Pököpäinen poni pakkasmaastossa

Enpä ole vuosikausiin joutunut miettimään että uskallanko lähteä hevosellani harjulle, mutta eilen piti hetki harkita. Nopeasti kiristynyt pakkanen ja yksi vapaapäivä oli hiukkasen vaarallinen yhdistelmä, kun jo tallin pihasta lähtiessä Hupin silmät loistivat, korvat pyörivät väkkäränä ja askel tikkasi tiuhaan tahtiin pihatietä pitkin.

Käveltiin suht rauhassa reilu kilometri, mutta kun yhden suoran alussa sitten keräilin naruja käsiini, niin sen jälkeen ei sitten hetkeen käveltykään. Edettiin kyllä pitkät pätkät ihan kävelyvauhtia mutta askellajivalikoimasta löytyi vain piffi-paffi-puffi ja pupuloikka. Suoran päästä pääsee toista kautta tallille ja toista kautta harjulle, pienen hetken arvoin ennen risteystä mutta käänsin sitten kuitenkin oikealle harjun suuntaan. Vaikka kyyti oli vähän "bumpy ride" niin päästiin suht siivosti kuitenkin harjulle asti.

Ensimmäisen mäen alla Hupilla meinasi leikata kiinni ihan kokonaan, kun en päästänyt sitä ryntäämään mäkeen täydellä vauhdilla. Askellajivalikoima kasvoi yhdellä, kun vaihtoehdoksi Hupi tarjosi pomppulaukkaa - poikittain... Lopulta löytyi yhteisymmärrys suunnasta ja askellajista, ja kun sitten päästiin etenemään pidempää pätkää ravissa ja laukassa, niin enimmät höyryt saatiin purettua harjun mäkiin. Takaisin tallille palattiin jo selvästi rennommissa fiiliksissä, vaikka vauhtia olikin edelleen melkoisesti.

Muutaman kotikentällä suoritetun sakkokierroksen Hupi kuitenkin tienasi itselleen, että saatiin vähän rennompaa liikkumista myös ravissa ja laukassa vielä loppuun. Energiaa oli kivasti, hetki piti houkutella takajalkoja kunnolla töihin mutta oikein mallikkaita ravi-laukka-ravi-siirtymisiä Hupi kyllä esitti.

Ja niin! Kimblewick-kuuri on selvästi tehnyt tehtävänsä. Tämä maastolenkki tehtiin kolmipalalla, ja ainoa pieni vetokisan alku tuli, kun keskusteltiin pieni hetki siitä että onko alamäkeen menevä metsäpolku hyvä hiittisuora. Muuten Hupi oli kaikesta poukkoilustaan ja innokkuudestaan huolimatta ihan pikkusormella säädettävissä :)

Täytyy kyllä sanoa, että hieman kauhunsekaisin tuntein odotan ensi perjantaina alkavaa rokotuslomaa, jos jo yksi vapaapäivä saa ponin pään näin sekaisin...

Viime talvena pakkasmaastossa.