...oli päällimmäinen ajatukseni kun torstaina -16 asteessa hytisten vaihdoin villasukkia ratsastussaappaisiin Niihaman maneesin pihassa. Ja vielä vähemmän touhussa tuntui olevan järkeä kun valmennuksen jälkeen tungin kohmeisia varpaita takaisin niihin pakkasesta kohmeisiin villasukkiin ja kirosin hevosta joka ei halunnut lastautua koppiin.
Itse valmennus sentään onneksi jäi ihan plussan puolelle, vaikkei mitään wau-fiiliksiä tällä kertaa tullutkaan. Valmistautuminen oli kunnolla suunniteltu, hevonen edellisenä päivänä oikeinkin asiallinen ratsastaa, ja verkka-aikaa oli Niihamaan varattu reilu puoli tuntia. Kuitenkin jo pitkin ohjin kävellessä huomasi ettei edellisen päivän hyvä fiilis kanna valmennukseen asti, vaan Hupi oli vähän raskaan tuntuinen ja ihan vasemman pohkeen päällä. Oma selkä sentään oli jo suht hyvällä mallilla, ja pystyin istumaan (pientä) harjoitusraviakin alas ilman että sattui. Koko kroppa oli edelleen tosi jäykkä ja koko lantio tuntui olevan vaan iso "möykky" joka ei jousta mihinkään suuntaan vaikka mitä tekisi. Eikä se kiristyvä pakkanen nyt ainakaan auttanut asiaa.
Tehtiin ravityöskentelyssä avotaivutuksia pituushalkaisijalla. Ensin vaihdettiin puolivälissä taivutus puolelta toiselle, ja myöhemmin pidettiin sama taivutus mutta vaihdeltiin asetusta puolelta toiselle. Hupille ihan superhyvä harjoitus on vasemmassa avossa asetus oikealle, saa oikeaa lapaa haltuun vaikka taivutus onkin vasempaan. Toisin päin tehdessä pitää olla tosi tarkkana että oikea pohje on edessä ja vaikuttaa lapaan, koska jo myötäasetuksessakin oikeassa avossa sisälapa "putoaa" helposti. Itse täytyy olla vielä tarkempi siitä, että taivuttava pohje menee läpi eikä hevonen vaan nojaa sitä vasten. Kun muutaman kerran korjasin vähän isommin jalkaa vasten nojailevan hevosen hakemaan ihan itse sen oman tasapainonsa, niin kummasti joutui tekemään paljon vähemmän turhia asioita.
Laukkaa ratsastettiin tällä kertaa ympyrällä, tehden isolle pääty-ympyrälle vuorotellen myötä- ja vastalaukan nostoja käynnistä. Tämä on Hupille tosi vaikea mutta samalla tosi hyödyllinen tehtävä. Laukannostot oli ihan hyviä koko ajan, eikä laukassa ollut juuri eroa laadun tai muodon suhteen myötä- ja vastalaukan välillä. Sen sijaan laukasta käyntiin siirtymiset on se meidän heikko kohta ja kompastuskivi. Hanna pyysi tekemään muutaman kerran peräkkäin aina samaa laukkaa mutta mahdollisimman lyhyinä, ihan kahden tai kolmen askeleen pätkinä. Näin saatiin alas siirtymiset paremmiksi, kun se noston terävyys ja kokoamisaste säilyi vielä. Edelleen ollaan molemmat liian hitaita, kuski antaa liikaa anteeksi ja hevonen käyttää sen armotta hyväkseen. Muutaman kerran tuli kuitenkin fiilistä siitä, miltä homman kuuluisi tuntua. Isoin haaste oli saada Hupi säilymään edes jollain tapaa rentona. Se tarjosi välillä ihan hurjan lyhyttä kaulaa, mitä korjattiin pidemmillä käyntipätkillä ja pienillä ravipätkillä ihan vaan rentoa hevosta hakien. Lopetettiin muutamaan suht ok toistoon, ennen kun hevosella meni herne nenään kokonaan. Vaikeassa tehtävässä ja vähän väsyneenä se alkoi tarjota vaihtoehdoiksi myös pukittamista ja pään ravistelua... Loppuverkassa keskityin vaan saamaan rentoa ja rauhallista liikettä, ja hevosen mahdollisimman tukevasti omalle mukavuusalueelleen, että saatiin lopetettua hyvillä mielin.
Perjantaina Hupilla oli ohjelmassa sitten rokotus, vapaapäivä ja siihen perään vähän kevyempää liikuntaa muutama päivä. Vaikkei se tälläkään kertaa reagoinut rokotukseen lämpöä nostamalla (meille uudesta rokotemerkistä huolimatta), niin ihan jo treeniohjelmankin puolesta pieni kevyt jakso tähän väliin oli paikallaan. Lauantaina tehtiin talutusratsun hommia - vähän erilainen moodi oli hevosella kuin edellisen kerran yhden vapaapäivän jälkeen paukkupakkasella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti