...reagoi jalkoja kohti hyppäävään haukkuvaan koiraan kääntymällä korvat hörössä katsomaan että kukas sinä oikein olet.
...kävele kivikkoisella koppuraisella kinttupolulla varmajalkaisesti kuin vuorikauris.
...tule hetkeäkään epäröimättä jalkautuneen ratsastajan perässä myrskyn kaataman kuusen ali niin että runko hipoo satulan takakaarta ja oksat piiskaavat kylkiä.
...seiso tallinkäytävällä vapaana heinäpaalin vieressä vailla pienintäkään aikomusta livahtaa nappaamaan evästä.
Mutta Hupi onkin Hyvänmielenhevonen :)
Vapaan kasvatuksen lapsi tietää rajansa.
Jos tallissa ei ole muita, niin monesti pidän Hupia ratsastuksen jälkeen vapaana käytävällä sen ajan mitä ratsastuksen jälkeen hoitamiseen menee. Se seisoo kauniisti parkkiruudussaan riippumatta siitä mitä teen, missä menen, ja nykyisin myös lähes riippumatta siitä kuinka paljon houkutuksia käytävällä on. Se toimii hienosti äänen ja kehonkielen avulla, saan sen käännettyä ympäri, peruutettua ja "talutettua" vaikka kuvan taka-alalla olevan heinäpaalin ohi koskematta hevoseen ollenkaan. Yksi syy toimivuuteen varmastikin on se, että Hupi varsin hyvin tietää missä on takin namitasku, ja millaisesta käytöksestä saa palkinnon. Toinen syy on selkeät rutiinit ratsastuksen jälkeen: ensin riisutaan varusteet, sitten harjataan karvat suoraan ja jaloista kurat pois, puetaan talliloimi päälle, joskus venytellään lavat ja jalat, ja lopuksi mennään omaan karsinaan. Ja sitten koittaa se paras hetki, kun vielä hetken malttaa kiltisti odottaa niin saa maailman parasta melassivettä, ja siihen perään jo pian sitten iltaheinät. Ei Hupilla ole tarvetta lähteä mihinkään, se tietää aina mitä seuraavaksi tapahtuu.
Hupi on ihan huippu <3 Toivon, että mun hepasta tulee vielä joskus tuommoinen! Tai ehkä oikeampaa olisi toivoa, että mun ja mun hepan suhteesta tulee jonain päivänä yhtä hieno kuin teillä on Hupin kanssa.
VastaaPoistaPitkä tie takana, vielä pidempi edessä :)
PoistaIhanat rutiinit, ihana luottamus! Ei sujuisi meillä noin. Tai luultavasti vielä ratsastukselliset haasteet kyllä, mutta vapaana käytävällä Torsten olisi välittömästi heinien kimpussa. Ja Into taas, se tietää namitaskun niin hyvin, että seuraa tallissa ihan joka paikkaan, minne itsekin menee ... ;)
VastaaPoistaKiitos :) Meillä varmasti tätä hommaa helpottaa hevosen luonne. Se on pohjimmiltaan melko arka, ja haluaa johtajan johon voi luottaa. Se ei oikeastaan edes haluaisi tehdä itse päätöksiä, ja on onnellisimmillaan jos joku muu kertoo mitä tehdään.
PoistaJa tokihan niitäkin päiviä on kun se velmuilme on jo valmiiksi naamalla, ja kun selkäsi käännät niin... Hupilla on myös maailman vakuuttavin "en mä ihan oikeasti tiennyt ettei niin saa tehdä" -ilme ;)