Variaatioita vastataivutuksista

Onni on hyvä valmentaja.

Kun takkuaa aivan liian pitkään perusasioiden kanssa löytämättä oikeastaan missään vaiheessa kunnolla sitä punaista lankaa, niin todellakin taas arvostaa sitä että joku osaa aina auttaa oikealle tielle. Ja jos tuossa aiemmin puhuin siitä, miten hyvä valmentaja rakentaa ensin tukevan perustan ja sen päälle sitten vasta vaativammat tehtävät, niin eilisessä valmennuksessa löytyi taas sata uutta syytä sille, miksi niitä simppeleitä siirtymisiä ympyrällä on hiottu kerta toisensa jälkeen (nopeasti kaivettuna blogissa mainittu: vol (1), (2), (3), (4) ja (5), uusimmasta vanhimpaan).

Tehtävä rakennettiin pala kerrallaan näiden siirtymisten päälle.

(1) Aloitettiin tekemällä ympyrälle pysähdys käynnistä, pysähdyksessä siirrettiin asetus ulos, ja sen jälkeen hevonen siirrettiin käyntiin pelkkää sisäpohjetta käyttäen. Ulkopohje tuntumalla mutta hiljaa.

(2) Seuraavaksi pysähdyksestä lähdettiin liikkeelle edelleen ulos asettaen mutta nyt sisäpohkeella takaosaa ulos väistättäen. Ulkopohkeen tehtävä oli olla "tolppana" pitämässä etuosa omalla urallaan ja toisaalta auttaa hevosta taipumaan ympyrän kaaren vastaisesti. Muutama askel vastataivutuksessa ja siitä suoristus. Jo tässä vaiheessa tuntuma alkoi keventyä, etuosa nousta ja käyntiin tuli aivan uudenlaista irtonaisuutta - juuri se asia mikä sinänsä hyvästä käynnistä Hupilla helposti jää puuttumaan.

(3) Kun tämä sujui, jätettiin pysähdykset pois ja siirryttiin käynti-ravi-siirtymisiin, edelleen samalla ajatuksella: käynnissä asetus ulos, ja raviin siirtyminen vastataivutuksessa, muutama askel ja taas suoristus. Oikealle taivuttaminen oli helppoa, vasemmalle eli jäykempään suuntaan sujui kun muistin pitää tuntuman koko ajan riittävän elävänä (sekunti on pitkä aika!). Hanna pyysi lyhentämään ohjaa aavistuksen ja viemään kättä saman verran eteenpäin että tuntumasta tulee joustavampi (jään helposti matkustelemaan kädet sylissä), ja hevonen vastasi kevenemällä vielä entisestään.

(4) Seuraavaksi tehtiin muutama (laadukas ja terävä!) askel vastataivutusta ravissa, nopean suoristuksen kautta myötälaukan nosto, lyhyt pätkä laukkaa, siirtyminen alas raviin ja heti ensimmäisessä raviaskeleessa takaisin vastataivutukseen, ja muutaman taivutusaskeleen jälkeen suoristus. Edelleen vasemmalle taivuttaminen oli vaikeampaa, meinasin jättää koko ajan oman käden liian kuolleeksi mihin hevonenkin tietysti vastasi heti hukkaamalla pehmeän tuntuman. Mutta heti kun käsi oli joustava, niin taivutuskin löytyi. Ja se laukka, voi luoja se oli hyvää, ilmavaa, kevyttä ja energistä. Välillä meinasi mennä turhankin isoksi, mutta toisaalta sitä isoa irtonaista liikettä kun haettiin, niin ei voi valittaa. Molemmat laukat tuntuivat ihan samanlaisilta ratsastaa, ei merkkiäkään mistään puolieroista. Vielä pitäisi muistaa pitää käsi yhtä elävänä myös laukassa, siinä näkyy kaikkein herkimmin se, että jos hetkeksikään jään kiinni ohjaan, niin rentous hukkuu heti.

(5) Viimeisenä tehtiin vielä ravissa vastataivutusta pieni pätkä pääty-ympyrän suljetulta sivulta alkaen, ja käännettiin siitä diagonaalille ravilisäykseen, ja kokoamisessa taas takaisin toiseen suuntaan vastataivutukseen (näin ravi ei vain "hyydy takaisin" vaan takajalatkin työskentelevät aktiivisesti koko ajan). Takaosa oli niin hyvin alla ja ennen kaikkea etuosa ylhäällä, että Hupi teki yhden epämääräisen version jälkeen kaksi elämänsä parasta keskiravia, ja sai luvan siirtyä loppuverkkaamaan.

(6) Kaikki nämä ja myös ne tekemättä jääneet variaatiot pitäisi käydä läpi Hannan loman aikana tulevina viikkoina. Vastataivutuksesta voi nostaa vastalaukkaa, tehdä sitä lyhyen pätkän, siirtyä alas tai kääntää avoimelta sivulta myötälaukkaan, tai jatkaa pidemmän pätkän jos hevosen tasapaino riittää. Tai vastataivutuksesta voi kääntää ympyrän sisälle voltille, meillä voltit jää helposti vähän ryhdittömiksi niin tämä on luultavasti erittäin toimiva harjoitus. Sopivasti sijoittamalla voi vielä jaksottaa voltinkin pariin osaan, tekee vaikka pitkällä sivulla vastataivutusta, kääntää voltinpuolikkaalle, pituushalkaisijalla taas vastataivutuksella palikat paikoilleen ja siitä voltin loppuosa takaisin uralle.

Lopuksi vielä pieni yhteenveto itselle muistiin siitä, mihin kaikkeen tällä tehtävällä pääseekään vaikuttamaan:
- sisätakajalka tulee rungon alle kantamaan painoa
- säkä ja lavat nousevat ylös koska niillä ei ole tilaa pudota alas (kuten sisälle asettaessa ja siinä takaosaa ulos väistättäessä olisi)
- kun säkä ja lavat nousevat ylös niin lavoille tulee lisää tilaa liikkua -> askellajin irtonaisuus paranee
- risti- ja lanneselkä saa jumppaa ja liikettä kun taivutukset pidetään riittävän lyhyinä ja niitä toistetaan usein (tämä on Hupille erittäin tärkeä kohta, sillä on oikealla puolen lanneselässä ilmeisesti vähän arpikudosta tai muuten joustamaton alue, on mahdollisesti nuorena kaatunut kärryjen kanssa)

Hupi jaksoi työskennellä koko tunnin hyvin ja erinomaisella asenteella, vaikkei pidetty kuin yksi pidempi paussi. Energiakin alkaa kohdistua enemmän ja enemmän oikeisiin asioihin, käyntitauot malttaa nurkkien tuijottelun sijaan käyttää oikeasti rauhalliseen kävelyyn ja palautumiseen, ja toisaalta ohjia kerätessä on taas heti kevyenä ja kuulolla. Kaveri kävi viime viikolla klippaamassa vauhtiraidat uusiksi (kiitos K!), niin ei tullut edes hiki pahasti.