liikutuksen jäljiltä paikat vetreinä, niin se ei nyppinyt tai nojannut kertaakaan. Raukka on ollut vaan vähän jäykkä suoraan tallista tai tarhasta, ja (taka)jalan pitäminen ylhäällä pitkiä aikoja on ollut hankalaa kun lihakset kinnaa vastaan.
Lupasin kengittäjälle että enää koskaan ei tämä hevonen tule kengitykseen ilman että on liikkunut ensin. Ja sovittiin myös, että tehdään aikataulut tästä lähtien niin, että ehdin vähintään juoksuttaa ennen kengittäjän tuloa. Ihan turha kiusata tyhjän takia hevosta ja kengittäjää. Sitä vaan mietin että miten blondi pitää olla että tajuaa vasta nyt...
Oppia ikä kaikki! Pääasiahan on, että nyt se toimiva keino löytyi :)
VastaaPoista