Hupi teki jälleen kerran perinteiset ja sai etusen turvotuksen laskemaan kauniisti pois päivää ennen klinikkareissua, mutta matkaan lähdettiin toki silti.
Oltiin aamun ensimmäiset asiakkaat ja päästiin sisään ilman odotteluita. Hiukan kaikkea jännittänyt Hupi sai pienen poniannoksen rauhottavaa ja otti sen jälkeen varsin rauhallisesti kaiken mitä jatkossa tehtiin. Eläinlääkäri kokeili ensin jalan (ja itse asiassa koko hevosen) läpi, ja totesi saman mitä itsekin oltiin jo todettu, kuiva on ja jänteetkin oli hyväntuntuiset ja aristamattomat. Juoksuttaessa oli aivan puhdas sekä suoralla että kaarella, joten ultraa ei katsottu edes tarpeelliseksi. Tässä vaiheessa oli oikein hyvä mieli, turhat klinikkareissut on parhaita klinikkareissuja.
Hupi oli kuitenkin juoksuttaessa taas tosi jäykkä takaosastaan, varsinkin ympyrällä oikea kierros oli huonompi. Vertyi kyllä koko ajan, mutta koska jäykkyys oli niin selkeää ja se toistuu aina sekä rankan treenin että pidemmän levon jälkeen, niin päätettiin sitten katsoa vähän tarkemmin jos löytyisi syitä. Taivutettiin samantien kaikki jalat läpi - eikös ostotarkastus kuulu tehdä näin puolitoista vuotta kauppojen jälkeen? Etujalat ja takajalkojen alanivelet kaikki ihan puhdasta nollaa, sen sijaan takajalkojen ylänivelistä tuli vasemmalta ykkösen ja oikealta kakkosen verran reaktiota. Vierestä katsoneen kaverin silmään lähinnä liikeradan muutos (heitti jalkaa muutaman askeleen ajan "sivukautta"), ei niinkään sellainen perinteinen könkkä. Ehdotuksena oli kuitenkin varmuuden vuoksi kuvata takaosa, ja allekirjoittanuthan maalaili tässä vaiheessa seinälle jo kaikki nivelrikko- ja kinnerpattipirut ja muut vastaavat.
Hevonen röntgeniin, pikkutujaus rauhottavaa vielä lisää kun oli vähän liian jännää (ja sen jälkeen hevonen nukkui pää omaa rintaani vasten nojaten...), ja kuvat sekä kintereistä että takapolvista. Tuloksena joka ikisestä kuvasta "ei merkittäviä muutoksia", ja eläinlääkärin suomentamana vielä "tosi hyvät kuvat varsinkin tän ikäiselle hevoselle". Näytti niveliä kuvista että "tuolla vois tyypillisesti olla luupiikkiä jos jossain olis, ja tuolla nivelpinnoissa on usein kulumaa mutta ei täällä kyllä mitään ole". Ja tässä kohtaa allekirjoittanut uskalsi taas hengittää. Eli ostotarkastus meni kyllä riittävän hyvin läpi näin puolentoista vuoden viiveellä, hyvät kaupat oli ;)
Kuvatut nivelet päätettiin varmuuden vuoksi piikittää ihan pienillä kortisoniannoksilla, jos toisi apua takaosan jäykkyyteen. Varsinkin takapolvien jäykkyydestä ja jumeista olen tänä vuonna jo itsekin tänne kirjoittanut. Mitään varsinaista selittävää vikaa ei kuitenkaan löytynyt. Talvellahan Hupi on aina ollut vähän hidas vertymään eli sinänsä voisi osittain selittyä ihan lihaspuolen asioillakin. Nyt ohjeeksi tuli parin päivän tarhalepo, viikon kävely, viikon kevyt työ ja sitten vähitellen takaisin töihin. Jos piikitys auttaa niin hyvä, jos ei niin sitten seurataan ja katsotaan täytyykö tehdä jotain vielä lisää vai annetaanko olla. Varsinaisesti kipeähän tuo ei siis ollut kuitenkaan.
Ja sitten päivän uutispaukku - Hupi käveli molemmissa päissä käytännössä suoraan koppiin. Liina oli takana apuna mutta ei joutunut antamaan juurikaan painetta edes. Kerran haistoi lastaussiltaa, ilmeisesti totesi että tämä kyyti kelpaa, ja käveli sisään. Eikä ajatellutkaan pakittavansa samalla vauhdilla pihalle kuten niin usein aiemmin. Hieno Hupi! Voi kun pääsisi harjoittelemaan useammin niin tuostahan tulisi maailman helpoin lastattava. Vaan jos kuljetuskertoja tulee kerran puolessa vuodessa ja aina on pieni kiire tai stressi niin eipä se ainakaan helpota asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti