Eilinen, viimeinen valmennus ennen kisaa oli lopulta tärkeämpi kuin ennakolta uskalsin arvatakaan. Pohtiksen ongelmien jälkeen itseluottamus oli vähän hukassa ja jäin kotona tekemään sinänsä ihan oikeita asioita mutta jätin kaiken puolitiehen, ja tuloksena en saanut sitten oikein mitään läpi. Hevonen oli "ihan kiva" mutta se joku puuttui koko ajan.
Eilen verkatessa oli edelleen ihan sama fiilis, Hupi teki kaiken ihan asiallisesti mutta vähän "vasemmalla kädellä". Aloitettiin tunti tehtävällä jota jatkossa saa ja pitää tehdä itse verkatessa. Isolla ympyrällä väistätettiin takaosaa ulos ja taivutettiin hevosta voimakkaasti sisälle. Välillä piti taivuttaa rohkeasti yli, tarkistaa että koko kroppa joustaa ja on notkea. Reaktio täytyy tulla heti ja kevyestä avusta, yhtään ei saa jäädä puskemaan ja puristamaan. Seuraavaksi lähdettiin edelleen taivuttaen muuttamaan ravia ihan pienestä mahdollisimman isoksi ja taas takaisin pienemmäksi. Ravin suurentaminen taivuttaen/väistättäen on Hupille hankalaa, se pyrkii vaan kasvattamaan tahtia venymisen sijaan (eikä kuskin yli-isosti keventäminen nyt ainakaan auta asiaa). Lopulta saatiin vähän ajatusta oikeaan suuntaan, ja hevonenkin alkoi päristellä tyytyväisenä.
Laukassa alkoivat sitten ne ongelmat mitä olin kotona huolimattomasti ratsastamalla kerännyt ja kerjännyt. Hupi roikkui kädellä, juoksi alta eikä ottanut yhtään pidätettä oikeasti vastaan. Viisitoista metriä on ihan hirvittävän paljon liian pitkä matka kysellä että josko hevonen voisi hidastaa. Iso korjaus täytyy tehdä paljon aikaisemmin ja joka ikinen kerta kun pidäte ei mene läpi. Seis-pakki-korjaukset muutettiin myös erilaisiksi (koska Hupi on alkanut hätäillä peruutuksissa): ensin seis ja rento hevonen, sitten yksi askel taakse, seis ja rento hevonen, tarvittaessa toinen askel taakse, seis ja taas rento hevonen. Tällä korjaantui sekä jarrut että pakki, pidätteet ja kokoamiset alkoivat mennä läpi, ja peruutukset olivat taas oikeasti läpi koko kropan, takaosan laskemisen oikein tunsi.
Yksi iso opetus laukkaan oli myös se, että jos tuntuu hetken helpolta, niin ei saa jäädä varmistelemaan vaan täytyy uskaltaa treeneissä ottaa riskejä ja etsiä rajoja. Hupin tapauksessa siis jos laukka on kevyttä ja helppoa, tehdään iso myötäys molemmilla ohjilla ja tarkistetaan, että hevonen edelleen kantaa itse itsensä ja pyydettäessä kokoaa myötäyksen jälkeenkin. Ei muuten koonnut ensimmäisellä yrityksellä...
Lopetettiin laukkatyöskentely aika (lue: todella) haastavaan kuvioon. Isolla ympyrällä koottua laukkaa, ja siitä vastalaukassa voltteja ulospäin, sai olla ihan "ruhtinaallisen suuria" 12 metrin voltteja. Vähän mietin kyllä, että vastahan tässä on oltu tyytyväisiä siihen, että Hupi kantaa ja pyörittää kauniisti 20 metrin ympyrällä vastalaukkaa. Vaan kun pohjatyö oli tehty kunnolla, niin varsinkin vasemmassa eli vahvemmassa laukassa tehtävä oli jopa helpon tuntuinen. Oikea laukka oli selvästi vaivalloisempaa, ja valuin itse vielä etukenoon (lantio suoraan, ajattele yläkroppa taakse, jalka lähellä), mutta kaikesta huolimatta hevonen pystyi tähänkin ilman että rikko oli oikeastaan edes lähellä. Hupi alkoi olla jo aika väsynyt, mutta voi luoja, se antoi kyllä ihan kaikkensa.
Loppuun tehtiin vielä ravissa pieni pätkä. Ensin pari keskiravia, Hupi lähti mentaliteetilla "pidä kiinni, nyt mennään" enkä meinannut pysyä kyydissä mukana. Iso kiitos hevoselle joka jaksaa yrittää vaikka itse häiritsen minkä ehdin... Viimeisenä raviväistöjen tarkistus, ei ongelmia, täytyy vaan muistaa pitää ravi riittävän koottuna varsinkin ennen väistöä ettei tule kiire.
Kaiken kaikkiaan hevosen suorituksista jäi ihan superhyvä fiilis, saman tunteen ja helppouden jos saa kisaverkassa niin olen tyytyväinen. Kuski on sitten asia erikseen. Turhauduin taas niin oman kroppani kykenemättömyyteen auttaa hevosta, ja pika-ilmoittauduin vielä samaksi illaksi oman seuran jumppatunneille, missä kuukauden teemana on venyttely ja liikkuvuus. Mitään ihmeitä ennen kisaa ei tietenkään ehdi tekemään, mutta jo yhden kerran perusteella täytyy suositella tunnin vetänyttä, meidän seuran "omaa" fyssaria, Uusitalon Saaraa, ihan kaikille!
Tänään sitten jossain välissä pitäisi ehtiä seurakisojen pyörittämisen keskeltä ratsastamaan kevyesti. Varusteiden puunaaminen menee jonnekin yöhön, kun estekisojen jälkeen ohjelmassa on radan purku, kentän lanaus ja kouluratojen rakennus. Ja aamulla tietysti fressinä ennen kasia avaamaan kansliaa. Viikonloppu on pyhitetty sitten nukkumiselle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti