Suunnittelin verkan samanlaiseksi kuin edellisviikonloppunakin, koska silloin ajoitus meni aivan nappiin. Jälkiviisaana olisi voinut ajatella että useamman asteen kylmemmällä kelillä verkka-aikaa tarvitaan vähän enemmän, ja sitten kun lopulta luokka aloitettiin melkein kymmenen minuuttia etuajassa niin hirvittävä kiirehän siinä lopulta tuli. Ehdin tehdä noin puolet suunnittelemistani asioista, ja nekin lopulta kiireessä huonosti ja huolimattomasti, ja rata oli sitten sen mukainen. Hupi oli vähän väsyneen oloinen jo alkujaankin, enkä ehtinyt antaa sille haluamiani lepotaukoja verkassa, joten kannoin sitten pohkeen takana olevaa hevosta koko radan läpi. Ravi oli takakireää ja tahditonta, laukka ei pyörinyt, yhdessäkään kohdassa ei tullut helppoa fiilistä vaan kaikki tehtävät tuntuivat tosi vaivalloisilta.
Radan jälkeen kaverin kanssa tuskailtiin että olipas hankalaa ja menipäs huonosti. Mutta meni sitten lopulta täsmälleen samalla tavalla, koska alakerrankaan pisteistä ei eroa löytynyt, ja lopulta jaettiin seuran suokkimestaruus. Prosentit jäi piirun alle 60 joten sillä on turha juhlia, mutta tokihan se on mukavampi päättää kausi kuitenkin sinivalkoiseen rusettiin.
Koska mitään en ole ennenkään sensuroinut niin video seuraa tästäkin radasta.
Kisan jälkeen Hupi sai pitää lomaa koulukiemuroista, ja viikon ohjelma koostui lähinnä vapaapäivistä, maastohumputtelusta ja puomitehtävistä. Suurimmat syyt kisapäivän jumitukseen löytyivät onneksi pääkopasta, ja jälkiviisaana voi sanoa, että olisi vaan pitänyt rohkeammin antaa vapaata koulutreeneistä. Tämä kun nyt vaan ei ole hevonen jolla voi treenata seitsemän päivää viikossa kentällä, tai edes viisi päivää. Toki päivittäin käytiin maastokävelyllä ennen treeniä, mutta siltikään näin säännöllinen kenttätyöskentely ei vaan meille sovi vaan hevoselta loppuu motivaatio. Ehkäpä tästä jossittelustakin jotain oppii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti