Aloitetaan allekirjoittaneen ja Hupin aluemestaruusdebyytistä. Onnistuneiden treenien rohkaisemana ilmoittauduin Hämeen aluemestaruuskisoihin, missä suomenhevosten mestaruusohjelmana oli kenttäkutonen. Monen suosikkiohjelma on itselleni pieni peikko, kaksi täyspitkää diagonaalia keskiravia heti ohjelman alkupuolella ei ole varsinaisesti meille kovin suosiollinen, ja toisaalta laukkaohjelman toivoisi olevan vähän teknisempi. Vaan kun valita ei voi, vaan se ohjelma on ratsastettava mikä kutsuun on merkitty.
Oltiin kaverin starttiajan vuoksi paikalla jo hyvissä ajoin, ja ehdin sopivasti katsoa yhden ratsukon ennen kun piti alkaa laittaa hevosta kuntoon. Verkka-ajan mitoitus onnistui kerrankin ihan nappiin. Hupi oli kävellyt hyvin ennen kun kiipesin kyytiin, ja verkkaan menin sisälle (vain!) neljä ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Kymmenisen minuuttia rennosti pitkähkössä muodossa, ravia ja laukkaa, vähän väistöjä ja vähän vastalaukkaa että notkistuisi selästään. Hetki kävelyä pitkin ohjin, sitten taas tuntumalle, muotoa vähän ylemmäs ja radan tehtävät pääpiirteittäin läpi (lähinnä keskilaukasta kokoamiset ja vastalaukat), ja taas pitkin ohjin kävelyä omaan valmistautumisvuoroon asti. Tässä kohtaa meinasi tulla pieni tenkkapoo, kun kuuluttaja kertoi, että (ratojen välissä) valmistautuvat ratsukot saavat vain kävellä, ja oma suunnitelma oli tsekata tässä vielä pysähdykset ravista ja laukasta. Kiitos tutun stewardin nopean toiminnan, päätös peruttiin nopeasti, ja ehdin tehdä ennen omaa rataa sen mitä suunnittelinkin.
Rataa kiertäessä Hupi ei kytännyt mitään, ei yleisöä, ei tuomariautoja, ei niin sitten yhtään mitään. Vau! Jossain määrin se selvästi oli kuitenkin jännittynyt, mikä näkyi ravissa pohkeen taakse jäämisenä ja siitä seuranneena suun aukomisena alkuradasta, erityisesti alkutervehdyksessä (7/6, "suoraan", "sujuvammin pys & liikkeelle, suu auki", numeroista päätellen suun aukominen ei suoraan edessä olleelle C-tuomarille näkynyt). Keskiraveista ei edelleenkään ole lapsille kerrottavaa, pientä yritystä on mutta kun suunta on alamäkeen niin (4x5 ja kommenteissa kiireinen, tahditon jne)... Jälkimmäisen ensimmäiset viisi metriä näyttää lupaavalta mutta sitten koko paketti leviää kuin jokisen eväät. Jonkunasteinen ratkaisu ja korjauskeino tähän sentään on löytymässä, siitä kuitenkin sitten vasta myöhemmissä postauksissa. Väistöistä ensimmäisen valmistelen huonosti, linja katoaa ja takaosa elää ihan omaa elämäänsä (5,5/5,5, "takaosa jää", "takaosa seilaa"). Jälkimmäinen on vaikeampaan suuntaan mutta paremmin valmisteltu ja tasaisempi, ravi tosin hyytyy tässäkin (6,5/6, "linja säilyy, irtonaisemmin"). Voltit molempiin suuntiin pikkunättejä, takaosa vähän seilaa (6,5/5,5 molemmista, kommenteissa mm. "tasainen, jäntevämmin takaa", "taivuta, sujuvammin").
