Kuten ehkä jo aiemmin on käynyt ilmi, tykkään jaksottaa talven treenikauden muutaman viikon pätkiin, joiden aikana painotan treenit aina johonkin tiettyyn asiaan. Eka pätkä tehtiin hevoselle takaosajumppaa, ja toisen jakson teema tulikin sitten Hannan viimeviikkoisen valmennuksen myötä.
Maanantaina jumppasin hevosta (ja itseäni) kevyemmän viikon jäljiltä takaisin työmoodiin. Hupi oli jo heti alkuun yllättävänkin jees, vähän jäykähkö mutta kivan kevyt. Alun käynti-ravi-työskentelyn jälkeen päätin pureutua hetkeksi (oikean) laukan ongelmiin, ja jostain takaraivosta sitten se ratkaisu yhtäkkiä löytyi. Jos itse noudattaisi samoja neuvoja kuin mitä muille antaa, niin olisi helpompaa? Reilua viikkoa aiemmin olin vuokraajalle sanonut hevosen hieman ryykätessä oikeassa laukassa, että älä nosta sitä laukkaa sisälavan "päälle" vaan suoralla hevosella ja suoraan, niin ettei se heti ole nojaamassa oikeaan pohkeeseen. Ja kas kummaa, nytkin kun nostin hevosen pois oikean pohkeen päältä, kantamaan itse itsensä, niin pala palalta oikea laukka lähti paranemaan. Jossain vaiheessa, kuin etiäisenä seuraavasta päivästä, heitin jalustimet ristiin kaulalle ja ratsastin loppuajan ilman jalustimia.
Seuravalmennusten tämänkertaisena teemana oli melko tuttuun syksyiseen tapaan istunta. Jumpattiin ensin lonkat vetreiksi joka suuntaan (reidet irti, jalka ensin ylös ja siitä "polkaisten" alas), ja haettiin sen jälkeen vielä istuinluiden liikkeen oikea fiilis (liike kohti kello kymmentä ja kello kahta) nostamalla jalat hetkeksi siiven eteen. Vaikka mielestäni kyllä toistan näitä asioita lähestulkoon joka kerta, niin melkoinen ero oli siinä, keskittyykö asiaan minuutin vai kymmenen. Jalka tuntui pidentyvän valtavasti, ja laskeutui kymmenen minuutin jälkeen paljon luonnollisemmin omalle paikalleen. Ravityöskentelyssä haettiin rentoutta omaan lonkanseutuun sillä ajatuksella että polvi pysyy mahdollisimman rentona. Itse lonkkaa on vaikea rentouttaa, mutta jos polven saa "pomppimaan" niin lonkanseutukin rentoutuu samalla. Alkuun tuntui siltä että alapohje heiluu ihan holtittomasti, mutta kun alettiin sitten samalla työstää hevostakin (kulmiin voltit ja pitkät sivut vasta-avoa), niin alapohjekin rauhottui kun sillä oli jotain tekemistä.
Laukassa haettiin vaan samaa fiilistä "pomppivista polvista", ja samalla sitten siistejä mutta teräviä siirtymisiä välillä ravi-laukka-ravi. Itselläni oli sellainen tunne, että oikeassa kierroksessa perä liiraa sisälle, mutta ennemminkin ongelmana oli Hannan mukaan vasemmassa kierroksessa ulos karkaava lapa. Olin ennen tuntia sanonut että oikea laukka on ollut vähän hukassa mutta ehkä alkaa taas löytyä. Hannan kysyessä millaista laukka on nyt mielestäni, niin pystyin sanomaan, että oikeinkin asiallista. Itse asiassa oikea laukka pyöri jopa paremmin kuin vasen, vähän ehkä isoa se oli, mutta rennompaa ja paremmalla kaulalla kuin vasen. Vasemman laukan, ja oikeastaan koko vasemman kierroksen ongelmahan meillä on se, että Hupi haluaa kerätä itseään vähän liiankin kasaan, ja on vähän haluton venyttämään ylälinjaansa rehellisesti vasemmassa kierroksessa.
Valmennuksen lopuksi Hanna pyysi kaikkia keskittymään seuraavan muutaman viikon jakson pääasiallisesti omaan istuntaan, joten meidän seuraava kolmen viikon treeniteema oli sitten tällä ratkaistu. Samalla voisi sitten hevosta suoristaa vielä paremmin, tarkistaa ettei se nojaa pohkeisiin ja että pystyn pyytämään jalalla rauhassa sivulle ilman että saan kaupanpäällisinä hätäisen reaktion eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti