Kyllä se vaan pitää paikkansa, että peiliin katsominen auttaa, ja ongelman myöntäminen on monesti se isoin askel kohti ratkaisua. Pari kertaa olen tehnyt kentällä treenin ainakin osittain kimblewickillä, ja kyllä vaan on ihan eri hevonen alla jo nyt. Huonoja ratsastuskertoja on ollut viime postauksen jälkeen tasan nolla kappaletta, hyviä sitten senkin edestä.
Ensimmäinen testi oli viime viikolla, kun sisko tuli yhden lapsen mittaisen tauon jälkeen taas ratsastamaan. Hupi oli ollut edellisenä päivänä vuokraajan mukaan... ...no sanotaan vaikka että ei varsinaisesti mikään nautinnollinen ratsastettava, joten ajattelin käydä vähän kyydissä ennen kun päästän siskon selkään. Aikaa säätöjen kohdilleen saamiselle oli vajaa puoli tuntia, joten tein sitten verryttelyt ja ihan pienen palan laukkatyöskentelyä kimblewickillä ja vaihdoin sitten kolmipalaan vähän ennen kuin sisko tuli. Ja kyllä oli kevyt ja ryhdikäs hevonen alla. Laukassa tosin virtaa oli siinä määrin, että kun Hupi takaosaa ulos heittäessään törmäsi ulkokädessä olevaan raippaan niin keveyttä löytyi sitten melkoisesti myös sieltä toisesta päästä hevosta. Monesti pienen (ja varsinkin suuren) pukin jälkeen laukka paranee kyllä sitten samantien, joten pitää vaan opetella pitämään jalka lähellä ja ratsastamaan tehokkaasti noissakin tilanteissa.
Superhyvän laukkapätkän jälkeen pidettiin pieni lepopaussi ja vaihdettiin suitset pikapikaa. Ennen kuin sisko saapui tallille, niin kiipesin vielä selkään sen verran että ehdin todeta keveyden ja muidenkin säätöjen olevan tallessa myös kolmipalalla. Oli myös kiva katsella pitkästä aikaa vierestä Hupin liikkumista: kun takaosa kantaa eikä laahaa niin kummasti laajenee liike. Alkusyksyn puoliköpö ravi oli nyt jo ihan kivan näköistä. Harmi että vesisade oli niin kova etten uskaltanut ottaa videonpätkää.
Eilen sitten oli vielä "lupaavammat" lähtökohdat, kun takana oli pari vapaapäivää ja yksi harjumaastoilu. Hupi oli sen tuntuinen, että normaalisti olisi saatu aikaan luultavasti ensin vetokisa ja sitten paha mieli molemmille. Nyt kun vetokisa ei ollut vaihtoehto (kummallekaan), niin pienestä alkukankeudestaan huolimatta hevosen asenne työntekoon oli ihan täysi kymppi. Itse taas yritin kiinnittää erityistä huomiota siihen että käsi on nopea, myötäykset vaikka vähän liioiteltuja, ja että heti kun hevonen edes yrittää tehdä oikein, niin se saa ihan valtavat kehut. Kolmen vartin jälkeen talliin käveli tyytyväinen hevonen ja ehkä vielä tyytyväisempi kuski. Tänään testataan sitten kolmipalalla, että säilyykö tuo hyvä fiilis tähän päivään.
Miten päädyit juuri tähän kuolaimeen? Postauksesi luettuani mietin, voisiko kuolaimen vaihto sittenkin olla oikotie onneen... Ainakin maastoon tarttis jotain apuja, jotta hevosen ainoa laukka siellä ei olisi aina "viivana kiitoo".
VastaaPoistaMeillähän tilanne oli siis se, että ennen hipaisukytkimillä toiminut hevonen oli päässyt vähitellen vahvaksi, ja haussa oli joku "korjaussarja" että päästään palaamaan takaisin normaalitilanteeseen. Ongelmana ei ollut siis se, että hevonen vie maastossa, vaan se että se ei toimi enää niin herkästi ja nopeasti kuin ennen - ja kun maastoilee paikoissa mitkä vilisevät koiranulkoiluttajia, pyöräilijöitä ja muuta vastaavaa, niin nopeat ja tehokkaat jarrut on kyllä maastossa laukkaamisen perusedellytys. Toisaalta taas, tiedän että Hupilla riittää voima laukata maastossa ylämäetkin ihan rauhallista laukkaa takaosallaan kantaen, enkä siis joudu missään nimessä kovalla kuolaimella "paketoimaan" sitä, vaan pääsen vaan pienesti vihjaamaan että "tällaista kiitos haluaisin".
PoistaHalusin kuolaimen missä on vähän vipua ja sitä kautta tehoja, mutta mikä ei ole kuitenkaan toivottoman hidas (koska haluan hevoselta nopeita reaktioita, kuolaimen pitää olla nopea myötäyksissä). Näin jälkiviisaana voi todeta, että kimblewick jopa pehmeimmillä mahdollisilla säädöillä on siinä rajalla, että onko se jo liian kova, voi olla että esim gagi olisi toiminut myös - mutta siinä oli taas tietyt huonot puolensa minkä vuoksi en sitä halunnut ensimmäisenä kokeilla.
Nyt näyttää siltä, että ehkä jo lähiviikkoina päästään taas palaamaan normaalitilanteeseen ja tekemään kolmipalalla maastolenkit laukkavetoja myöten, kimblen jäädessä satunnaiseksi "korjauskuolaimeksi".