Valmennusviikonloppu, part II

Ensimmäisenä ennen kun unohtuu, edellispäivälle on nyt lisätty myös se luvattu video tunnista.

Sunnuntaina jatkettiin samalla suoristusteemalla, tosin jos eilen hakemalla haettiin vinouksia niin tänään keskityttiin sitten enemmän niiden korjaamiseen. Hupi oli jo verkassa aika kivan tuntuinen, rennompi ja rauhallisempi kuin edellispäivänä, ja saatiinkin kiitosta sekä muodosta että tahdista.

Aloitettiin vähän samalla tehtävällä mihin eilen lopetettiin, eli ratsastettiin radan poikki ja vaihdettiin suuntaa aina joka kerralla. Mutta jos eilen keskityttiin suoristamiseen ja tarkkoihin asetuksiin ja taivutuksiin kulmassa, niin nyt lähdettiin tekemään tehtävää ensin niin, että asetus säilyi koko ajan samalla puolen. Eli siis puolet tehtävästä myötäasetuksella ja puolet vasta-asetuksella. Hupi oli selvästi helpompi pitää rungostaan suorana ja kontrollissa oikealle asettaen, vasemmalle asettaen se yritti pullauttaa varsinkin oikealle kääntyessä oikeaa lapaa ulos ja ikään kuin kaataa itseään kurvin puolelle. Korjauksena ennakointia, ennakointia ja vielä vähän lisää ennakointia. Oikea pohje ennen kaarretta, koska oikea pohje ei luultavasti riitä niin raipan hipaisu lavalle kaarteessa, koska Hupi reagoi tähän kosketukseen lähtemällä eteen, niin ravia täytyy vähän hidastaa vielä ennen kaarretta ettei tuloksena ole alta pois säntäävä hevonen (ja samalla sitä paitsi ostan itselleni vähän lisää aikaa tehdä kaikki asiat).

Seuraavaksi vielä vaikeutettiin tehtävää sen verran, että poikkilinjalla kuvan pylpyrän kohdalla tehtiin asetuksen vaihto niin, että nyt molemmat puoliskot mentiin vasta-asetuksessa. Oikeasta vasempaan vaihto oli aika ongelmaton, mutta vasemmalta oikealle oli hukassa linja, suoruus, tahti, asetus ja ihan kaikki muukin. Vähitellen alkoi sujua jotenkin kun otin ravin tahdin tarpeeksi hitaaksi, että ehdin tehdä rauhassa asia kerrallaan, mutta selvästi tässä on ainakin yksi tehtävä joka tulee kotona ohjelmistoon.

Hetken lepotauon jälkeen vaikeutettiin tehtävää vielä parilla pykälällä. Reilun kouluradan kokoisella alueella tehtiin pitkän sivun alusta ensimmäiseen kirjaimeen 10m voltti ulos asettaen, toiseen kirjaimeen 10m voltti sisälle asettaen, suoralta laukannosto, laukkaympyrä, pitkän sivun alussa takaisin raviin ja taas voltit ensimmäinen sisälle ja jälkimmäinen ulos asettaen. Hurjan paljon tekemistä nopeasti peräkkäin, eli hereillä piti olla sekä hevosen että ennen kaikkea kuskin.

Sen verran hyvin tehtävää oli kuitenkin jo valmisteltu, että parin ensimmäisen toiston jälkeen voltit olivat jo helppoja - asetus sinne minne halutaan, puolipidäte, painonsiirto sisälle ja hevonen kääntyi aivan kuin itsestään. Enemmän ongelmana oli ehkä tahti joka tuppasi kiihtymään jos unohdin puolipidätteet voltin aikana. Yleensä meillä on tämäntyylisissä tehtävissä ollut ongelmana se, että ulos asettaessa takaosa lähtee liiraamaan kaarteesta ulos, nyt oli molemmat pohkeet ratsastettu huolella läpi, eikä tätä ongelmaa oikeastaan ollut.

Laukannostot aina samassa pisteessä oli Hupille vähän haastava tehtävä noin maltin ja odottamisen kannalta. Ensimmäiset pari nostoa oli ihan hyviä, sen jälkeen alkoi jo viimeisellä voltilla jännittyminen ja tahdittaminen. Vielä kun oma painoni edelleen valuu varsinkin tiukoissa kaarteissa (lue: voltilla) helposti ulos, niin tuloksena oli useampia vääriä laukkoja, kun hevonen varmaan ihan oikeasti luuli että pyydän vastalaukkaa (varsinkin kun ollaan viime aikoina tehty paljon vastalaukan nostoja suoralta uralta). Pari kertaa jatkoin ravia päätyyn asti ja tein noston vasta sieltä. Laukka pyöri yllättävän hyvin, vähän (hetkittäin aika paljonkin) Hupi oli edelleen valumassa etupainoiseksi, mutta iso pidäte ja nopea jalka, niin tuli pieniä pätkiä tosi kivaa laukkaa. Pitää vaan jaksaa sitkeästi korjata kunnolla, niin että haluttu reaktio tulee vaikka se vaatisi vähän enemmän. Vähitellen alkaa riittää pienemmät avut ja ihan vaan pelkkä puolipidäte.

Yllättävän hyvin jaksettiin kumpikin tunti loppuun asti, vaikka hevonen olikin ihan hiestä läpimärkä ja kuskilla vatsalihakset huusi hallelujaa lähes tunnin harjoitusravisession jälkeen.

Maanantaina käytiin vaan kevyesti vajaan kolmen vartin hölkkämaasto, kun kuvittelin Hupin olevan väsynyt viikonlopusta. Ja vielä mitä, virtaa oli kuin pienessä kylässä ja kaikki aurauskepit ja vastaantulevat autot trööttäiltiin ja tuijoteltiin. Yritti tuo kerran loikata ympärikin auton kohdalla mutta nopea jalka ja karjaisu riittivät saamaan herran toisiin aatoksiin.

Keskiviikkona tuli sitten pieniä harmaita hiuksia ja mustia pilviä kun tarhasta hakiessa Hupilla oli vasen etunen aavistuksen turvoksissa. Ei lämmin, ei millään tapaa aristava, mutta vähän nesteinen jännetupen alaosasta. Hupilla alkaa olla kengityksestä nyt lähemmäs kymmenen viikkoa (kengät edelleen hyvin kiinni, kavio ei hurjasti kasvanut, kenkääjä tulossa viikonloppuna), ja jalat aina ihan aavistuksen keräävät nestettä kengitysvälin loppupuolella mutta nyt vasemmassa oli kuitenkin selkeästi enemmän kun oikeassa. Sen verran vähän nestettä oli että käytiin tunnin kevyt lenkki maastossa ja kentällä, lähinnä kyllä käyntiä mutta ehkä kymmenisen minuuttia ravia (liikkui ihan normaalisti). Annoin kuitenkin hevosen olla aika iisisti ja keskityin enemmän itseeni (jalustimet ristiin ja kevyttä ravia mars! pyhä lupaus pitää!). Talliin palatessa jalka oli aavistuksen parempi, neste laskenut ja pehmeämpää, ja kylmäämisen jälkeen vielä pykälää parempi.

Katsotaan tänään, jos vielä on entisellään niin sitten saa hevonen ihan vaan kävellä hetken aikaa ja katsellaan mihin suuntaan lähtee kehittymään. Sormet ja varpaat ristissä että on vaan joku pieni liukastumisesta tullut venähdys tai vastaava.

Sen siitä saa kun maksaa aluelupansa, tietää että samana päivänä tulee jotain takapakkia...