Itseluottamus ja miten se rakennetaan

"Itseluottamus tarkoittaa uskoa siihen, että suoriutuu tai selviytyy hyvin siitä, mihin ryhtyy tai joutuu. Itseluottamusta on käsittää omat hyvät ja huonot puolensa"
(Wikipedia)

En varmaan ole kovin pahasti väärässä, jos sanon että sekä oma että Hupin itseluottamus on noussut useammalla pykälällä viimeisten parin viikon aikana. Kun turha taistelu ihan turhista asioista on jäänyt pois, niin kumpikin tuntuu tekevän asioita ihan uudella tavalla.

Itselläni ei ole enää ollut sitä turhaa ja typerää "kaikki mulle heti tänne nyt" -moodia päällä. Koska tiedän että saan Hupin verryteltyä notkeaksi ja pehmeäksi, uskallan antaa sille anteeksi alun huonommat hetket. Ja toisaalta taas Hupi tietää, että se saa yrittää ja erehtyä, ja että se saa (välillä ihan liioitellun) kiitoksen onnistumisesta, se uskaltaa yrittää paljon rohkeammin kuin ennen. Ja onnistuu paljon useammin kuin ennen.

Joka ikinen ratsastuskerta joulun jälkeen on päättynyt siihen, että talliin palaa tyytyväinen kuski ja tyytyväinen hevonen. Välillä selkään kiivetessä alla on ollut raskaasta treenistä vähän jäykkä ja jähmeä hevonen, välillä taas tuulesta ylivirittynyt yksilö, mutta joka kerta ollaan lopetettu tahdikkaaseen ja rentoon liikkumiseen. Turha kyttääminen ja jännittyminen on jäänyt pois, vaikka pilke silmäkulmassa on edelleen tallessa. Ei kai tätä loputtomiin voi jatkua, mutta nautitaan niin kauan kun pystytään.

Näin kai sen olisi pitänyt koko ajan olla. Vaan virheitä näköjään täytyy tehdä että niistä voi oppia.

--

Loppuun vielä pieni (kännykkälaatuinen) videonpätkä muutaman päivän takaisesta alkuverkasta (narut käsiin ja kamera käy, koko pätkä on ekan viiden minuutin aikana kuvattu), kun viimeksi kirosin ettei sitä hienoa liikettä tarttunut videolle asti. Ihan niin letkeää ei ollut nyt, vieras ulkokenttä oli vähän jännä paikka, mutta onhan tuossa liikkeessä nyt jo Ihan Oikea Tahti. Eikä roiku kädellä. Seuraavaksi opetellaan venyttämään verkassa ihan oikeasti kunnolla pitkälle kaulalle, vähän turhan kasassa liikkuu vielä noin alkuverkaksi. Hupi dippaa mielellään kyllä vaikka kuinka eteen ja alas, muttei oikein osaa tai uskalla jäädä sinne. Tai ei ole osannut, nyt alkaa (miljoonien toistojen ja kehujen myötä) vähitellen hoksata mitä haetaan.