Eilen oli yksi niitä päiviä kun ei millään olisi malttanut lähteä tallilta kotiin: lämpömittari yli kahdenkymmenen asteen, ihanasti lämmittävä auringonpaiste ja hienosti toimiva hevonen. Vuokraaja oli käymässä tallilla koiriensa kanssa, ja otti meistä samalla kuvia - ja hienoja ottikin! Tajusin vihdoin antaa kunnolliset ohjeet järkkärillä kuvaamiseen ja heti onnistui, kiitos!
Tehtiin koulutreeni mallia "pitkään ja rauhassa". Pitkät alkukäynnit maastossa, pitkät ja rauhalliset alkuverkat, paljon taivutuksia ja väistöjä, väliin kunnollinen lepotauko ja sitten vasta vähitellen enemmän ryhtiä ja kokoamisastetta. Hupi oli ihan asiallisen tuntuinen, vähän joutui keskustelemaan kokoamisesta keskilaukan jälkeen, ja oikeassa laukassa sisäpohkeen merkityksestä, mutta pääsääntöisesti kaikki tuntui aika helpolta. Kuvista voi todeta että 1) kuskin selkä on edelleen notkolla ja lantio etukenossa muttei ollenkaan niin pahasti kuin pari viikkoa sitten, 2) kankiketjua voisi kiristää yhden pykälän verran ettei lyö tyhjää ja 3) hevosen niskassa on edelleen jotain erittäin mielenkiintoista katseltavaa.
Treenin jälkeen otin hevosen riimuun ja ämpärin kouraan ja suunnattiin harkkalenkin takana olevalle pienenpienelle laidunlohkolle. Aidat oli talven jäljiltä osin maassa mutta aitojen sisäpuolella oleva vihreä ruoho oli ihan riittävästi pitämään Hupin siellä missä pitikin. Voi sitä silmien loistetta kun Hupi tajusi mitä tapahtuu. Vaikka narun päässä ollaankin maisteltu vihreää jo hyvän aikaa, niin onhan vapaana laiduntaminen kuitenkin Ihan Eri Asia. Hupi sai nautiskella sen aikaa kun itse nyhdin sille illaksi ämpärillisen tuoretta ruohoa.
Tänään Hupi humputtelee vuokraajan kanssa jotain kevätaurinkoon sopivaa mielenvirkistystä, ja huomenna hiotaan viimeiset kuviot Niihaman kisaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti