perjantai 8. elokuuta 2014

Ekohepossa taas

Viime maanantaina pakattiin taas tallinpitäjän kanssa hevoset koppiin ja ajeltiin Ekohepoon vesimatolle. Hupi oli toisella kerralla paikassa jo kuin kotonaan, ei säpsynyt mitään ääniä (paksut neopreenihuput oli toki korvilla) ja omaa vuoroa odotellessaan torkkui silmät puolitangossa. Matolle käveli ihan pienen empimisen jälkeen hienosti kahdelta puolen taluttaen, ja matolla käyttäytyi jo sitten kuin ammattilainen. "Sehän menee kuin juna" - ja niinhän se meni, alusta loppuun asti, pää alhaalla ja selkä ylhäällä, suorassa ja hienosti koko kroppaansa käyttäen. Vettä oli tällä kertaa suurimman osan ajasta yli polven, ja nopeus 68-69m/min (eli reilu 4km/h), joten ihan kunnolla sai kyllä hevonen tehdä töitä. Mitään väsymyksen merkkejä ei kuitenkaan lopussakaan ollut näkyvissä, vaan sama keskittynyt ilme oli silmissä koko ajan.



Ja pakko vielä lopuksi hehkuttaa jälleen kerran entisen lastausongelmaisen käytöstä. Mennen tullen käveli suoraan koppiin sisään hetkeäkään empimättä, ja oli kuin kotonaan. Nyt jos olisi mahdollisuus treenata niin ei varmasti menisi viikkoakaan että tämän saisi lastattua yksinkin. Enpä olisi uskonut jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut.

PS. Jos joku tietää myynnissä olevasta 1,5 hevosen Atecista (tai vastaavasta uudehkosta max. 1300/1400 kokonaismassan kopista) niin saa vinkata. Satulakaappi iso plussa. Oma sijainti Tampere/Kangasala joten mieluiten järkevän matkan päästä. Budjetti nelisen tonnia, käteiskaupalla.

2 kommenttia:

  1. Nyt pakko kysyä. Miten olette treenanneet tuota lastausta? Nimim. harjoittelut alkaa sunnuntaina, ei kovin optimistiset odotukset.

    VastaaPoista
  2. Aikaa, aikaa ja aikaa. Kärsivällisyyttä, järjestelmällisyyttä, pitkää pinnaa. Jokaisesta oikeasta ajatuksesta ja yrityksestä palkitaan, ja yhdestäkään virheestä ei rangaista. Ihmisen "yli kävelemisestä" ja kuuroudesta tulee toki sanktioita, mutta tilanteen pelkäämisestä ei.

    Tapoja on monia, ja aina täytyy pitää mielessä että mitä ongelman takana on. Itselläni tilanne oli selvästi pelkäävä hevonen, jolla todennäköisesti oli taustalla huonoja kokemuksia. Yhtä oikeaa tapaa ei varmasti ole, tärkeintä on luottaa itse siihen mitä tekee ja pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena.

    Päätin aina etukäteen ennen yritystä sen, mikä on tällä kertaa tavoite, oli se miten pieni hyvänsä. Ihan ekalla kerralla tavoite oli saada hevonen seisomaan rentona trailerin lastaussillan eteen. Muualla pidin hevosen töissä ja omat liikkeet nopeina (muttei äkkinäisinä/hyökkäävinä) ja "tavoitealueelle" mentäessä laskin oman energiatason mahdollisimman alas (ulos hengittäminen ja liikkeiden hidastaminen auttaa jo oikeaan suuntaan). Ahneen puten kohdalla paras palkka oli paineen poisto yhdistettynä herkkuun.

    Askel kerrallaan, maltti mukana.

    VastaaPoista