Autossa Hupi jännitti paljon, vielä sittenkin kun viereen oli haettu matkaseuralainen. Se menee jännittäessään vähän lukkoon: nytkin varmasti näytti ulospäin vaan seisovan ihan rauhassa ja rentona, mutta silmistä näki että pelottaa ja paljon. Seuralainen palautti kuitenkin selvästi Hupin itseluottamusta, koska kisapaikalla autosta sai sitten purkaa jo ihan tyytyväisen ja rennon hevosen joka asteli pitkän ja jyrkän lastaussillan kaikessa rauhassa alas, vaikka allekirjoittanut liukastui ja meinasi tulla kuperkeikkaa vieressä... Kisapaikan käytöksestä täytyy muutenkin antaa kyllä täysi kymppi hevoselle, se ei häslää eikä huutele kavereiden perään vaan on kuin kotonaan.
Tällä kertaa hyvä rento fiilis jatkui verkassakin, avoin maneesinovi ja liike katsomossa aiheuttivat pieniä jännittymisiä, mutta kaikenkaikkiaan oli kyllä ehdottomasti parhaan tuntuinen verkka ikinä. Ehdin tehdä haluamani asiat, korjata mitä piti korjata (keskiravi ja keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtymiset) ja vielä jäi vähän aikaa ylikin. Olin laskenut itselleni 25 minuutin verkan ennen kun olen valmistautumisvuorossa, mutta viitisen minuuttia melkein tuntui olevan liikaa tuossakin. Tosin siihen valmistautumiseen ja radankiertämiseen olisin ilomielin ottanut sitten vaikka vartin lisää, koska verkasta radan viereen siirryttäessä Hupi jännittyi paljon, enkä ehtinyt saada sitä rentoutumaan kunnolla, ja radalle siirryttäessä jännitystä tuli vielä pykälä lisää. Jotain pitäisi keksiä millä pystyy tätä harjoittamaan kotonakin, ei ole kiva aina startata ihan takakireällä hevosella. Toki nyt oli yli puoli vuotta siitä kun ollaan edellisen kerran oltu missään vieraassa paikassa, eli toivotaan nyt että homma helpottuu kauden edetessä ja rutiinin kasvaessa.
Rata itsessään oli suurinpiirtein sitä mitä odotinkin. Tavoitteena oli saada tasainen ja rikkeetön rata, ja tämän onnistuessa yli 60% tulos, ja se myös saatiin. Tasaisuutta kuvaa parhaiten se, että numeroissa oli yksi 5,5 ja yksi 7,0 ja kaikki loput 6,0 tai 6,5. Prosentit olivat lopulta mukavat 61,739% (142/230), millä oltiin lopputuloksissa 5./13 eli ensimmäisiä ei sijoittuneita, vaivaiset puoli pinnaa viimeisestä sijoituksesta (ja voittajastakin vain viisi pinnaa takana).
Pala palalta purettuna:
- sisäänratsastuksessa kummallista kiemurtelua mitä ei treeneissä ole ollut, jäi tosi etupainoiseksi ja painui jopa kuolaimen alle, olisi vaan pitänyt ehtiä saada puolipidätteet paremmin läpi että olisi paremmassa tasapainossa, nyt meni vähän "kruisailun" puolelle (miksi oi miksi en tehnyt vielä niitä paria siirtymistä mihin olisi hyvin ollut aikaa...)
- voltit vähän kiireisiä, vasemmalle kääntäessä alkuosalla takaosa liiraa eikä kanna
- lyhyt diagonaali ja myötäys, koko viikko hiottiin sitä että myödätessä hevonen odottaa ja jopa hidastaa - ja nyt kun se sen teki niin unohdin sitten itse laittaa jalan kiinni ("säilytä eteenpäinpyrkimys"), ehdottomasti parempi kuitenkin näin kun se viikko sitten tarjolla oleva dippaan-ja-kipitän-variaatio
- käyntisiirtyminen tasapainoinen vaikka vähän liikaa askeleita (tästä ainoa seiska)
- keskiraviin lähdön kämmäsin itse, unohdin valmistella, tulin linjalle liian pitkällä hevosella ja hukkasin tasapainon, onneksi oli täyspitkä diagonaali ja ehdin vielä jotain tehdä (ja ei rikkonut laukalle kuten treeneissä!)
