Asialista tälle kerralle oli seuraava:
Käyntiväistöjä. Tykkään Hannan tyylistä aloittaa hitaasti, lähes aina tehdään ensin ihan pieni hetki jotain käynnissä. Saadaan rauha sekä kuskille että hevoselle, ja perusavut (meillä kohteena lähinnä sivulle - ja vain sivulle - vievä jalka) tarkistettua. Nenä seinää kohti ja isoja rauhallisia väistöaskeleita. Oikealle askeleet olivat vähän epätasaisia mutta rentous säilyi hyvin, vasemmalle alkuun vähän jännittyi mutta väisti tasaisemmin. Vielä edellispäivänä samaa tehtävää tehdessä oli selvästi vaikeaa vasemmalle (liekö jotain ekohepojumeja), joten jotain sentään tehtiin kotonakin oikein kun tämä jumi oli saatu aukeamaan.
Ravi-avoja jumppa-ajatuksella. Rohkea taivutus, melko matala muoto. Jään helposti avossa pyytämään Hupia liian korkeaan muotoon, jollon niska ja koko ylälinja jännittyy ja takaosa ei pääse alle. Ihan muutaman sentin korjaus (nenää alas ja säkää ylös) teki ihmeitä, ja liikkeeseen tuli hurjasti lisää helppoutta ja "soljuvuutta". Eikä muoto peilistä katsoen ollut lainkaan matalan näköinen edes.
Laukassa loivaa väistöä ja avoa. Huippuhyvä tehtävä: pitkän sivun alusta loivaa väistöä muutama metri sisälle, mihin suoristus linjalle loivaa avotaivutusta ajatellen. Pakko pitää kontrollissa sekä etu- että takaosa. Väistöt oli suorastaan helppoja, suoristus vähän vaikeampi kun takaosa meinaa väkisin heilahtaa sisälle. Molempiin suuntiin kuitenkin useita ihan kivoja onnistumisia. Oikea laukka levisi pari kertaa vähän pitkäksi (pidä se jalka lähellä!) mutta sain korjattua askellajin sisällä.
Vastalaukkaa. Nosto käynnistä tai ravista, ja vastalaukassa uraa pitkin sellainen pätkä minkä paketti pysyy kasassa. Olin varma että oikeassa laukassa joudun pitämään pätkät tosi lyhyinä, mutta mitä vielä. Kumpikin laukka rullasi vastalaukkanakin vaivattomasti kaarteiden läpi, ja pystyin puolipidätteillä korjaamaan myös kaarteen aikana kun askel ja muoto meinasi venyä liian pitkäksi.
Nostot (sekä myötä- että vastalaukan) saisi olla vielä moooonta pykälää terävämpiä, hevonen on ihan ok niin kauan kunnes kuskin paketti leviää askel ennen nostoa, ja sitten leviää hevonen kuskin mukana. Istunta ei pysy kasassa, ja ajatus ei ole noston läpi riittävästi eteen. Treeniä treeniä, ei kai tähän muukaan auta.
Ja sitten sinne tekniikan ihmeelliseen maailmaan. Maneesille on uusitun pohjan lisäksi tullut muutakin luksusta, kun seinällä nököttää FilmMe-kamera. Testasin systeemiä valmennuksessa, ja odotuksiin (ja muutamiin näkemiini videoihin) nähden olin kyllä ehdottoman positiivisesti yllättynyt. Homma toimii siis niin, että ratsastajalla on kädessään ranneke, mistä nappia painamalla saa käynnistettyä ja pysäytettyä videokameran, ja kamera seuraa rannekkeen (eli ratsukon) liikettä. Zoomaus ei tule kovin lähelle, mutta pysyypähän koko hevonen paremmin kuvassa. Alla muutama editoimaton pätkä näytille. Ensin pari pätkää laukkatyöskentelyä ja sitten vielä loppuverkkaa ravissa vähän pidemmässä muodossa.
Ehkä se tästä taas. Valmennuksen jälkeen on nyt kolme treenikertaa takana, ja kaikista on jäänyt vähintään yhtä hyvä mieli. Joustava pohja tekee ihmeitä hevosen liikkumiselle, tuolla kun pomputtelee menemään talven yli niin josko ensi vuonna sitten saataisiin askellajeista joskus jotain muutakin kuin se tämän hetkinen perinteinen säälikutonen.
Huomenna sitten hyvillä mielin oman seuran pieniin koulukarkeloihin - niitä säälikutosia keräämään/parantamaan (yliviivaa tarpeeton radan jälkeen). Mutta on tämä kyllä vaan erikoinen laji...
Tuollainen olis kätevä videointisysteemi meillekin, kun usein tallilla olen ihan yksin ratsastuksen aikaan :) Tosin pienellä tallilla ei taida olla taloudellisesti kannattava investointi.
VastaaPoistaMites toi toimii, jos samaan aikaan on useita, ketkä haluaisi itseään kuvattavan? Vai onko noita rannekkeita vaan yksi?
Ei tuo tosiaan ihan pikkutallin investointi ehkä ole, jollei nyt ole suuria seteleitä ihan ylimääräisenä kuljeksimassa. Tuolla on ymmärtääkseni kolme ranneketta joita saa vuokrata käyttöönsä. Kamera kuvaa yhtä kerrallaan, joten jos on useampi samaan aikaan käytössä niin rannekkeen valo kertoo milloin kamera on vapaana. Käytännössä huudeltiin toisillemme "laitoin pois, kamera on vapaa" ja ainakin kahdella käyttäjällä oli vielä ihan ok. Varmasti tulee käytettyä jatkossakin, valmennuksissa varmaan about joka kerta ja välillä sitten itsenäisesti treenatessa.
PoistaOlipa hyvä tuo videointisysteemi! Ja Hupilla on kyllä hyvä laukka ja puitteet kohdillaan ihan korkeampiinkin suokkikarkeloihin, että nyt ajatukset pois sieltä säälikutosista ja rohkeutta ratsastukseen!
VastaaPoistaNo nimenomaan - hommahan toimii kyllä valmennuksissa ja nyt taas kotitreeneissä mutta kisoissa tapahtuu joku käsittämätön jäätyminen niin hevosella kuin kuskillakin. Hevonen jännittää, kyttää ja heittäytyy ihan tunnottomaksi pökkelöksi ja kuski ei osaa/uskalla/pysty tekemään asialle mitään. Viime vuonna ei ollut juurikaan tällaista ilmiötä, joten varmasti kevään ja alkukesän ratarutiinin puuttumisella on iso osuus tässä ongelmassa. Jos tuota videoilla näkyvää tekemistä saisi esitettyä siellä valkoisten aitojen sisäpuolellakin niin eihän meillä olisi mitään hätää. Mutta kun aitojen sisällä esiintyy selätön singeri ja matkusteleva täti, niin sillä touhulla se kutonen on nimenomaan säälikutonen ;)
PoistaLaukasta olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta se joku siitä silti vielä puuttuu. Se on perushyvä (suokille kai oikeastikin ihan hyvä) mutta vaihteita ja säätövaraa on vielä kovin niukasti. Haluaisin pystyä vaikuttamaan muotoon enemmän, nyt se on kovin staattinen (radallehan tuo videoiden muoto on ok ja kivan tasainen mutta treeneissä pitäisi pystyä säätämään). En esimerkiksi saa selkää venymään laukassa lainkaan kun avoimempaa muotoa pyytäessä takaosa hukkuu ja sammuu. Vähän sama ilmiö näkyy lisäyksissä, keskilaukka on vaan "kovaa laukkaa" enkä saa koottua enää pakettia takaisin kasaan. Voimanpuutettahan tuo varmasti suurimmalta osin on, ja se mikä ei ole hevosen voimanpuutetta on peräisin kuskin puutteellisesta keskivartalon hallinnasta ;)