Hupille kuuluu hyvää, se jopa viimein jokatalvisen laihdutuskuurin jälkeen voi vähän vähemmän paksusti. Syksyllä maha oli kuin kantavalla tammalla, nyt sivuprofiili alkaa jo muistuttaa urheiluhevosta. Vaikkei pesarin oven takaa kuvatussa kuvassa ole päätä eikä häntää niin jonkun käsityksen kuitenkin saa.
Kesäkarvakin tekee tuloaan hyvällä vauhdilla. Hupi on aina ollut aika hidas vaihtamaan karvansa (kaikennäköisistä vitamiinikuurikokeiluista huolimatta), ja näyttää yleensä kevään ekoissa kisoissa vielä aika kapiselta. Toivottavasti toissapäiväinen tehopesu vähän vauhdittaisi karvanvaihtoa. Lavoilla ja kaulalla on jo kesäkarva, muuten näyttää vielä aika epätoivoiselta.
Kevään tulon myötä harjukin suli vihdoin, ja tästä johtuen Hupin liikunta oli hetken aikaa hyvin maastoilupainotteista. Aina niin kuuliaiselta hevoselta hukkui vähän jarrutkin kun ensimmäistä kertaa päästiin päästelemään Isoa Kovaa harjunmäkeen, voi sitä laukkaamisen riemua! Alkuriemastuksen jälkeen alkaa taas olla maltti ja järki mukana, ja ollaan päästy tekemään taas ihan rentoja eteen-alas-palauttavia harjoituksiakin maastossa ilman että tarvitsee pelätä että hevonen poistuu äkkikäännöksellä alta johonkin ilmansuuntaan. Erittäin valpas se on toki maastossa, mutta niin tämän hevosen luonteella kuuluukin olla.
Koulutreenejäkin ollaan sentään jatkettu maastossa kirmaamisen ohella, ja oikeaan suuntaan ollaan edelleen menossa. Valmentajan loman vuoksi ollaan oltu tosin aika omillamme koko tämä kuukausi, mutta onneksi tilanne korjaantuu pian. Aluekisakauden avaukseen on enää vajaa viikko aikaa (Helppo A Kangasalla helatorstaina, melkoisen kovassa seurassa), mutta onneksi on kaksi valmennusta vielä sitä ennen edessä. Kiltisti olen kuitenkin itseksenikin yrittänyt tehdä muutakin kun körötellä omalla mukavuusalueellani. Eilinen treeni oli hyvä esimerkki siitä miten vaikeiden asioiden tekeminen palkitsee. Hupi oli edellispäivän harjulaukkailuiden jäljiltä aika tukkoisen oloinen (ja siksi pyrki kovin kiireiseksi ja etupainoiseksi kun ei halua kantaa takaosallaan), joten otin ohjelmaan Kyran kirjasta tutun neliöharjoituksen. Ja kun oma istunta oli vähintään yhtä tukkoinen edellispäivän pilatesharjoitusten jäljiltä niin heitin vielä jalustimet ristiin kaulalle etten puristaisi ihan niin pahasti. Aloitettiin ihan pohjalta tekemällä neliön sivut käynnissä ja pysähdykset vielä ennen kulmia että hevonen oikeasti malttaa odottaa ja kääntyy kunnolla kulman läpi. Reilu puoli tuntia sitkeää ja systemaattista työntekoa, ja lopetettiin tehtävä siihen, että neliön sivut tehtiin laukassa (kolme askelta mahtui kapeahkolla kentällä) ja kulmat ravissa, eikä kuvio tuntunut edes vaikealta.
Kotimatkalla maastolenkiltä keväisessä ilta-auringossa, fiilis 10+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti