Suunnitelmallista harjoittelua

Ratsastusseurani järjesti parin muun seuran kanssa seuravalmennettaville teorialuennon suunnitelmallisesta valmentautumisesta, jossa puhumassa oli seuravalmennuksista vastaava ja omana "kotivalmentajanakin" toimiva Hanna Heiskanen. Muistiinpanot jäivät tekemättä paperille, mutta sen sijaan kasasin mielestäni tärkeimmät ajatukset tänne muidenkin luettavaksi. Iso osa asiasta oli tuttua ja itsestäänselvää (ja osaltaan vahvisti sitä tunnetta että oikealla tiellä ollaan), mutta paljon tuli myös uusia hyviä ajatuksia.

Jaottelin megapitkän tekstin muutaman väliotsikon alle. Kaikki keskustelu, ajatukset, kommentit, ideat, omat toteutustavat jne otetaan ilolla vastaan.

Suunnitelmallisuus

Tavoitteellisen treenaamisen ehkä tärkein osa on suunnitelmallisuus. Vuosi voidaan jakaa neljään erimittaiseen osaan: lepokausi, peruskuntokausi, lajiharjoitekausi ja kisakausi. Meidän kohdalla peruskuntokausi ajoittui ainakin tänä vuonna syksyyn kuten varmaan monella muullakin, lepojaksoja pidetään hevosen niitä kaivatessa, ja pidempi paussi talvella joulun ja tammikuulle ajoitetun rokotuksen yhteydessä, sen jälkeen aletaan tehdä enemmän lajitreeniä, ja keväästä kesään sitten toivottavasti päästään kisaradoillekin.

On paljon helpompi itsekin seurata edistymistään, kun asettaa itselleen ja kehittymiselleen konkreettisia tavoitteita. Pitkän tähtäimen suunnitelma kannattaa aina myös jakaa pienempiin osiin, että hahmottaisi paremmin mitä kaikkea sen ison tavoitteen saavuttaminen oikeastaan tarkoittaakaan. Meillä tavoitteena seuraavan kisakauden aikana on nostaa ja vakiinnuttaa aluetason HeA-tulokset 60% paremmalle puolelle, ja tämän onnistuessa mahdollisesti napata myös ensimmäinen HeA-sijoitus. Tämä on siis se pitkän tähtäimen suunnitelma, joka asetettiin viime kauden jälkeen. Kun tätä sitten lähtee purkamaan osiin, niin vaaditaan ainakin hevoselle paljon lisää voimaa takaosaan, lisää notkeutta ja lisää reaktionopeutta, ja toisaalta ratsastajalle parempaa ja tarkempaa oman kehon hallintaa, parempaa kuntoa ja ehkä vähän vähemmän painoa.

Uuden asian harjoittelu tai muun vastaavan tavoitteen saavuttaminen vaatii keskimäärin vähintään kolme harjoituskertaa viikossa, 3-6 viikon ajan. Hupin osalta lähdettiin liikkeelle syyskuussa heti kisakauden jälkeen teemalla "Operaatio isompi moottori". Takaosaan rakennettiin voimaa ja kantokykyä kavalettiharjoituksilla, mäkitreenillä ja kokoamista vaativilla tehtävillä, ja treenit jaksotettiin sopivasti lepopäivien kanssa. Noin kuukauden tehojakson jälkeen Hupi sai pitää vähän kevyemmän viikon, jota seurasi taas jakso, missä treenattiin enemmän notkeutta ja yritettiin siirtää voimatreenin tuloksia kouluratsastukseenkin. Joulun paikkeilla oli vähän sellainen "tehdään mitä halutaan" -kuukausi, jonka aikana kyllä tehtiin paljon järkeviäkin asioita, mutta lopulta hyvin vähän mitään maneesin tai edes kentän aitojen sisäpuolella, ainakaan satulan kanssa. Nyt Hupi viettää venähtänyttä rokotuslomaansa, mutta heti kun hevosen terveys sallii, niin treeni jatkuu. Seuraavaksi koitetaan käydä läpi helpon aan asioita, hioa hyvät vielä paremmiksi ja epävarmat vähän varmemmiksi. Entäs kuski sitten? Yrittää ainakin jatkaa hyvin alkuun päässyttä mutta väitöksen ja orastavan flunssan takia lopahtanutta lenkkeilyharrastustaan, ja käy ahkerasti ratsastusseuran järjestämällä pilates-kurssilla.

Kokonaisvaltaisuus


Tavoitteellinen (harraste)kilparatsastus vaatii muutakin kuin itse ratsastusta. Tunnin treeni on alle 5% vuorokaudesta, ja tunnin treenistä taas tehokasta harjoittelua voi olla alle puolet. Kaikki muu 95% vaikuttaa uskomattoman paljon siihen, miten tehokkaasti tuon jäljelle jäävän viiden prosentin treeniajan saa käytettyä hyödyksi. Onko hevonen kaikin puolin terve, lihaksistoltaan kunnossa (hieronta), onko hevonen avuilla (läpiratsastus), miten treeniin on valmistauduttu (edellinen päivä, verryttely)? Ja toisaalta taas onko ratsastajan kroppa kunnossa (lihashuolto), jaksaako ratsastaja keskittyä ja onko oikeasti ajatuksella mukana (yöunet, stressitaso, muu elämä)?

Hyvä suunnitelma auttaa tekemään hyvän treenin. Yritän suunnitella viikko-ohjelman sen mukaan miten valmennuksia tai kisakaudella kisoja on, että siihen mahtuu myös maastoilua, mutta että hevonen olisi pari päivää ennen h-hetkeä kunnolla läpiratsastettu, ja päivää ennen kevyesti jumpattu. Valmennukset pyrin sopimaan siten, että ehdin venytellä kunnolla (jopa puolisen tuntia) ennen tallille lähtöä - useammasta paikasta rikkinäinen kroppani vaatii tämän että pystyy toimimaan hevosen selässä. Samoin kisapäivinä sovitan johonkin väliin sen venyttelyyn tarvittavan ajan, vaikka sitten yöunieni kustannuksella.

Oheisharjoittelu

Luennolla käytiin läpi SRL:n sivuilta löytyvää ratsastuksen lajianalyysiä ( http://www.ratsastus.fi ->   materiaalisalkku -> muuta). Kävimme läpi analyysistä löytyviä lajissa tarvittavia ominaisuuksia (4.3 Ratsastuksen taito-ominaisuudet) ja sitä, miten näitä ominaisuuksia voi kehittää muualla kuin ratsastuksessa. Tällaisia ominaisuuksia ovat siis mm. tasapaino, ennakointi, reaktiokyky, sopeutuminen ja mukautuminen ja rytmitaju. Ideoita tuli kymmenittäin, mutta seuraavassa muutama mistä tunnistin itseni.

- Maasta käsin työskentely. Olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että hevonen toimii myös maasta käsin. Yleensä tämä tulee kaiken muun ohessa, mutta välillä maasta käsin työskentely on ihan päivän pääteemanakin (pari kuvausta täällä ja täällä). 
- Ratsastajan (lihas)kunnon kehittäminen. Ne lenkkeily ja pilates tulivat mukaan kuvioihin kyllä tasan tarkkaan ja nimenomaan ratsastuksen vuoksi. Muita hyviä lajeja ovat varmasti esimerkiksi pallopelit (reaktiokyky), laskettelu (tasapaino) ja aerobic (rytmitaju).
-  Mielikuvaharjoittelu. Kuka tunnustaa ratsastavansa koulurataa tylsässä työpalaverissa tai luennolla? Jonkun blogiin tästä kirjoitin jo pitkän kommentinkin mutta enpäs löydä enää. Minulla on tapana ratsastaa kisarata läpi pääni sisällä varmasti kymmeniä kertoja ennen kisaa. Mietin joka kohdassa miltä sen pitäisi tuntua, mitä siinä voi mennä pieleen ja miten asian tarvittaessa korjaan. Elän jopa niin vahvasti mielikuvassani mukana, että jos olen jättänyt venyttelemättä ja kropastani vino, niin se mielikuvitusratsu reagoi tähän ja kulkee myös vinossa - ja kun venyttelen niin mielikuvitusratsukin toimii taas. Uskomattoman tehokasta.