Yksitoista

Laura heitti haasteen, ja kun kerran viime vuonnakin tylsä tosikko lähti yhteen tälläiseen mukaan niin antaa mennä nytkin.

11 faktaa

1. Hupi on ensimmäinen hevoseni. Minun ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa hevosta, se oli lähinnä kaukainen haave ja jotain mitä "kaikki muut tekee". Sitten yhtäkkiä elämäni hevonen olikin kaupan, yksi asia johti toiseen, ja lopulta löysin itseni kehäkolmoselta lähettämästi lähimmille kavereille "oho taisin just ostaa hevosen" -tekstareita.
2. Vielä vähemmän minun piti koskaan kilpailla ratsastuksessa. Junnuna kävin kolmet talliestekisat, sijoituinkin vielä kahdella jälkimmäisellä kerralla mutta innostuksen sijaan päällimmäinen fiilis oli se hirvittävä jännitys. Ylitsepääsemättömäksi kasvaneen kisajännityksen vuoksi junnuaikojen viimeiseksi ja parhaaksi saavutukseksi jäi toinen sija 80cm luokassa. 
3. Tuo sama sijoitus jää varmasti koko esteratsastusurani huippuhetkeksi. Rimakauhu kasvaa vuosien kertyessä ja nykyään kutsun juuri ja juuri maasta irti olevien pikkuristikoiden ylittämistä hyppäämiseksi.
4. Nuorempana olin ylipäätään kova jännittämään ihan kaikkea, erityisesti yleisön edessä puhumista. Nyttemmin työn tuoman kokemuksen vuoksi olen oppinut ensin hallitsemaan esiintymisjännityksen ja melkein jopa nauttimaan tilanteesta. Edes oma väitöstilaisuus ei aiheuttanut mitään holtitonta h-hetkeä edeltävää vessassa ravaamista.
5. Innostun helposti uusista asioista mutta niiden loppuunsaattamisessa olen maailman saamattomin ihminen. Kesken jääneitä projekteja on... aivan liian paljon?
6. Ainoa kirjain joka ajokortistani löytyy on B. Sen maagisen pienen een puuttuminen perästä on osin ihan omaa saamattomuutta, mutta haittaa epäilemättä kisareissuja. Jotain pientä harmia tosin on siitäkin että koppia en myöskään omista, ja autona toimii pikkupösö.
7. Olen onneton kokki mutta pizzan osaan totisesti tehdä. Oikeaa kotipizzaa syödään tässä huushollissa (vähintään) kerran viikossa. Mikään ei ole niin hyvää lauantai-iltana kuin kotitekoinen ruispohjaan tehty salami-tomaatti-mozzarella-rucola-pizza.
8. Minulla on Hupin lisäksi kaksi kissaa, jotka ovat samalla kaksi ensimmäistä eläintä jotka olen omistanut. Mieheni ei ollut vakuuttunut haluavansa elää kissataloudessa vielä silloinkaan kun hain kotiin toiselta puolen Suomea kaksi hurisevaa karvapalloa. Vartti sen jälkeen ei asiasta ollut enää epäilystäkään, eikä kuulemma ole tarvinnut katua että antoi jankkaamiselleni periksi.
9. Olen aloittanut ratsastuksen Tsekissä. Olin ala-asteikäinen kun asuimme vuoden Prahassa, ja kun hevoskärpänen oli ehtinyt puraista niin pitihän sitä ratsastamaan päästä. Pipot päässä, vanhoilla laukkureilla, mutaliejuisella tai loskaisella pellolla, ja ai että oli hienoa!
10. Haluaisin oppia soittamaan kitaraa. Omistan kitaran, isäni on kitaransoitonopettaja mutta tietäähän sen suutarin lapsen kenkätilanteenkin. Lupaan aina itselleni että sitten joskus kun on aikaa, vielä ei ilmeisesti ole ollut.
11. Sen sijaan aikaa etsitään vaikka väkisin toiselle rakkaalle harrastukselle, nimittäin penkkiurheilulle. Minulla on ollut kausikortti Tapparan peleihin jo toistakymmentä vuotta, eikä montaa peliä ole tänä aikana väliin jäänyt. Nuorina (ja rahattomina) reissattiin miehen kanssa ympäri Suomea pelien perässä, nykyään riittää pari reissua kaudessa kotipelien päälle.

11 vastausta

1) Mille sijalle hevoset harrastuksena asettuvat elämässäsi jos sinun pitää nimetä TOP 5?
Luonnollisesti terveys ja omat lähiomaiset ajavat ohi ihan kaikesta. Muutamien taloudellisesti vaikeiden vuosien jälkeen voisin olla valmis nostamaan riittävän toimeentulon seuraavalle sijalle, jatkuva rahasta stressaaminen tuo mukanaan sen verran monta ikävää asiaa. Mutta ehkä sitten seuraavana tulevat hevoset, tai eläimet ylipäätäänkin (olisi väärin sanoa että Hupi olisi rakkaampi kuin kaksi kissaani).

2) Hyvä työpaikka vai hyvä palkka?
Ehdottomasti ensimmäinen. Molempia on kokeiltu, valitettavasti ei vielä ihan samassa paketissa. Tällä hetkellä työ on mieluinen ja työilmapiiri loistava. Vaikka euroja joutuu välillä vähän laskemaan, niin paha kamalasti valittaakaan, kun kuitenkin aamulla töihin lähtee ihan mielellään.

3) Hevonen, joka on jäänyt erityisesti mieleen - hyvässä?
Hupi kai olisi liian itsestäänselvä vastaus, joten selvitetäänpä taustat tuon blogin kummallisen osoitteen ja oman nimimerkin takana. Hupi oli elämässäni toinen hevonen jonka olisin voinut kuvitella ostavani, se ensimmäinen oli nimeltään Gidran (ja rivi numeroita perässä). Unkarilainen ruuna, luonteeltaan näin jälkeenpäin ajatellen vähän samantapainen kuin Hupikin. Vähän ilkikurinen, aina pilke silmässä ja aina valmiina töihin.

4) Hevonen, joka on jäänyt erityisesti mieleen - pahassa?
Tämä on paha. Voisin luetella varmaan toistakymmentä sellaista, joiden kanssa ensikohtaaminen ei ole ollut se ruusuisin, mutta joista olen lopulta oppinut pitämään. Yksi tälläinen oli pieni poniruuna Nobel, jolla jostain syystä päädyin yhdessä vaiheessa ratsastamaan paljon enemmän kuin olisin halunnut. Koskaan en siltä pudonnut, mutta pelkäsin oikeasti sen bravuureita joihin kuului mm. kaiken säikkyminen ja ratsastaja selässä piehtaroimaan heittäytyminen. Ja siinä vaiheessa kun opin tuntemaan ponin metkut niin etten enää pelännyt, se myytiin pois.

5) Paras neuvo, jonka olet saanut hevosten kanssa?
Luota itseesi. Oli asia mikä hyvänsä, haluan ensin haalia kasaan kaiken mahdollisen tiedon, sitten punnita sen mielessäni ja lopulta tehdä päätöksen mitä mieltä itse olen asiasta - ja luottaa itseeni että olen oikeassa. Tottakai on tilanteita, missä joutuu pyörtämään päätöksensä, yleensä uuden tiedon valossa. Mutta yksi rasittavimmista piirteistä ihmisessä on mielestäni se kun poukkoillaan mielipiteestä toiseen vailla minkäänlaista omaa ajatusta asiasta ("mutta kun se-ja-se sanoi siinä-ja-siinä kirjassa näin, niin sen täytyy olla totuus").

6) Jos hevoset eivät olisi vaihtoehto, mitä lajia kuvittelisit voivasi harrastaa kaikki nämä tunnit?
Se penkkiurheilu tuskin olisi oman terveyden puolesta kovin fiksu vaihtoehto, joten jotain liikunnallista varmasti. Koiraihmiseksi en ole itseäni koskaan mieltänyt (todisteena ne kaksi kissaa). Yksi laji, joka on viime vuosina kovasti kiinnostanut mutta ajanpuutteen vuoksi jäänyt ajatuksen asteelle on suunnistus. Tampereella pyörähtää taas keväällä käyntiin aikuisten suunnistuskoulu, katsotaan miten käy.

