Kesä ja vähän lomailuakin

Vesilahden kisan jälkeen Hupi sai taas pitää pari rennompaa päivää. Maanantaina juoksutin kevyesti, jumissa ei tosin oikeastaan tuntunut edes olevan, tiistaina sen sijaan sai sitten pitää täysin vapaata ja keskiviikkonakin humputeltiin vaan kevyesti kaverin kanssa harjumaastoissa. Valtavan hienojen ja aurinkoisten kelien rohkaisemana päätettiin myös maanantaina jättää osa hevosista, Hupi mukaan lukien, jo öiksikin ulos. Toistaiseksi joudutaan pitämään ne vielä tarhoissa kun laidunten on pakko antaa kasvaa vielä, mutta luonnonpohjaisissa tarhoissakin toki puskee vähän vihreää sieltä täältä. Ensimmäiseksi yöksi heitin Hupille melkein tupla-annoksen heinää ja vielä kerättyä vihreää päälle että pysyy tyytyväisenä. Myöhään illalla oli vähän huudellut että onko hänet unohdettu, mutta yön oli tosi rauhassa, kuten tarhanaapurinsakin. Aamulla taas sitten palvelu pelitti kai vähän hitaasti ja välitön reklamaatio suoritettiin aidanreunaa eestaas ravaten ja hirnuen... Tyytyväiseltä tuo kuitenkin vaikuttaa ensijärkytyksen jälkeen, pari päivää oli tietysti aika väsynyt mutta nyt jo aika lailla oma itsensä - paitsi koko kevään esiintynyt ylimääräinen energia ja pönttöily jäi samantien pois, kuten vähän veikkailinkin.

Vihreään ollaan totuteltu laidunkautta ajatellen myös vähitellen, Hupi ei ole koskaan ollut erityisen herkkämahainen mutta parempi ottaa liian varovasti. Maanantaina erehdyin jättämään sen puoleksi tunniksi syömään kauimmaiselle laidunlohkolle, mistä on kyllä näköyhteys muihin, mutta on vähän sivummalla. Hupi jäi sinne ihan rauhassa mutta oli sitten jossain kohtaa hätääntynyt ja kun menin hakemaan pois, niin vastassa oli itsensä ihan hiestä läpimäräksi ja puuskuttavaksi juossut heppareppana, joka tuli portille sydäntäsärkevästi hirnuen, ja portilla laski päänsä alas ikään kuin sanoen että "ihanaa, sä tulit pelastamaan mut täältä". Kiltti tuo on kyllä, pysyi kaikesta huolimatta metrin korkuisissa sähköttömissä langoissa!

Positiivisena asiana täytyy muuten mainita, että vihreän makuun päästyään Hupi on alkanut säännöstellä syömisiään, ainakin kuivan heinän suhteen, päiväheiniä on alkanut jäädä jopa yli.

Tosimies voi käyttää kukkaseppeleitä. Kuva: Anna Moilanen

Torstaina palattiin sitten arkeen kouluvalmennuksen merkeissä. Pyysin päästä mahdollisimman myöhäiseen ryhmään että ehdin venytellä itseni ja verkata hevosen kunnolla, viime kerralla oltiin niin tiukalla aikataululla etten ehtinyt, ja ratsastuksestakaan ei sitten tullut yhtään mitään. Päivän teemana oli tehtävien tarkka ratsastus pisteissä, kouluratamaisesti. Tehtiin ihan perusasioita mutta kaikki piti sijoittaa kentälle rakennetun pitkän radan pisteisiin eikä ratsastella voltteja ja diagonaaleja missä sattuu.

Aluksi tehtiin ravissa 10 metrin (kymmenen, ei kahdeksan tai kahdentoista!) voltteja pisteisiin sijoittaen. Oikealle pitää ratsastaa hevonen paremmin ryhtiin ohjan ja pohkeen väliin, vasemmalle taas muistaa kääntää ulkoavuilla ja erityisesti ulkopohkeella ettei tule sitä pakottavaa tarvetta viedä ulkokättä kaulan yli. Ulko-ohja jarruttaa ettei lapa karkaa ulos ja ulkopohje huolehtii kääntämisestä. Kaikki avut täytyy ratsastaa loppuun asti läpi, puolihuolimattomat tekemiset kostautuu ja kertautuu hyvin äkkiä. Alkuverkassa Hanna pyysi myös leikittelemään tuntuman kanssa jatkuvasti, että hevonen tulee joustavammaksi ylälinjastaan. Hupi tarjoaa mielellään sellaista "ihan kivaa" staattista ja sitä myötä vähän jännittynyttä muotoa (näkyy hyvin tämän postauksen kuvassa, ylälinja "katkeaa" sään edessä), kun sen saa jumpattua välillä pidemmälle ja välillä lyhyemmälle kaulalle niin vähitellen ylälinja rentoutuu ja tuntumasta tulee tasaisempi kun hevonen seuraa ohjaa rehellisesti molempiin suuntiin.

Seuraavaksi jatkettiin laukannostoilla pitkän sivun keskeltä, tehtiin keskiympyrä laukassa ja uralle palatessa siirryttiin takaisin raviin. Ensimmäisellä kerralla jäin vaan onnellisena matkustelemaan, "onpas tää helppo tehtävä", ja välitön palaute tuli laukan laadusta, siirtymisten laadusta ja tehtävien valmistelusta. Nostot on meille oikeasti helppoja mutta laukka pitää saada laadukkaaksi ja eteneväksi heti ensimmäisestä askeleesta lähtien, nopea pohje, sisätakanen alle polkemaan ja edestä puolipidätteillä tasapainottaen - ja laukassa olikin pari pykälää enemmän ilmaa ja pyörivyyttä. Ei kuulemma mummolaukka kelpaa, jännä juttu. Samoin raviin siirtyminen, vaikka se tuli pisteessä niin huonon valmistelun seurauksena jouduin siirtymisen sijaan vaan jarruttamaan, mikä näkyi ravin tahdissa heti. Pieni kokoaminen ennen siirtymistä, niin pääsin ratsastamaan raviin (rauhallisempaa) tahtia heti siirtymisessä.

Väliin tehtiin heti käynnissä samantapaista väistötehtävää kuin alkukeväästä, tällä kertaa vaihdeltiin väistön jyrkkyyttä aloittamalla aina pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta ja siirtämällä lopetuspistettä koko ajan vastakkaisella sivulla aiemmaksi. Mitä jyrkempää väistöä tehtiin, sen helpommin sain apuja läpi ja hevosta jumpattua. Varsinkin oikealla pohkeella vasemmalle väistättäessä tosi jyrkkä väistö tuntui hyvältä jumpalta, rohkea ja iso johtaminen oikealla ohjalla, ja napakka väistättävä pohje ja nyt alkoi löytyä se oikea asetuskin, tätä ehdottomasti paljon lisää kotitreenissä! Ulkopohkeen seilaamisesta ei tullut tänään kertaakaan sanomista, ehkä vähitellen alan oppia pitämään sen kiinni myös väistöissä.

Lopuksi tehtiin vielä kuviota missä tultiin päätyyn laukassa, tehtiin sinne 10 metrin voltti, jatkettiin kulman jälkeen puolirata leikkaa ja vastalaukassa pitkän sivun viimeiseen pisteeseen, missä raviin siirtyminen ja vielä kulma ravissa tasapainoon ja tahtiin keskittyen. Yllättäen tässä kuviossa se vastalaukkakaarre oli kaikkein helpoin kohta. Laukkavoltti vasemmalle oli sujuva, oikealle sai taas käyttää aika voimakkaasti sisäpohjetta että laukka pyöri kunnolla. Molempiin suuntiin lävistäjälle kääntäessä tein jotain kummallista ja tahti ja muoto vähän katosi, mutta positiivista taas oli se, että sain suoralla uralla ilman laidan tukea molemmat takaisin. Vastalaukka jatkui vaivattomasti (no olihan kaarrekin hyvin loiva), uralla pitäisi taas vielä paremmin valmistella siirtyminen (puolipidätteet joissa tiukka vatsa ja rento käsi) ja ravissa ehtiä vielä ennen kulmaa tasapainottamaan. Kaikenkaikkiaan olin kyllä silti tosi tyytyväinen ja vähän yllättynytkin siitä miten helpon tuntuisesti pystyttiin tuo tehtävä suorittamaan. Kunhan vaan muistaa ratsastaa tarkasti ne pienetkin asiat eikä tuudittaudu siihen että "tää on niin helppoa".

Ja löytyipä muuten sitten varmaan se ratkaiseva pala siihen, miksi kuskin käsi on laukassa helposti kovin epätasainen ja kova, hartiat on - työperäisesti - ihan jökissä ja joustamattomina. Niska-hartia-jumppaa siis päivittäiseen ohjelmaan, ja hevosen suu kiittää.

Täytyy vielä lopuksi sanoa, että Hupin kunto alkaa olla aika rautainen. Tunnin mittainen kouluvalmennus, siihen päälle alkuverkat ja kävelyt - suonet nousi kyllä pintaan mutta ainoa paikka mistä hevonen oli hionnut kunnolla oli satulavyön alta. Lämpöä oli kuitenkin yli 20 astetta, ja kenttä kokonaan auringossa ja vähän jopa tuulensuojassa. Suolansaannista pitääkin nyt lämpimällä kyllä huolehtia tarkemmin, Hupi juo kyllä nykyään oikein hyvin, mutta suolakiveen ei juurikaan koske, suola täytyy muistaa siis syöttää.