Kuulumisia III: Mutapainia kouluaidoissa

Kahden päivän sade ennen kisapäivää tietää kouluratsastuksen vaihtumista mutapainiin. Vaan kun ratoja pitäisi saada alle niin 10 km kotitallilta olevaa kisaa ei jätetä väliin. Kisapäivän aattona kävin vain lyhyesti juoksuttamassa Hupin, koska en halunnut riskeerata tiistain valmennuksen super-fiilistä. Ja koska ratsastus kaatosateessa ei houkutellut ja kun kerran oli pätevä tekosyy. Ja koska ne kisat oli oman seuran järjestämät ja piti vielä ehtiä rakentamaan radat ja printtaamaan pöytäkirjat.

Kisapaikalla tein pitkän ja rauhallisen verryttelyn. Verkka-alue oli edelleen tosi raskas, joten hölkkäilin pääasiassa yläkentän pienellä pläntillä, mikä oli pääasiassa kuiva. Käynnissä väistöjä ja avoja, ja hevonen odottamaan. Ravissa hevonen odottamaan. Ja sitten sitä vastalaukkaa, rohkeasti myös mukavuusalueen ulkopuolella. Hevonen tuntui kivalta siihen asti kunnes siirryin alas kentälle, siellä se jäi löysäksi ja pohkeen taakse. Ja mitä tekee kuski? Ei mitään, ei niin sitten yhtään mitään. Ei vaadi, ei edes pyydä. Ratsastelee sinne tänne ja antaa ajatuksen harhailla.

Rata oli toisesta päästä ihan ok kunnossa, tuomaripäädystä todella raskas ja upottava. Kävin näyttämässä tuomariautot molemmista suunnista (ei pienintäkään merkkiä kyttäämisestä tai tuijottelusta!), ja sitten sainkin jo lähtömerkin. Rata lyhykäisyydessään: hevonen hyvä, kuski huono. Olipa kerran puolipidäte, olipa kerran valmisteltu tehtävä, olipa kerran ratsastettu tehtävä. Ei radalle voi mennä pyytelemään hevoselta anteeksi raskasta pohjaa. Sinne joko mennään ja ratsastetaan sen mukaan mitä siinä tilanteessa voi, tai sitten ei mennä ollenkaan. 

Väistöissä tein samat virheet kuin viime valmennuksessa (normaalisti näistä tulee seiskaa, nyt pääasiassa 5,5). Käynnin kautta vaihdossa sen kerran kun saan esitettyä siirtymisen laukasta käyntiin ihan kohtuudella, unohdan valmistella sen laukannoston, ja ryskään menemään ravin kautta uuteen laukkaan (5/4,5). Ja käynnissä ohjat kannattaa toki kerätä käsiin kiireessä niin että koskee ensimmäisenä kankiohjaan (rikko raville ja ala-arvoista ansaitusti). Muilta osin sellaista melko tasaista kutosta ja kuuspuolta, prosentit 60,000% (jo kolmannen kerran, tarkkaa työtä!) ja luokan häntäpäässä. Näin huonolla ratsastuksella ja kahdella rikolla yllättävänkin kiltit prosentit.

Mutta hevonen oli kiva. Se teki täsmälleen sen mitä pyysin, ja olisi varmasti tehnyt paljon enemmänkin jos olisin pyytänyt. Se ei myöskään kytännyt (yhtä ihan pientä rehellistä säikähdystä lukuun ottamatta, ennen ekaa laukannostoa) ja oli rento ja vastaanottavainen. Ja positiivista on myös se, että kuskin keskittyminen lienee kuitenkin sieltä helpommasta päästä korjattavien asioiden listalla. Onneksi Niihama tulee jo pian vastaan, ja onneksi päästään Niihaman kentälle Hannan silmän alle vielä ennen kisapäivää.