Niihaman aluekoulukisat

Kisakausi korkattu! Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta päästiin kuin päästiinkin kisoihin asti, kuskin osalta tosin melkoisen burana-arsenaalin voimin mutta hevonen sentään oli täydessä tikissä.

Lastaus sujui mennen tullen "ihan ok", kahden liinan pieni paine takaa niin poni käveli suoraan sisään eikä edes kuvitellut peruuttavansa pois. Teki kuitenkin hyvin selväksi, että ilman liinoja on turha edes yrittää. Sinänsä kuitenkin plussan puolella, että nyt kyseessä oli kahden hevosen koppi (kapea tila), jossa oli jo valmiiksi vieras hevonen sisällä. Hupi ja kyytikumppani kehittelivät jonkunsortin romanssia alta aikayksikön, rakkautta ensisilmäyksellä!

Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin ja hyvä niin, omat hermot ei tykkää kiireestä. Kisarata oli, kuten vähän arvelinkin, se puffan päädyn ja katsomon puoleinen eli mörköjä oli riittävästi. Kisamaneesissa sai kuitenkin valmistautua kahden ratsukon ajan joten olin ihan luottavainen että maneesinvaihdos ei tuota ainakaan suuria ongelmia, jännittymistä toki varmasti mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.

Selkään kiipesin suunnitelman mukaan vajaa tunti ennen starttia ja siitä verkkaan sisään noin 40min ennen. Vihdoinkin alkaa olla aika turvallinen fiilis verkan aikataulutuksen suhteen, siis että ainakin kuvittelen tietäväni mitä teen. Hupi tarvitsee paljon aikaa ihmettelyyn ja rentoutumiseen, vasta sitten pääsee tekemään varsinaista verryttelyä. Paljon kävelyä ja jonkun verran keventelyä, vaatimuksena oikeastaan vaan rento ja eteenpäinpyrkivä hevonen. Ja sitten kun tämä onnistuu niin loppu on oikeastaan enää tarkistelua ja hienosäätöä. Jonkun verran on pakko istua ravia alas että saan omat lonkat joustamaan (että sinne alas ylipäätään on mahdollista istua), pari laukannostoa ja tsiljoona siirtymistä. Tällä kertaa ongelmaksi jäi - jälleen kerran! - oikea pohje, molemmissa suunnissa Hupi pullahti siitä läpi aina kun tilaisuuden sai. Vähän ehdin korjata mutta en riittävästi.

Siirryttiin ison maneesin puolelle heti kun saatiin, pientä jännittymistä tuli (yksi pieni pyrähdys kun katsomossa kolahti) mutta isoin muutos oli kyllä se, että pohja muuttui verkan superhyvästä aika raskaaseen, ja poni hyytyi välittömästi pohkeen taakse. Tai lähti kyllä pyynnöstä eteen mutta terävyys puuttui täysin, ja sellainen vieterimäinen joustavuus mitä ehkä oli vielä verkassa ollut jäi kyllä nyt pois. Rataa kiertäessä yritti vähän uskotella että tuomaripääty on pelottava mutta keskittyi kuitenkin paremmin kun koskaan aiemmin. Näyttää itse asiassa videolla vielä rennommalta kuin tuntui selkään.

Sisäänratsastuksenhan kämmäsin sitten heti itse lahjakkaasti, tultiin suht suoraan, pysähdyttiin ihan ok, ja sitten yritin korjata ihan turhaan jotain ja Hupi väisti sivulle. Raviohjelma oli mallia tasapaksu. Keskiravi ei edelleenkään lähde mihinkään (ja nyt se lisäksi hyytyi ennen kun ehti alkaakaan), huolellisemmalla taivuttamisella ja myös ulkopohkeella ratsastamalla olisi jäänyt turhat vitoset ottamatta. Käynnissä uskalsin antaa vähän lisää ohjaa (sen verran ottaa päähän hyväkäyntisellä hevosella aiemmin saadut vitoset käynnistä), silläkin uhalla että hevonen valuu pitkäksi ja laukannosto kärsii, ilmeisesti kannatti kun ohjelman käynti-arvostelukohdista saatiin nyt jopa seiskaa. Laukka ekan noston ja ympyröiden osalta ok, toka nosto ei lähtenyt merkistä, lävistäjillä valui pitkäksi ja etupainoiseksi ja siirtymiset oli huonoja. Ja täti häsläsi edelleen niillä käsillään jotain kummallista...Viimeisessä laukannostossa alkoi olla itsellä sellainen olo että nyt loppuu happi, jotain se kuume sitten vaikutti kuitenkin.

Koko radasta jäi vähän sellainen fiilis että touhu oli enemmän selviytymistä ja virheiden välttelyä kuin suorittamista ja asioiden esittämistä. Onnistuneestihan me toki suuret virheet välteltiin, ja alakertaan saatiin kuitenkin numerot välille 6-7, joten lopputulos oli 60.600%, silti enemmän kuin mitä itse uskalsin radan jälkeen odottaa. Alakerran kommenteista eniten iloa (ja työtä) aiheuttaa kohta "Istut siististi. Kiinnitä huomiota istunnan tehokkuuteen varsinkin siirtymisissä.". Olen varmaan yrittänyt niin kovasti korjata vinouksia että istunnalla vaikuttaminen unohtuu kokonaan ja matkustelen vaan läpi tehtävien.

TPJ:n luvalla heitettiin hevonen välissä kotiin ja palattiin lopputuloksia odottelemaan. Lopulta jäätiin juuri siihen oikealle puolen viivaa ollen 7./28 eli viimeinen sijoittunut. Olin sanonut aamulla, että nämä on kauden ekat kisat ja Hupi on aina huonompi maneesissa kuin ulkokentällä, eli olen tyytyväinen ehjään rataan, ja että ihan nappisuorituksella voidaan olla sijoilla. Nyt jäi paljon korjattavaa ja silti palattiin rusetin kanssa kotiin, kai se toisaalta kertoo siitäkin että jossain ollaan menty talven aikana eteenpäin.

Alla vielä video päivän radasta.