- pysähdyksen ehdin mielestäni valmistellakin kulmassa mutta jostain syystä silti suorastaan rojahtaa kädelle ja vielä pari metriä ennen pistettä (paperissa lukee myös "ei tasan" mutta onhan tuo nyt kai niin tasan kun olla voi?)
- peruutus kädellä, kiirehtien ja häntä vimmatusti viuhtoen, tästä se (tosikiltti) 5,5
- käynnissä säilyy tahti tällä kertaa koko matkan, vielä vaan rohkeammin pitäisi antaa ohjaa ja päästä käyttämään jalkaa lisätyssä käynnissä, nyt venyttää lähinnä alas eikä eteen ollenkaan
- keskilaukassa saisi olla enemmän ilmaa, loppua kohti menee vähän alamäkeen (silti kaarevalla uralla esitetyksi keskilaukaksi ihan jees)
- puoliympyrä ja vastalaukka yllättävän siistin näköisiä siihen nähden miltä taistelulta tuntui (meinaa pudottaa raville, bongaa pieni hännänhuiskaus kun kuski kenkäsee lisää kaasua...)
- vasen keskilaukka paremmin ylämäkeen, olisin voinut esittää rohkeamminkin...
- ...mutta en uskaltanut kun pelkäsin verkan perusteella etten saa sitten koottua takaisin, nyt ongelmaa ei ollut kylläkään, sen sijaan matka puoliympyrältä uralle taas vähän selviytymistä, uralle tullessa helpottui
- raviin siirtyminen ok, puolipidäte olisi ennen kulmaa tarvinnut tehdä paaljon paremmin, nyt jäi ihan kädelle ja painui kuolaimen alle, tunnustan että olin lukenut ohjelman huolimattomasti enkä tajunnut tämän olevan oma arvostelukohtansa, vaan ajattelin että "mulla on koko kulma aikaa saada se tasapainoon"
- lopputervehdykseen tullessa olis kai ihan jees istua siihen pysähdykseen eikä horjahtaa itse kaulalle kun hevonen yllättäen kiltisti pysähtyy pelkästään naruista vetämällä?
- loppukommenteissa luki seuraavaa: "tulisi liikkua irtonaisemmin ja rennommin, nyt läpi ohjelman jännittynyt" - sitähän se nimenomaan oli.
Kaikenkaikkiaan - ylläolevista kriittisistä kommenteista huolimatta - kuitenkin olen ihan supertyytyväinen rataan. Jännittymisestä huolimatta Hupi antoi pääsääntöisesti vaikuttaa itseensä ja vastasi apuihin ihan kuten pitääkin. Huolellisemmalla tehtävien valmistelulla (lue: noin sata puolipidätettä lisää radan aikana) olisi ollut vielä jokunen pinna otettavissa, toisaalta yhdelläkin rikolla niitä olisi taas lähtenyt vähintään yhtä monta. Vielä vähän paremmin ajatuksella loppuun asti, nyt meni viimeisestä keskilaukasta lopputervehdykseen vähän huolimattomasti.
Hyvä startti kisakaudelle. Tavoitteena on tällä kaudella nostaa ja vakiinnuttaa aluetason HeA 60% paremmalle puolen, ja oikealla tiellä ollaan. Vaikka kyseessä nyt olikin vain harjoituskilpailu, niin tuomari oli kuitenkin ihan lisenssin omaava ja skaala mielestäni jotakuinkin "normaali".
Ja loppuun vielä toki se video :)
Onnittelut!
VastaaPoista