Takaosa töihin

Syksyllä kuuluu aina aloittaa uusia harrastuksia, Hupin tämän syksyn ohjelmistoon kuuluu seuraavia:

1. Harjun mäet - ravissa
Niin helposti mäkiä tulee kiipeiltyä käynnissä kaikessa rauhassa kaverin kanssa höpöttäen, tai päästeltyä täyttä laukkaa tukka putkella. Nyt otettiinkin askellajiksi ravi, ja treeniohjelmaan kuuluu säännölliset "ravikiipeilyt". Harjulta löytyy loistava ylämäki joka alkaa suht jyrkällä pätkällä, loivenee vähän välissä ja lopussa muuttuu todella jyrkäksi mäeksi. Tätä ollaan ravattu ylös intervallityyppisesti, ja jo löytyi hevosen heikko kohta. Se jaksaa käynnissä tai laukassa ylämäkiä vaikka miten monta toistoa, mutta ravissa potku loppuu lyhyeen. Hupi yrittää kompensoida takaosan voimanpuutetta nostamalla nenän ylös ja "hinaamalla" itseään etujaloilla, mutta varsin äkkiä se lopulta hoksasi mitä kuski haluaa. Aluksi keskityttiin vaan hakemaan pyöreä (matalahko) muoto joka säilyy tasaisena vaikka mäki jyrkkeneekin. Vähitellen ollaan päästy tekemään pientä leikittelyä tempon kanssa, ihan pieneen raviin ja siitä kevyellä tuntumalla muodon muuttumatta vähän isompaan liikkeeseen. Parhaat askeleet on ihan erilaisen tuntuisia kun mihin on tottunut, niissä on voimaa ja joustoa, mutta vielä loppuu jaksaminen aika nopeasti.

2. Puomit ja kavaletit
Enimmäkseen ravissa ollaan näitäkin tehtäviä tehty. Yksi kiva harjoitus oli viime viikkoinen kahden ravipuomisarjan yhdistelmä, jossa toiselle pitkälle sivulle tein neljän puomin sarjan melko lyhyillä (90-100cm) väleillä ja toiselle puolelle saman melko pitkillä (130-140cm) väleillä. En puuttunut ravin tempoon kovin paljoa, hain vaan tasapainon ja rytmin, ja annoin hevosen itse ratkoa tehtävät. Varsinkin pitkille väleille se venytti (parin "ohopsan"-kompuroinnin jälkeen) oikein kivasti, pysyi tahdikkaana ja venyi helpon oloisesti. Lyhyille väleille tein myös loivia avotaivutuksia puomien yli, hyvää jumppaa hevoselle kun joutuu samalla taipumaan ja joustamaan.

3. Ohjasajo
Jossain määrin ohjasajo on ollut ohjelmistossa jo aiemminkin, mutta jotenkin ihmeellisesti päässyt ihan unohtumaan. Alkuhämmennyksen jälkeen Hupi hoksasi homman hyvin nopeasti, tykkää touhusta ihan selvästi, ja monet asiat saa tehtyä paljon sujuvammin ensin ohjasajaen, ja sitten vasta ratsain. Tällä kertaa ohjien päähän päätyi tallikaveri, joka on tällä saralla ihan pro, ja kaverin taito tehdä oikeita asioita näkyi hyvin nopeasti myös hevosessa. Yksi paljon Hannankin tunneilla tehty harjoitus on erilaiset vastataivutustehtävät, ja niitä tehtiin nyt myös maasta käsin. Alun yhteisen kielen hakemisen jälkeen ensin vastataivutuksessa pyydettiin mahdollisimman koottua ravia (Hupi pysyi rentona, isoin ero selästä käsin tehtävään vastaavaan harjoitukseen, jossa se jännittyy herkästi), ja suoristuksen kautta laukannosto. Laukka oli ihan valtavan hienoa, isoa ja pyörivää mutta erittäin hallittua ja tasapainoista. Tässä kohdin mietin että voi kun tuollaista saisi joskus selästäkin käsin esille, en tiennytkään miten lähellä oltiin sitä hetkeä... Sitten vastataivutuksesta vaihdettiinkin loivaan myötätaivutukseen ja siinä pyydettiin ravia eteenpäin niin isona kuin ikinä vaan mahdollista, keskiravia ajatellen mutta kuitenkin ensisijaisesti matalana ja pyöreänä. Kun ensin oli vastataivutuksen kautta saatu paino takaosalle ja säkä ylös, niin lavat liikkui eteenpäin pyytäessä ihan eri tavalla kuin ennen. Ja toisaalta taas kootessa kinner ja takapolvi koukistui niin että pieniä pätkiä hevonen melkein tuntui istuvan takaosallaan.

Ohjasajo täytyy kyllä ottaa taas takaisin säännölliseen viikko-ohjelmaan, hevonen tykkää ihan mielettömästi, ja jos hedelmää pääsee korjaamaan näin äkkiä selästä käsin niin... Kiipesin nimittäin parin päivän päästä selkään ilman satulaa, ajatuksena jumpata ja vetristellä vaan vähän paikkoja, mutta jumien sijaan tarjolla olikin notkea työmyyrä, joka suorastaan paloi innosta esitellä kaikki temppunsa. Sitä samaa hienoa laukkaa oli tarjolla nyt myös ratsain, ja rohkeninpa lopulta tehdä myös tuota ravitehtävää huolimatta siitä ettei satulan tukea ja turvaa ollut. Onneksi Hupi pomputti kiltisti menemään, ja uskalsin päästää ravin lopulta niin isoksi kuin hevosesta irtosi - ilman että edes pelotti! Lopun isoa ravia olisi voinut pomputella menemään vaikka maailman tappiin asti, mutta hikeä valuva hevonen (ja hikeä valuva kuski) oli riittävän selvä vihje että nyt riittää tältä päivältä.

Hikeä valuvasta hevosesta puheen ollen, klipperi pääsee laulamaan taas tänään. Hupin karvankasvatus on ihan järjettömissä mitoissa, jo kertaalleen ajeltu kolmen sentin talviturkki on tehnyt paluun, ja tietysti vielä entistä tiheämpänä. Ei auta, pakko klipata ettei tarvitse kuivatella joka päivä tuntikausia hikeä valuvaa hevosta. Uuden yöpaidan (kuva alla) kurakinttuinen karvaponi sentään sai jo etukäteen, kun uusin kertaheitolla vähän enemmän jo vähän risaksi käynyttä loimivarastoa. Paras bongaus oli fb-kirppikseltä löytynyt lähes uusi Weatherbeetan 100g fullneck-kevyttoppa ja vielä kohtuuhintaan. WB istuu Hupille hyvin, mutta hinta on noissa aika kova, ja Suomessa valikoima vähän heikko.