7) Jos joudut luopumaan kahdesta seuraavista varusteista pysyvästi, ovatko ne
- satula ja ratsastussaappat?
- kuolaimet ja nahkahanskat (kuolaimettomat siis sallittu)?
- kypärä ja turvaliivi?
Vaikea valinta kahden ensimmäisen vaihtoehdon ja niiden kahden ensimmäisen kohdan välillä. Kypärä on pari kertaa luultavasti pelastanut minut vakavilta seurauksilta, ja sitä ilman en uskaltaisi olla (turvaliiviä sen sijaan en edes omista - vielä?). Viime ajat olen ratsastanut pääsääntöisesti ilman satulaa, mutta ihan niin hyvää tasapainoa (tai pomminvarmaa hevosta) en omista että uskaltaisin maastoilla ilman satulaa. Sen sijaan Hupi toimii ainakin kertakokeilun perusteella loistavasti pelkällä riimullakin, joten varmasti sopeuduttaisiin nopeasti kuolaimettomiin. Laji pitäisi vaihtaa tosin kouluratsastuksesta johonkin muuhun, saakos matkaratsastusta kilpailla kuolaimettomilla (laji joka kiinnostaa kyllä ihan oikeastikin)?

8) Huonoin ominaisuutesi hevosharrastuksessa?
Kaikki-mulle-heti-tänne-nyt. Kärsimättömyys toisin sanoen. Onneksi Hupi on maailman kärsivällisin ja anteeksiantavaisin. Välillä täytyy purkaa asiat ja tavoitteet ihan pieniin palasiin etten yritä haukata liian isoa palaa kerralla (ja hermostua kun ei onnistu). Ja onneksi on valmentaja joka osaa tarjota haasteet juuri sopivan kokoisina palasina.

9) Kauhuskenaariossa loukkaat selkäsi pysyvästi niin, etten voi enää ratsastaa. Onko ravi - tai valjakkohevonen vaihtoehto?
Ilman muuta! Jos rahaa olisi ylen määrin niin varmasti omistaisin jo nyt suomenhevosravurin. 

10) Jos omistat hevosen tai kuvitellaan, että omistat hevosen ja sinulle tarjotaan hevosesta käsittämätön summa, esim. 500000€- myytkö?
Olisi hienoa sanoa että en mistään hinnasta, mutta realisti sisälläni toteaa että kyllä tuosta summasta varmaan myisin. Tietysti motiivit tälläiselle kaupalle täytyisi selvittää, mutta vaikea kuvitella sanovansa ei, ellei nyt ostaja olisi joku italialainen teurastamonomistaja tai vastaava. Mikään hevonen ei ole ikuinen, ja toisaalta tuolla rahalla saa jo sekä hevosen että juuri ne haluamansa puitteet harrastamiseen, treenaamiseen ja kisaamiseen.

11) Paras valmentaja jonka valmennukseen olet joko osallistunut tai olet valmennusta seurannut?
Kyra teki vaikutuksen lyhyellä Tampereen visiitillään pari vuotta sitten hevosmessujen valmennusdemossa. Tapa tehdä asiat systemaattisesti alusta alkaen, rakentaa ensin tukeva perusta ja sitten siihen päälle vaikeammat asiat, jäi päällimmäisenä mieleen, samoin kuin se, että joka ikisellä tehtävällä on tarkoitus ja se myös kerrotaan valmennettavalle. Juuri näistä samoista syistä arvostan myös omaa valmentajaani, Heiskasen Hannaa. Koskaan ei tehdä temppuja perusratsastuksen kustannuksella, eikä koskaan ole yhdenkään tehtävän tarkoitus jäänyt epäselväksi. Hyvän valmentajan kanssa uskaltaa ja saa myös olla joskus eri mieltä, ja voi keskustella asioista niin, että löytyy molempia miellyttävä ja hevoselle toimiva ratkaisu.

---

Tämä haaste on tuntunut kiertävän lyhyessä ajassa melkein kaikki lukemani blogit, joten en varmaankaan aiheuta suurta vahinkoa jos katkaisen homman omalta osaltani tähän. Jos joku haluaa tarrata kiinni ja jatkaa eteenpäin niin Lauran kysymykset olivat sen verran hyviä, että antaa mennä niillä :)