Eilen kannoin reippaasti kentälle kuusi puomia ja viereen kuusi tolppaa. Mentiin ensin hetken aikaa puomisarjaa maapuomeina, ja hetken päästä hyppäsin alas nostamaan puomin päät ylös kannattimille. Hupin mentaliteettina tuntui olevan "vauhti korjaa virheet", ja se kolisteli menemään katsomatta kovin suuresti jalkoihinsa. Pari kertaa autoin noin miljoonalla puolipidätteellä löytämään riittävän rauhallisen tahdin ja tempon, kunnes sitten kolmannella lähestymisellä totesin että selvittäkööt itse jalkansa.
No ei selvittänyt. Kompastui toiseen puomiin ja sitten mentiinkin komeasti kuperkeikkaa. Ensin kuski vasemman lavan yli puomien sekaan ja sitten hevonen kuperkeikkaa perään. Muistan maassa maatessani kironneeni että nyt muuten sattuu ja kunnolla, kun hevosen kylki lähestyi yläviistosta. En vieläkään käsitä miten Hupi räpiköi ylitseni osumatta käytännössä juuri ollenkaan, suoraan yli se nimittäin tuli.
Hupi seisoi kentän keskellä melko hämmentyneen ja nolon näköisenä. Syljeskelin enimmät hiekat ja nappasin hevosen kiinni. Pikainen tsekkaus, ei näkyviä vekkejä, ja liike ok, joten ei muuta kun takaisin kyytiin. Tein ensin hetken aikaa töitä sileällä, ja tulin sitten puomit vielä pariin kertaan, mutta ihan vaan maapuomeina...
Vuorokausi tapahtuneesta parhaisiin ystäviini kuuluvat burana, mobilat, kylmä- ja lämpögeelipussit ja back on track -peitto. Puomin kuva on kauniisti piirtynyt vasempaan reiteen ja vasemman käden liikeradat ovat hiukkasen rajoittuneet. Hevonen vaikutti tänään ihan normaalilta, joten isommat kolhut taisivat osua kuskille. Toivottavasti saadaan akka kuntoon sunnuntaiksi.
 |
| Tulitikkuja? |
Auts!!! ei pidä leikkiä crash-test-dummyä, ei varsinkaan jos on yksinään tallilla..
VastaaPoista