Pysähdys on ylivoimaisesti paras mitä ikinä-koskaan-milloinkaan ollaan radalla esitetty, peruutus valuu vähän kädelle (7/7, "kaunis pys, tasan", "hyvä pys"). Käynti oli parin rennomman radan jälkeen tällä kertaa taas vähän jännittynyttä, kerran yritin käyttää jalkaa ja rikko oli ihan hilkulla, joten annoin olla vaan (6/6, "läpi rennomman selän", "hieman kiireinen, jännittyy"). Noston kämmin ihan itse, jos kolmen askeleen valmistelu riittää niin pitääkö se käynti mennä rikkomaan kymmenen metriä ennen pistettä? (5,5/5, "kahdella uralla", "poikittaa ennen nostoa"). Laukka rullasi nostosta kuitenkin heti hyvin ja kevyenä, voltti oli vaivaton (6,5/6,5, "energisemmin", "takaosa alle"). Kolmikaarinen oli vielä tieltään vähän töksähtävä, joudun tekemään aika ison puolipidätteen myötä- ja vastalaukan välillä, mutta laukan rytmi ja hevosen muoto säilyi kuitenkin hienosti (6/6,5, "tasaisemmat kaaret", "sujuvammin"). Keskilaukka lähtee kivasti muttei oikein kanna vielä loppuun, saan kuitenkin tehtyä eron sekä alkuun että loppuun, ja ravikin on hanskassa ennen kulmaa (6,5/6, "suoraan", "ylämäkeen"). Oikean laukan nosto ravista lyhyellä valmistelulla on vähän haastava, ihan ei ollut sisäpohje läpi ja joudun vähän varmistelemaan (6/6, "täsmällinen mutta hidas", "sujuvammin"). Samasta syystä laukka ei ihan rullaa voltilla toivotusti ja takaosa liiraa hieman (6/6, "pyöritä laukkaa", "kahdella uralla"). Kolmikaarisella meinaa tulla pieni kommunikaatiokatkos ja rikko, kun se iso puolipidäte oli vähän liian iso, ehdin kuitenkin korjata samassa askeleessa ja homma jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan (5,5/6, "säilytä rytmi läpi kaarien", "sujuvammin, eteenpäinpyrk ei säily"). Jälkimmäinen keskilaukka on vähän hätäinen kun jäin kulmassa haaveilemaan, mutta silti linjan lopussa kokoaminen ja raviin siirtyminen on molemmat varsin vaivattomia (6/6, "yritteliäs", "valmistele siirtyminen, takaosa alle"). Viimeisen linjan piti olla meidän vahvuus, kun vasen laukka nousee yleensä kauniisti suorana ja vasemmasta laukasta pystyn tekemään ihan "ratakelpoisia" pysähdyksiä. Nyt kuitenkin väsy painoi jo hevosen jaloissa, nosto tuli vasta toisesta pyynnöstä, laukka meni väkinäiseksi ja vinoksi, ja pysähdys oli sitten vino, joskin kuitenkin tasan (5,5/5,5, "huojuu linjalla, pys kahdella uralla", "laukassa sujuvammin, pys ravin kautta").
Alakerrassa kumpikin tuomareista arvatenkin toivoi raviin lisää jäntevyyttä ja takaosalle kantovoimaa. Vähän jäi häiritsemään että toisella tuomarilla ei loppukommenteissa ollut radasta mitään hyvää sanottavaa, toki huomiot ja korjaukset oli ihan oikeutettuja ja paikkansapitäviä. Toisen tuomarin kommentti laukkaohjelman kauniista ryhdikkäästä muodosta lämmitti mieltä, koska nyt ensimmäistä kertaa ikinä laukka pyöri ja kantoi radalla ihan oikeasti ja rehellisesti selän yli. Hyvä mieli jäi myös siitä, että Hupi jaksoi kantaa itsensä aina viimeiselle linjalle asti, ja toisaalta myös siitä, että oma keskittyminen kantoi ihan sinne lopputervehdykseen asti, ja joka ikisestä radan kohdasta jäi sellainen fiilis että ihan oikeasti ratsastin sen - välillä hyvin, välillä huonommin mutta kuitenkin ratsastin enkä matkustanut.
Luokan taso oli ihan jäätävän kova, paljon koulumestaruusosallistujia mukana, kärkiviisikko Rosmo, A.L. Peto, Salmiakki Poika, Mätky, Arran Aleksi kertoo kaikille suomenhevosihmisille varmasti kaiken tarvittavan. Matkaan lähdettiin siis jo alkujaankin perisuomalaisella ajatuksella "tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää". Tulos 58,854% riitti lopulta sijaan 13./22 mikä oli ehkä ihan aavistus jäljessä "villeimmistä toiveista" (yli 60% ja puolenvälin yläpuolella) mutta ihan valtavan hyvä mieli jäi kyllä päivästä. Kovin montaa asiaa en olisi itse voinut paremmin tehdä, ja ennen kaikkea hevonen antoi radalla kaikkensa ja teki ihan kaiken mitä pyysin.
Loppuun vielä video radasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti