Koska mikään ei ole mukavampaa kuin puomien ja tolppien kantaminen sateessa, pimeässä ja kylmässä, niin päätin keskiviikkona laittaa Hupille puomeista kavalettijumppaa oikein koko rahan edestä. Kannoin kaikki tallin puomit (10) ja tolpat (6) kentälle ja tein pituushalkaisijalle ravipuomisarjan, kymmenen puomia peräjälkeen noin 1,20m välein. Viimeisiin kuuteen laitoin tolpat toiselle puolen viereen, että jos sitten varovasti vähitellen nostelisi toista päätä ylös ja kavaleteiksi. Viime kesänähän taidettiin laittaa parhaimmillaan viittä puomia peräkkäin ja maapuomeinakin ne aiheuttivat aluksi solmuun menneitä jalkoja, ja kavaleteiksi nostettuina puomit kolisi ja lenteli kun Hupi yritti järjestellä kinttujaan sopiviin väleihin.
Mutta sitten ei muuta kun hevonen kuntoon ja testaamaan. Hupi oli heti alkuun kivan ja innokkaan tuntuinen. Vähän halusi valua pitkäksi ja jättää takajalat laahaamaan jonnekin, mutta siirtymisillä ja reiluilla ulkoasetuksilla lähti moottori käyntiin joten suunta puomeille. Ja mitä tekee Hupi? Hölkkää puomien yli kerta toisensa perään, tahdikkaasti ja tasaisesti, koskematta yhteenkään. Käänsin pituushalkaisijalle, suoristin, pidin jalan lähellä ja kevyen tuntuman - ja hevonen hoiti loput. Kun olin tullut molemmista suunnista pari kertaa ilman ensimmäistäkään ongelmaa, päätin nostaa kertaheitolla kuusi viimeistä kavaleteiksi. Ensimmäisellä kerralla Hupi vähän hämmentyi kun yhtäkkiä täytyykin nostella kinttuja vielä enemmän, teki melko teatraalisen "korvat pystyyn, kaula kaarelle ja tröööööööt!" -liikesarjan, mutta yli jatkettiin, olkoonkin että tahti vähän katosi, ja kaviot kolisteli paria puomia. Mutta seuraavat kerrat jatkettiin yhtä helposti kuin maapuomeillakin, Hupi keskittyi hurjan hienosti, ja selvästi puomien vaihtuessa kavaleteiksi pää laski vähän, säkä ja selkä nousi, ja takajalat jumppasi oikein kunnolla. Maapuomeilla sarjan loppua kohti jouduin pari kertaa tasapainottamaan puolipidätteellä ettei tahti olisi kiihtynyt, mutta maasta irti olevat puomit hoitivat homman puolestani, kun niiden yli ei enää voinutkaan hiihdellä miten sattuu.
Vajaassa vartissa olin tehnyt kaiken mitä suunnittelin. Hevosella oli kuitenkin vielä intoa joten hyppäsin alas ja muutin tehtävää vielä niin, että vaihdoin kuusi kavalettia kolmeen ristikkoon. Ravipuomeilla siis edelleen sisään, ja siitä kolmelle innarivälein (vajaa 3m) olevalle ristikolle/pikkupystylle. Nyt rupesi kuitenkin hevosella menemään pasmat sekaisin, vaikka vaihdoin pariinkin kertaan ravipuomien etäisyyttä ensimmäiselle ristikolle, niin silti Hupi tarjosi varsin luovia ratkaisuja, vaihdellen ravihölkästä läpi koko sarjan siihen, että se ampui kaukaa heti viimeisen ravipuomin jälkeen ensimmäiseen hyppyyn. Oikeaa ponnistuspaikkaa ekalle ristikolle ei meinannut löytyä sitten millään, vaikka koskaan ennen ravista hyppääminen ei ole ollut Hupille ongelma. Tiedä sitten menikö hahmotus sekaisin kun ensin piti pysyä samassa ravin tahdissa koko puomisarjan läpi, ja yhtäkkiä olisikin pitänyt osata vaihtaa askellajia. Ennen kun touhu meni vaaralliseksi, vaihdoin ravipuomit kahteen laukkapuomiin, ja sarja oli siis innarivälein puomi-puomi-ristikko-ristikko-pysty. Tällä tehtävän vaihdolla palautui hevosenkin itseluottamus ja usko omaan osaamiseen, tultiin pari kertaa läpi ja viimeisellä yrityksellä niin sujuvasti ja helposti, että lopetin siihen. Loppuverkassa Hupi kyllä kovasti kyseli että "mihin puomille, mihin mennään, kerro ja näytä niin mennään jo", mutta lopulta malttoi ravata rauhassa ja venytellen.
Hupi yllätti kyllä kuskin suoriutumalla tehtävistä paljon helpommin kun mitä uskalsin kuvitella. Mitähän seuraavalle kerralle keksisi?
perjantai 28. syyskuuta 2012
tiistai 18. syyskuuta 2012
Operaatio "isompi moottori"
Kun kisakausi on paketoitu niin on aika alkaa rakentaa pohjaa seuraavalle. Jo HeB-luokissa Hupille on tullut koko ajan sanomista puutteellisesta takaosan kantokyvystä, ja vähitellen HeA-luokkiin siirryttäessä voiman puute vain korostuu. Moottori ei jaksa kantaa eikä työntää riittävästi, eikä liike tule kunnolla selän läpi vaan jää kipittäväksi. Tarkoituksena on ottaa nyt ainakin muutaman viikon tehokuuri, katsoa minkä verran sillä saa aikaiseksi ja sitten tehdä talvelle suunnitelma. Ohjelmassa on ollut suurinpiirtein joka toinen päivä kunnon treeniä takaosalle, tehtäviä vaihdellen, ja välissä aina palauttava kevyempi päivä, ja toki sitten pidempiäkin helppoja jaksoja tarpeen mukaan.
Lauantaina rakennettiin tallikaverin kanssa kentälle suoralle uralle viiden ravipuomin sarja ja ympyrän kaarelle kolme laukkakavalettia. Yllättäen ravipuomit olikin tällä kertaa se vaikeampi tehtävä, ravi ei oikein missään kohtaa lähtenyt kantamaan kunnolla, ja Hupin mielestä oli paljon mukavampaa vaan hiihdellä matalana puomien yli. Toin sen sitten vähän liioitellunkin pienessä ravissa sisään, jolloin se ei voinut heittäytyä vaan pitkänä ja laakana kipittäen aika reiluilla väleillä olleiden puomien yli, vaan joutui ihan oikeasti työntämään takaa venyäkseen väleihin. Kavaleteilla taas Hupi yllätti positiivisesti pelastamalla tädin useampaan otteeseen. Toin välillä ihan miten sattuu, ja hevonen ratkaisi ongelman aina oikein, sekä venyi kauempaa että kokosi itsensä pieneen askeleeseen vielä juuri ennen kavalettia. Vasen kierros oli selvästi vaikeampi kuin oikea, Hupi olisi mielellään heittäytynyt vaan suorin vartaloin sisälapa edellä tehtävään, ja pari kertaa meni läpijuoksuksi, kun sitkeästi vaadin hevosta taipumaan myös puomien päällä. Muutettiin vielä tehtävää niin, että reunimmaiset puomit laskettiin maahan, ja keskimmäinen nostettiin pieneksi pystyksi, kaikki innariväleillä siis edelleen. Ensimmäisellä yrityksellä kolisteli takajaloillaan pystyn alas, mutta korjasi hyvin seuraavalle kerralle. Muutenkin kaikki kolistelut tulivat takajaloilla, eli juuri sinne sitä voimaa kaivataan.
Sunnuntaina lähdettiin pitkälle harjukävelylle, samoiltiin harjupolkuja edestakaisin ja mäkiä ylös ja alas lähes kaksi tuntia. Alkumatkasta edellispäivän jumit näkyivät selvästi, kun Hupi tuntui kompuroivan ja liukastelevan jatkuvasti. Vähitellen askel keveni, ja paikkojen vertyessä löytyi taas se varmajalkainen maastomopo, joka selvitti pahimmatkin kivikot ja alamäet löysällä ohjalla ilman apua. Hupi oli rennon ja tyytyväisen oloinen koko reissun ajan, eikä esittänyt tällä kertaa mitään hui-mörkö-loikkiaan, vaikka varsin valpas olikin.
Tiistaina laitoin ensimmäistä kertaa Kangasalan kisan jälkeen kanget, ja vaihdoin suitsiin Ypäjän sh-viikonlopulta ostetun uuden kankikuolaimen. Vanha aavistuksen liian pitkä ranskalainen kanki vaihtui oikean mittaiseen loivalla kielentilalla varustettuun "tavalliseen" kankeen. Muuten suuria eroja ei ollut (eikä pitänytkään olla), mutta uusi kanki tuntui asettuvan suuhun parempaan asentoon, ja kääntäminen kyllä helpottui parilla pykälällä kun kuolain lepää tasaisesti suupieliä vasten molemmilta puolilta.
Viilenevät kelit alkavat näkyä Hupin vertymisessä, kesällä riittä oman vajaan kilometrin harkkalenkin kiertäminen alkukäynneiksi, nyt saa taas ihan suosiolla lähteä maastoon kävelemään jos haluaa että hevonen liikkuu kunnolla kentälle siirryttäessä. Talven pakkaskeleillähän monesti teen alkuverkatkin maastossa missä on tilaa liikkua eteenpäin ilman jatkuvaa kääntämistä. Vajaa kolme kilometriä kävelyä tuli mittarin mukaan alkukäynneille mittaa, ja jos tallinpihasta lähdin vähän tahmatassulla, niin takaisin tullessa käyntiaskel oli jo vetävä ja matkaavoittava. Tehtiin suunnitelman mukaisesti nopeita ja mahdollisimman suuria siirtymisiä askellajin sisällä kaikissa askellajeissa. Käyntitehtävät tein ravin ja laukan "seassa" että vähitellen pääsisi radallakin ratsastamaan käyntiä ilman että tarvitsee varoa tahdittamista koko ajan. Ravissa oikea kierros oli suht ok, vasemmalle ravatessa tuli sama ongelma kuin kavaleteillakin, eli Hupi yritti koko ajan heittäytyä suoraksi eikä halunnut venyttää oikeaa kylkeään. Kun helpotin tehtävää vähän enkä pyytänyt niin isoja eroja ravin tempossa, niin taivutus säilyi paremmin. Molempiin suuntiin tein kokoamiset alkuun voltilla, että pääsin ratsastamaan sisäpohjetta läpi, ja että takajalkojen aktiivisuus säilyisi (suoralla ajatus on itsellä helposti liikaa taakse, voltilla saan kokoamisen helpommin tehtyä ylöspäin).
Laukassa vasen kierros oli helpompi kuin oikea, tosin oikea laukka jäi viimeiseksi tehtäväksi, ja Hupi oli varmasti jo todella väsynyt tässä vaiheessa. Molempiin suuntiin kokosin laukkaa niin paljon kuin uskalsin, jopa vähän hidastettuun tahtiin, ja päästin siitä taas takaisin normaaliin laukkaan pidemmälle kaulalle (venytti muuten harvinaisen hyvin ja mielellään!). Vasenta laukkaa Hupi kokosi hyvin, sen sijaan oikeassa laukassa vaikka tempo hidastui lähes yhtä paljon, niin missään vaiheessa en olisi pystynyt tekemään siirtymistä suoraan käyntiin, takaosa ei vaan ollut tarpeeksi alla vaan Hupi roikkui koko ajan enemmän tai vähemmän etupainoisena ohjalla. Jälkeenpäin ajatellen tämä oli varmaan se hetki, missä Hanna olisi huutanut että älä auta sitä niin paljon vaan anna sen tehdä virhe, että pääset korjaamaan. Jos ensi kerralla muistaisi sitten itsekin.
Tänään Hupi pääsee kevyelle hölkälle kun siskoni tulee pitkästä aikaa ratsastamaan, keskiviikko on vielä avoin, mutta torstaina ohjelmassa onkin sitten esteitä vuokraajan kanssa.
Lauantaina rakennettiin tallikaverin kanssa kentälle suoralle uralle viiden ravipuomin sarja ja ympyrän kaarelle kolme laukkakavalettia. Yllättäen ravipuomit olikin tällä kertaa se vaikeampi tehtävä, ravi ei oikein missään kohtaa lähtenyt kantamaan kunnolla, ja Hupin mielestä oli paljon mukavampaa vaan hiihdellä matalana puomien yli. Toin sen sitten vähän liioitellunkin pienessä ravissa sisään, jolloin se ei voinut heittäytyä vaan pitkänä ja laakana kipittäen aika reiluilla väleillä olleiden puomien yli, vaan joutui ihan oikeasti työntämään takaa venyäkseen väleihin. Kavaleteilla taas Hupi yllätti positiivisesti pelastamalla tädin useampaan otteeseen. Toin välillä ihan miten sattuu, ja hevonen ratkaisi ongelman aina oikein, sekä venyi kauempaa että kokosi itsensä pieneen askeleeseen vielä juuri ennen kavalettia. Vasen kierros oli selvästi vaikeampi kuin oikea, Hupi olisi mielellään heittäytynyt vaan suorin vartaloin sisälapa edellä tehtävään, ja pari kertaa meni läpijuoksuksi, kun sitkeästi vaadin hevosta taipumaan myös puomien päällä. Muutettiin vielä tehtävää niin, että reunimmaiset puomit laskettiin maahan, ja keskimmäinen nostettiin pieneksi pystyksi, kaikki innariväleillä siis edelleen. Ensimmäisellä yrityksellä kolisteli takajaloillaan pystyn alas, mutta korjasi hyvin seuraavalle kerralle. Muutenkin kaikki kolistelut tulivat takajaloilla, eli juuri sinne sitä voimaa kaivataan.
Sunnuntaina lähdettiin pitkälle harjukävelylle, samoiltiin harjupolkuja edestakaisin ja mäkiä ylös ja alas lähes kaksi tuntia. Alkumatkasta edellispäivän jumit näkyivät selvästi, kun Hupi tuntui kompuroivan ja liukastelevan jatkuvasti. Vähitellen askel keveni, ja paikkojen vertyessä löytyi taas se varmajalkainen maastomopo, joka selvitti pahimmatkin kivikot ja alamäet löysällä ohjalla ilman apua. Hupi oli rennon ja tyytyväisen oloinen koko reissun ajan, eikä esittänyt tällä kertaa mitään hui-mörkö-loikkiaan, vaikka varsin valpas olikin.
Tiistaina laitoin ensimmäistä kertaa Kangasalan kisan jälkeen kanget, ja vaihdoin suitsiin Ypäjän sh-viikonlopulta ostetun uuden kankikuolaimen. Vanha aavistuksen liian pitkä ranskalainen kanki vaihtui oikean mittaiseen loivalla kielentilalla varustettuun "tavalliseen" kankeen. Muuten suuria eroja ei ollut (eikä pitänytkään olla), mutta uusi kanki tuntui asettuvan suuhun parempaan asentoon, ja kääntäminen kyllä helpottui parilla pykälällä kun kuolain lepää tasaisesti suupieliä vasten molemmilta puolilta.
Viilenevät kelit alkavat näkyä Hupin vertymisessä, kesällä riittä oman vajaan kilometrin harkkalenkin kiertäminen alkukäynneiksi, nyt saa taas ihan suosiolla lähteä maastoon kävelemään jos haluaa että hevonen liikkuu kunnolla kentälle siirryttäessä. Talven pakkaskeleillähän monesti teen alkuverkatkin maastossa missä on tilaa liikkua eteenpäin ilman jatkuvaa kääntämistä. Vajaa kolme kilometriä kävelyä tuli mittarin mukaan alkukäynneille mittaa, ja jos tallinpihasta lähdin vähän tahmatassulla, niin takaisin tullessa käyntiaskel oli jo vetävä ja matkaavoittava. Tehtiin suunnitelman mukaisesti nopeita ja mahdollisimman suuria siirtymisiä askellajin sisällä kaikissa askellajeissa. Käyntitehtävät tein ravin ja laukan "seassa" että vähitellen pääsisi radallakin ratsastamaan käyntiä ilman että tarvitsee varoa tahdittamista koko ajan. Ravissa oikea kierros oli suht ok, vasemmalle ravatessa tuli sama ongelma kuin kavaleteillakin, eli Hupi yritti koko ajan heittäytyä suoraksi eikä halunnut venyttää oikeaa kylkeään. Kun helpotin tehtävää vähän enkä pyytänyt niin isoja eroja ravin tempossa, niin taivutus säilyi paremmin. Molempiin suuntiin tein kokoamiset alkuun voltilla, että pääsin ratsastamaan sisäpohjetta läpi, ja että takajalkojen aktiivisuus säilyisi (suoralla ajatus on itsellä helposti liikaa taakse, voltilla saan kokoamisen helpommin tehtyä ylöspäin).
Laukassa vasen kierros oli helpompi kuin oikea, tosin oikea laukka jäi viimeiseksi tehtäväksi, ja Hupi oli varmasti jo todella väsynyt tässä vaiheessa. Molempiin suuntiin kokosin laukkaa niin paljon kuin uskalsin, jopa vähän hidastettuun tahtiin, ja päästin siitä taas takaisin normaaliin laukkaan pidemmälle kaulalle (venytti muuten harvinaisen hyvin ja mielellään!). Vasenta laukkaa Hupi kokosi hyvin, sen sijaan oikeassa laukassa vaikka tempo hidastui lähes yhtä paljon, niin missään vaiheessa en olisi pystynyt tekemään siirtymistä suoraan käyntiin, takaosa ei vaan ollut tarpeeksi alla vaan Hupi roikkui koko ajan enemmän tai vähemmän etupainoisena ohjalla. Jälkeenpäin ajatellen tämä oli varmaan se hetki, missä Hanna olisi huutanut että älä auta sitä niin paljon vaan anna sen tehdä virhe, että pääset korjaamaan. Jos ensi kerralla muistaisi sitten itsekin.
Tänään Hupi pääsee kevyelle hölkälle kun siskoni tulee pitkästä aikaa ratsastamaan, keskiviikko on vielä avoin, mutta torstaina ohjelmassa onkin sitten esteitä vuokraajan kanssa.
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Kisakausi paketissa
Hieman alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, Hupin ja allekirjoittaneen kisakausi päätettiin oman seuran kisoissa Kangasalalla 9.9. Alunperin tarkoitus oli käydä vielä seuraavan viikonlopun aluemestaruudet mutta koska oma väitöskirjaprojekti vie tällä hetkellä kaiken käytettävissä olevan vapaa-ajan niin oltaisiin jouduttu menemään aika kylmiltään. Lisäksi tuo Kangasalan kisa meni lopulta niin nappiin, että kiva lopettaa onnistumiseen.
Valmistautuminen ja viimeistelytreenit
Valmistautuminen ei sen väikkärin ja parin muun pakollisen menon vuoksi tähänkään kisaan ollut mikään optimaalinen. Kisaohjelmana oli FEI:n CCIP** kenttäkisaohjelma, paperilta luettuna kiva ja aika kiltti, ratsastettuna yllättävän paljon vaikeampi. Päästiin viikko ennen kisapäivää Pohtikselle kouluaitoihin treenaamaan (kotikentälle ei pitkä rata edes mahtuisikaan), ja pari kertaa radan läpi ratsastettunani totesin että taitaa mennä enemmän selviytymisen kuin suorittamisen puolelle. Rohkeasti (lue: painostuksen alla) kuitenkin päätin ilmoittautua mukaan. Linkeissä pari yritystä treeneistä ratsastaa rata läpi.
http://www.youtube.com/watch?v=FCvuP-XyJ8s
http://www.youtube.com/watch?v=kLJifWsZHIA
Vaikeimmiksi kohdiksi osoittautui ensinnäkin käytännössä koko raviohjelma - keskiravit onneksi saa keventää, mutta avoja en ole koskaan esittänyt radalla ja niissä on varsinkin taivutuksen tasaisuudessa ja rentoudessa vielä aika paljon tekemistä. Laukassa isoimmaksi ongelmaksi osoittautui se, että peruslaukkaa oli aivan liikaa enkä päässyt esittämään kunnollisia siirtymisiä keskilaukkaan ja takaisin, ja joka kohdassa tuntui olevan vähän kiire. Pysähdykset sen sijaan alkaa olla meidän vahvinta osaamista, noillakin videoilla kaikki neljä suorana, tasan ja tasapainossa, ja Hupi myös malttaa seistä ja odottaa.
Kisaviikolla ehdin sentään kuukauden paussin jälkeen kertaalleen tunnille, ehdittiin käydä radan asiat läpi ja tehdä pieniä viime hetken korjauksia ja säätöjä. Isoin ahaa-elämys tuli keskilaukan kokoamisessa takaisin harjoituslaukkaan, sen sijaan että antaisin Hupin valua vähitellen takaisin hitaaksi (kun en rikon pelossa uskalla kunnolla ratsastaa takaisin), käänsinkin voltille ja kokosin siinä - ja vähitellen kokoaminen onnistui suorallakin. Valmennusta seuraavana päivänä yhtäkkiä laukastakin löytyi uusi kootumpi vaihde, ja itseluottamus nousi heti parilla pykälällä kun tiesin pystyväni suorittamaan edes laukkaohjelman suht asiallisesti. Tällä kertaa pääsin myös toteuttamaan asian jolla olin vuokraajaa pitkään uhkaillut. Hupi on ollut vuokraajan jäljiltä monesti ihan superkiva ratsastaa, ja koska olin itse kisaa edeltävän päivän kokonaan reissussa, viimeistely jäi tällä kertaa vuokraajan tehtäväksi. Pyysin tekemään samantyyppisesti kuin viimeksikin, eli reilun puolen tunnin hölkkä ilman satulaa, hevonen notkeaksi ja kuulolle eikä mitään ylimääräistä.
Ja itse kisapäivä
Ja hienosti toimi edellisen päivän viimeistelyhölkkä nytkin, viimeinkin on näköjään on löytynyt se juuri meille sopiva tapa viimeistelytreeneihin. Hupi oli heti alusta asti taipuisa ja kuulolla - ja tällä kertaa myös rento. Edellispäivän kaatosateiden vuoksi verkka oli hurjan raskas ja liukaskin, onneksi Pohtiksen pienellä yläkentällä (joka oli epätasainen mutta kuiva ja pitävä) mahtui myös verkkaamaan jonkun verran. Reilun puolen tunnin verkka-ajasta taisin kuitenkin kävellä selvästi yli puolet. Varsinaisella verkka-alueella lähinnä kävelin, kun pohja oli niin hurjan raskas että pelkäsin väsyttäväni Hupin. Välillä otin ohjat käteen, tein pari siirtymistä ja taas takaisin käyntiin.
Rata onneksi oli saatu hienoon kuntoon, se oli kuiva ja pitävä. Hupi yllätti olemalla edelleen aivan rento kun ratsastin kouluaitojen sisälle, normaali kyttääminen jäi tällä kertaa kokonaan väliin - taisi olla oikeasti hyötyä edellisviikonlopun kouluaidoissa treenaamisesta. Ehdin tehdä haluamani asiat ennen vihellystä - pääty ravissa molemmista suunnista läpi, yksi keskilaukka josta voltille ja siinä kokoaminen (verkan pohjan ja ahtauden takia en päässyt tätä testaamaan ennen kuin radalla).
Ohjelmassa ei ole lainkaan alkutervehdystä vaan se alkaa sillä että ratsastetaan 60 metriä suoraan kohti C-tuomaria. Pari kertaa Hupi kyseli matkan aikana että mitäs saisi olla, pysähdystä vai lisää vauhtia, mutta sain pidettyä tahdin suht tasaisena (C: 6,5/M: 6). Sen jälkeen vuorossa oli meidän etukäteen heikoin lenkki, keskiravit. Hupi on viime aikoina rikkonut parhaat yritykset heti pienestäkin horjahduksesta vasemmalle laukalle, joten aika tasapainottelua oli, ensimmäinen liian varovainen (5,5/5,5), toinen myöhässä mutta vähän jo sinne päin (6/6). Avotaivutuksissa en löytänyt tasaista fiilistä ollenkaan vaan Hupi jännittyi ja lähinnä poikitti varsinkin vasemmassa taivutuksessa (4,5/5,5) ja oikeassa taivutusaste vaihteli lähes koko linjan, vasta ihan loppumetreillä tuli pari ok askelta (4,5/5,5). Pysähdyksen unohdin valmistella mutta tuli silti tasan (6,5/6). Takaosa vaan jäi vähän mikä kostautui peruutuksessa, ei alkanut kunnolla vaan jäi aika epämääräiseksi ja toisen tuomarin mielestä jopa siitä 3-4 askeleesta vajaaksi (5,5/6). Käynnissä muistin ja uskalsin antaa riittävästi ohjaa, kiireiseksi ja vähän jännittyneeksi jäi, mutta lisätyssä käynnissä raami venyy jo vähän, tosin ei vielä kunnolla eteen vaan lähinnä alas ja askel jää lyhyeksi (6/6). Keskikäynnissä tahditti uralle tullessa ja sillä sekunnilla kun erehdyin ajattelemaan tulevaa laukannostoa (6/5). Toinen tuomari sakotti tahdituksen vasta laukannosto-kohdassa, nostokaan tosin ei ollut paras mahdollinen vaan taas tätä takajalat-kipittää-sarjaa (5,5/6).
Keskilaukat ratsastin molemmat ihan vähän käsijarru päällä kun en ollut varma miten ison laukan pystyn kokoamaan takaisin ilman että pudottaa raville. Ensimmäinen keskilaukka kasvoi myös vähän turhan hitaasti mutta Hupi pysyi kokoamisessa suht suorana (5,5/6). Vastalaukkakaarre oli siisti (6,5/6,5) mutta vauhti pääsi vähän kiihtymään enkä hoksannut koota kulmassa takaisin, mikä kostautui sitten äkkiä. Käynnin kautta vaihtoon tulin liian kovaa, etupainoisella hevosella ja vielä aika valmistelematta, tuloksena ravin kautta lähes pysähtyvä ja sitten vasta kävelevä hevonen (5/5). Videon ihan ensimmäisillä sekunneilla näkyy miten ennen rataa pystyin tekemään aivan asiallisen laukka-käynti-siirtymisen, pitikin kämmätä radalla. Toinen keskilaukka oli omasta mielestä vähän vaisu mutta tasaisempi (6/6), ja vastalaukkakaarre tasainen mutta kiireinen (6,5/6). Raviin siirtyminen unohtui taas valmistella ja meni enemmän jarruttamiseksi kuin siirtymiseksi, onneksi oltiin kaukana tuomareista (6/6). Viimeiselle linjalle suoraan ja pysähdys ok (7/6). Alakerta suurimmaksi lähes pelkkää kutosta, C-tuomarilta lennokkuudesta 5,5 mutta M-tuomarilta taas kuskille 6,5. Kommentissa oli jälleen kiitosta siististä ja tasaisesta yhteistyöstä ja toivomisen varaa takaosan kantovoimassa ja ryhdikkyydessä.
Radan jälkeen oli ihan huippufiilis, vaikka ohjelma oli vaikein tähänastisista, niin yhtään varsinaista rikkoa ei tullut (käynnin kautta vaihto ja keskikäynti vähän siinä hilkulla tosin) ja moni ennakkoon vaikea asia sujui paremmin kuin kertaakaan viikolla treeneissä. Alunperin tavoitteena oli saada prosentit jonnekin 55-56% paikkeille, ja heti radan jälkeen uskoin kyllä että siihen päästiin. Hölkkäsin Hupin kevyesti radan jälkeen (ei ollut lainkaan väsyneen oloinen, ei edes juuri hionnut valtavasta turkistaan huolimatta) ja pakattiin Hupi ja mukana ollut tallikaveri-tamma koppiin. Jos kotipihassa jouduttiin pitkästä aikaa turvautumaan liinoihin, niin kisapaikalla herra taas käveli suoraan kyselemättä sisään. Hetken odottelun jälkeen sain käsiini paperi missä oli melkein hämmästyttävä 58.571%. Startattiin loppupäässä ja sijoille tuolla ei sentään ollut asiaa edes sillä hetkellä vaikka muutama ratsukko oli jäljellä, mutta lopulta jäätiin sijoituksesta ja 60% rajasta vaivaiset kuusi pistettä. Vaikka olen ihan ehdottomasti enemmän kuin tyytyväinen suoritukseen (joka muuten ylittää kansallisten kvaalirajankin) niin pieni perfektionisti sisälläni miettii että kyllähän tuolla radalla tuli tehtyä yli kuuden pinnan edestä virheitä. Lopulta sijoitus oli 14./40.
Joka tapauksessa tämä oli hieno tapa lopettaa kisakausi. Alunperin tavoitteena oli päästä kauden lopulla starttaamaan yksi HeA-luokka hyväksytysti, nyt saldoksi tuli kolme HeA-starttia nousujohteisilla tuloksilla, ja lopulta ei jääty kauas 60% rajastakaan. Josko sitä sitten ensi kauden tavoitteeksi ottaisi HeA-sijoituksen aluetasolla - olettaen tietysti että hevonen säilyy ehjänä. Ja sitten joskus tulevaisuudessa sinne suokkikansallisiin?
Maailman paras hevonen jää nyt hetkeksi ansaitulle lomalle vakavamielisistä koulukiemuroista. Allekirjoittanut keskittyy saamaan sen väitöskirjansa kansiin, ja Hupi saa keskittyä harjumaastoiluun ja estehyppelöihin. Jatketaan treenejä sitten taas hetken päästä uudella innolla.
Valmistautuminen ja viimeistelytreenit
Valmistautuminen ei sen väikkärin ja parin muun pakollisen menon vuoksi tähänkään kisaan ollut mikään optimaalinen. Kisaohjelmana oli FEI:n CCIP** kenttäkisaohjelma, paperilta luettuna kiva ja aika kiltti, ratsastettuna yllättävän paljon vaikeampi. Päästiin viikko ennen kisapäivää Pohtikselle kouluaitoihin treenaamaan (kotikentälle ei pitkä rata edes mahtuisikaan), ja pari kertaa radan läpi ratsastettunani totesin että taitaa mennä enemmän selviytymisen kuin suorittamisen puolelle. Rohkeasti (lue: painostuksen alla) kuitenkin päätin ilmoittautua mukaan. Linkeissä pari yritystä treeneistä ratsastaa rata läpi.
http://www.youtube.com/watch?v=FCvuP-XyJ8s
http://www.youtube.com/watch?v=kLJifWsZHIA
Vaikeimmiksi kohdiksi osoittautui ensinnäkin käytännössä koko raviohjelma - keskiravit onneksi saa keventää, mutta avoja en ole koskaan esittänyt radalla ja niissä on varsinkin taivutuksen tasaisuudessa ja rentoudessa vielä aika paljon tekemistä. Laukassa isoimmaksi ongelmaksi osoittautui se, että peruslaukkaa oli aivan liikaa enkä päässyt esittämään kunnollisia siirtymisiä keskilaukkaan ja takaisin, ja joka kohdassa tuntui olevan vähän kiire. Pysähdykset sen sijaan alkaa olla meidän vahvinta osaamista, noillakin videoilla kaikki neljä suorana, tasan ja tasapainossa, ja Hupi myös malttaa seistä ja odottaa.
Kisaviikolla ehdin sentään kuukauden paussin jälkeen kertaalleen tunnille, ehdittiin käydä radan asiat läpi ja tehdä pieniä viime hetken korjauksia ja säätöjä. Isoin ahaa-elämys tuli keskilaukan kokoamisessa takaisin harjoituslaukkaan, sen sijaan että antaisin Hupin valua vähitellen takaisin hitaaksi (kun en rikon pelossa uskalla kunnolla ratsastaa takaisin), käänsinkin voltille ja kokosin siinä - ja vähitellen kokoaminen onnistui suorallakin. Valmennusta seuraavana päivänä yhtäkkiä laukastakin löytyi uusi kootumpi vaihde, ja itseluottamus nousi heti parilla pykälällä kun tiesin pystyväni suorittamaan edes laukkaohjelman suht asiallisesti. Tällä kertaa pääsin myös toteuttamaan asian jolla olin vuokraajaa pitkään uhkaillut. Hupi on ollut vuokraajan jäljiltä monesti ihan superkiva ratsastaa, ja koska olin itse kisaa edeltävän päivän kokonaan reissussa, viimeistely jäi tällä kertaa vuokraajan tehtäväksi. Pyysin tekemään samantyyppisesti kuin viimeksikin, eli reilun puolen tunnin hölkkä ilman satulaa, hevonen notkeaksi ja kuulolle eikä mitään ylimääräistä.
Ja itse kisapäivä
Ja hienosti toimi edellisen päivän viimeistelyhölkkä nytkin, viimeinkin on näköjään on löytynyt se juuri meille sopiva tapa viimeistelytreeneihin. Hupi oli heti alusta asti taipuisa ja kuulolla - ja tällä kertaa myös rento. Edellispäivän kaatosateiden vuoksi verkka oli hurjan raskas ja liukaskin, onneksi Pohtiksen pienellä yläkentällä (joka oli epätasainen mutta kuiva ja pitävä) mahtui myös verkkaamaan jonkun verran. Reilun puolen tunnin verkka-ajasta taisin kuitenkin kävellä selvästi yli puolet. Varsinaisella verkka-alueella lähinnä kävelin, kun pohja oli niin hurjan raskas että pelkäsin väsyttäväni Hupin. Välillä otin ohjat käteen, tein pari siirtymistä ja taas takaisin käyntiin.
Rata onneksi oli saatu hienoon kuntoon, se oli kuiva ja pitävä. Hupi yllätti olemalla edelleen aivan rento kun ratsastin kouluaitojen sisälle, normaali kyttääminen jäi tällä kertaa kokonaan väliin - taisi olla oikeasti hyötyä edellisviikonlopun kouluaidoissa treenaamisesta. Ehdin tehdä haluamani asiat ennen vihellystä - pääty ravissa molemmista suunnista läpi, yksi keskilaukka josta voltille ja siinä kokoaminen (verkan pohjan ja ahtauden takia en päässyt tätä testaamaan ennen kuin radalla).
Ohjelmassa ei ole lainkaan alkutervehdystä vaan se alkaa sillä että ratsastetaan 60 metriä suoraan kohti C-tuomaria. Pari kertaa Hupi kyseli matkan aikana että mitäs saisi olla, pysähdystä vai lisää vauhtia, mutta sain pidettyä tahdin suht tasaisena (C: 6,5/M: 6). Sen jälkeen vuorossa oli meidän etukäteen heikoin lenkki, keskiravit. Hupi on viime aikoina rikkonut parhaat yritykset heti pienestäkin horjahduksesta vasemmalle laukalle, joten aika tasapainottelua oli, ensimmäinen liian varovainen (5,5/5,5), toinen myöhässä mutta vähän jo sinne päin (6/6). Avotaivutuksissa en löytänyt tasaista fiilistä ollenkaan vaan Hupi jännittyi ja lähinnä poikitti varsinkin vasemmassa taivutuksessa (4,5/5,5) ja oikeassa taivutusaste vaihteli lähes koko linjan, vasta ihan loppumetreillä tuli pari ok askelta (4,5/5,5). Pysähdyksen unohdin valmistella mutta tuli silti tasan (6,5/6). Takaosa vaan jäi vähän mikä kostautui peruutuksessa, ei alkanut kunnolla vaan jäi aika epämääräiseksi ja toisen tuomarin mielestä jopa siitä 3-4 askeleesta vajaaksi (5,5/6). Käynnissä muistin ja uskalsin antaa riittävästi ohjaa, kiireiseksi ja vähän jännittyneeksi jäi, mutta lisätyssä käynnissä raami venyy jo vähän, tosin ei vielä kunnolla eteen vaan lähinnä alas ja askel jää lyhyeksi (6/6). Keskikäynnissä tahditti uralle tullessa ja sillä sekunnilla kun erehdyin ajattelemaan tulevaa laukannostoa (6/5). Toinen tuomari sakotti tahdituksen vasta laukannosto-kohdassa, nostokaan tosin ei ollut paras mahdollinen vaan taas tätä takajalat-kipittää-sarjaa (5,5/6).
Keskilaukat ratsastin molemmat ihan vähän käsijarru päällä kun en ollut varma miten ison laukan pystyn kokoamaan takaisin ilman että pudottaa raville. Ensimmäinen keskilaukka kasvoi myös vähän turhan hitaasti mutta Hupi pysyi kokoamisessa suht suorana (5,5/6). Vastalaukkakaarre oli siisti (6,5/6,5) mutta vauhti pääsi vähän kiihtymään enkä hoksannut koota kulmassa takaisin, mikä kostautui sitten äkkiä. Käynnin kautta vaihtoon tulin liian kovaa, etupainoisella hevosella ja vielä aika valmistelematta, tuloksena ravin kautta lähes pysähtyvä ja sitten vasta kävelevä hevonen (5/5). Videon ihan ensimmäisillä sekunneilla näkyy miten ennen rataa pystyin tekemään aivan asiallisen laukka-käynti-siirtymisen, pitikin kämmätä radalla. Toinen keskilaukka oli omasta mielestä vähän vaisu mutta tasaisempi (6/6), ja vastalaukkakaarre tasainen mutta kiireinen (6,5/6). Raviin siirtyminen unohtui taas valmistella ja meni enemmän jarruttamiseksi kuin siirtymiseksi, onneksi oltiin kaukana tuomareista (6/6). Viimeiselle linjalle suoraan ja pysähdys ok (7/6). Alakerta suurimmaksi lähes pelkkää kutosta, C-tuomarilta lennokkuudesta 5,5 mutta M-tuomarilta taas kuskille 6,5. Kommentissa oli jälleen kiitosta siististä ja tasaisesta yhteistyöstä ja toivomisen varaa takaosan kantovoimassa ja ryhdikkyydessä.
Radan jälkeen oli ihan huippufiilis, vaikka ohjelma oli vaikein tähänastisista, niin yhtään varsinaista rikkoa ei tullut (käynnin kautta vaihto ja keskikäynti vähän siinä hilkulla tosin) ja moni ennakkoon vaikea asia sujui paremmin kuin kertaakaan viikolla treeneissä. Alunperin tavoitteena oli saada prosentit jonnekin 55-56% paikkeille, ja heti radan jälkeen uskoin kyllä että siihen päästiin. Hölkkäsin Hupin kevyesti radan jälkeen (ei ollut lainkaan väsyneen oloinen, ei edes juuri hionnut valtavasta turkistaan huolimatta) ja pakattiin Hupi ja mukana ollut tallikaveri-tamma koppiin. Jos kotipihassa jouduttiin pitkästä aikaa turvautumaan liinoihin, niin kisapaikalla herra taas käveli suoraan kyselemättä sisään. Hetken odottelun jälkeen sain käsiini paperi missä oli melkein hämmästyttävä 58.571%. Startattiin loppupäässä ja sijoille tuolla ei sentään ollut asiaa edes sillä hetkellä vaikka muutama ratsukko oli jäljellä, mutta lopulta jäätiin sijoituksesta ja 60% rajasta vaivaiset kuusi pistettä. Vaikka olen ihan ehdottomasti enemmän kuin tyytyväinen suoritukseen (joka muuten ylittää kansallisten kvaalirajankin) niin pieni perfektionisti sisälläni miettii että kyllähän tuolla radalla tuli tehtyä yli kuuden pinnan edestä virheitä. Lopulta sijoitus oli 14./40.
Joka tapauksessa tämä oli hieno tapa lopettaa kisakausi. Alunperin tavoitteena oli päästä kauden lopulla starttaamaan yksi HeA-luokka hyväksytysti, nyt saldoksi tuli kolme HeA-starttia nousujohteisilla tuloksilla, ja lopulta ei jääty kauas 60% rajastakaan. Josko sitä sitten ensi kauden tavoitteeksi ottaisi HeA-sijoituksen aluetasolla - olettaen tietysti että hevonen säilyy ehjänä. Ja sitten joskus tulevaisuudessa sinne suokkikansallisiin?
Maailman paras hevonen jää nyt hetkeksi ansaitulle lomalle vakavamielisistä koulukiemuroista. Allekirjoittanut keskittyy saamaan sen väitöskirjansa kansiin, ja Hupi saa keskittyä harjumaastoiluun ja estehyppelöihin. Jatketaan treenejä sitten taas hetken päästä uudella innolla.
tiistai 28. elokuuta 2012
Toisenlaista treeniä
Kotiseuran eli Kangasalan Ratsastajien kenttäkilpailut työllistivät allekirjoittanutta viimeisen viikon ajan niin paljon että Hupin liikutukset jäivät aivan minimiin ja lähinnä vuokraajan vastuulle. Huoltoviikkoa vietettiin sen verran, että alle saatiin uudet kengät, ja purukalusto laitettiin kuntoon oikein sähköraspilla. Jälkimmäistä suosittelen lämpimästi kaikille, säännöllisesti noin puolen vuoden välein raspatulta ja aina ongelmattomaksi todetulta hevoselta löytyi pienten "normaalien" epätasaisuuksien lisäksi alatakahampaista pienet koukut joita ei tavallisella raspilla olisi saanut mitenkään pois.
Mutta niihin kenttäkisoihin. Sillä välin kun hevonen lomaili niin itse harrastin vähän toisenlaista treeniä. Aamut menivät koulukokeita ja tulospalvelua pyörittäessä ja iltapäivisin ehdin ulkoiluttaa kameraakin. Sunnuntaina kuvasin helpon ja vaativan luokan, ja muistin noin vartti helpon luokan alkamisen jälkeen laittaa Sports Trackerin päälle. Jos pelkästään tuosta 2,5h kestäneestä kahden luokan kuvaamisesta - olkoonkin että kiersin maastoradan kauimmaisenkin päädyn kertaalleen - kertyy jo yli 8km niin viikonlopun saldo luultavasti yltää jonnekin 20-30km välille. Ehkä se sunnuntai-iltainen pizza oli oikeasti ansaittu ;)
Mutta niihin kenttäkisoihin. Sillä välin kun hevonen lomaili niin itse harrastin vähän toisenlaista treeniä. Aamut menivät koulukokeita ja tulospalvelua pyörittäessä ja iltapäivisin ehdin ulkoiluttaa kameraakin. Sunnuntaina kuvasin helpon ja vaativan luokan, ja muistin noin vartti helpon luokan alkamisen jälkeen laittaa Sports Trackerin päälle. Jos pelkästään tuosta 2,5h kestäneestä kahden luokan kuvaamisesta - olkoonkin että kiersin maastoradan kauimmaisenkin päädyn kertaalleen - kertyy jo yli 8km niin viikonlopun saldo luultavasti yltää jonnekin 20-30km välille. Ehkä se sunnuntai-iltainen pizza oli oikeasti ansaittu ;)
tiistai 14. elokuuta 2012
Aivojumppaa
Kankitreeni vaihtui tänään pikapäätöksellä aivan toiseen suuntaan kun tarjoutui mahdollisuus lastausharjoituksiin. Koppi oli sama kuin kuukauden takaisella Pohtiksen reissulla, jolloin lastaaminen ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen. Kaverin perässähän kisareissujen lastaukset ovat olleet täysin ongelmattomia, mutta ensimmäisenä kahden hevosen koppiin meno on oikeastaan aina ollut ongelmallista.
Nyt aloitin avaamalla väliseinän että tilaa olisi enemmän, yhden hevosen koppiin Hupi on aina lastautunut helpommin. Tarkoituksena ei siis ollut missään vaiheessa sulkea takapuomia vaan saada hevonen seisomaan rauhassa ja rentona kopissa sisällä (että sen takapuomin saa sitten aikanaan rauhassa laittaa kiinni). Aloitettiin noin samasta tilanteesta kuin edelliskerralla, Hupi ilmoitti selvästi että "ei huvittais just nyt" samantien kun etuset olivat sillalla. Muutama reipas peruutus, uusi yritys eteen ja taas takaisin ennen kun hevonen ehtii edes ajatella peruuttamista - siis kopin ulkopuolella töihin ja kopissa huilitaan. Alle kymmenessä minuutissa Hupi käveli koppiin perässä epäröimättä, mutta etupuomin ali en päässyt sukeltamaan, vaan silloin meni aina pakki päälle. Lopulta totesin että tällä rajallisella aikataululla en lähde tätä korjaamaan, vaan olin tyytyväinen siihen, että hevonen tuli kuitenkin perässä etupuomiin asti. Lopuksi vielä väliseinä kiinni ja sama homma näin. Kerran epäröi ja pakitti, sen jälkeen yhtä sujuvasti ja ennen kaikkea rennosti sisään-ulos-sisään-ulos. Onnistunut harjoitus, hyvä mieli.
Ja kun kerran vauhtiin oli päästy niin jatkettiin sitten vielä vähän aivojumpan parissa sen sijaan että olisin kiivennyt selkään. Kaivoin kentälle kumimaton palasen, joka ensin aiheutti teatraalisia trööttäyksiä, mutta muutaman minuutin päästä Hupi käveli sujuvasti maton yli. Vaihdoin maton aukirevittyyn jätesäkkiin (rapisevat ja lepattavat pressut on meillä ollut välillä aika iso mörkö), ja muutamassa minuutissa mentiin siitäkin yli rennosti sekä käynnissä että ravissa. Tähän hätään en muuta enää keksinyt, mutta eiköhän aivojumppaa jatketa toisenkin kerran.
Nyt aloitin avaamalla väliseinän että tilaa olisi enemmän, yhden hevosen koppiin Hupi on aina lastautunut helpommin. Tarkoituksena ei siis ollut missään vaiheessa sulkea takapuomia vaan saada hevonen seisomaan rauhassa ja rentona kopissa sisällä (että sen takapuomin saa sitten aikanaan rauhassa laittaa kiinni). Aloitettiin noin samasta tilanteesta kuin edelliskerralla, Hupi ilmoitti selvästi että "ei huvittais just nyt" samantien kun etuset olivat sillalla. Muutama reipas peruutus, uusi yritys eteen ja taas takaisin ennen kun hevonen ehtii edes ajatella peruuttamista - siis kopin ulkopuolella töihin ja kopissa huilitaan. Alle kymmenessä minuutissa Hupi käveli koppiin perässä epäröimättä, mutta etupuomin ali en päässyt sukeltamaan, vaan silloin meni aina pakki päälle. Lopulta totesin että tällä rajallisella aikataululla en lähde tätä korjaamaan, vaan olin tyytyväinen siihen, että hevonen tuli kuitenkin perässä etupuomiin asti. Lopuksi vielä väliseinä kiinni ja sama homma näin. Kerran epäröi ja pakitti, sen jälkeen yhtä sujuvasti ja ennen kaikkea rennosti sisään-ulos-sisään-ulos. Onnistunut harjoitus, hyvä mieli.
Ja kun kerran vauhtiin oli päästy niin jatkettiin sitten vielä vähän aivojumpan parissa sen sijaan että olisin kiivennyt selkään. Kaivoin kentälle kumimaton palasen, joka ensin aiheutti teatraalisia trööttäyksiä, mutta muutaman minuutin päästä Hupi käveli sujuvasti maton yli. Vaihdoin maton aukirevittyyn jätesäkkiin (rapisevat ja lepattavat pressut on meillä ollut välillä aika iso mörkö), ja muutamassa minuutissa mentiin siitäkin yli rennosti sekä käynnissä että ravissa. Tähän hätään en muuta enää keksinyt, mutta eiköhän aivojumppaa jatketa toisenkin kerran.
perjantai 10. elokuuta 2012
Ensimmäinen kankistartti ja hyvä mieli
... ja ei jää varmasti viimeiseksi, niin paljon paremmin Hupi oli kangilla ratsastettavissa niveleen verrattuna.
Oltiin paikalla hyvissä ajoin kun matkakaverin startti oli jo tuntia aiemmin. Ehdittiin ihmetellä paikkoja, tai siis kuski ehti venytellä kunnolla ja Hupi ottaa kauneusunensa. Vielä reilu vuosi sitten se saapui aina kisapaikalle tanssahdellen ja ensimmäisen vartin muille huudellen, nyt kopista peruutti (rauhassa!) ulos unisen oloinen hevonen joka otti ensimmäiset torkkunsa kopin vieressä suojat vielä jaloissaan. Ei ainakaan stressaa enää turhia :)
Verkka oli tuttuun tapaan maneesissa ja radat ulkona. Niihaman ison maneesin uusi kuitupohja on ihan uskomattoman hyvä, ja Hupi tuntui verkassa - jos mahdollista - vielä paremmalta kun parina edellispäivänä. Vähän oli kyllä itsellä verkassa sellainen olo että minnehän sitä on tullut itsensä järjestettyä. Samaan aikaan oli kaksi HeA-luokkaa ja yksi VaB-luokka joten ympärillä pyöri käytännössä pelkästään hienoja isoja puoliverisiä kanget päässä. Vaan kun hevonen tuntui hyvältä niin itseluottamus kasvoi koko verkan ajan. Tein paljon temponvaihteluita sekä lapojen avaamiseksi ravissa muutaman väistön jyrkkyysastetta vaihdellen ja jonkun verran vastalaukkaa. Vajaan puolen tunnin verkka kuumassa maneesissa oli kävelytaukoineenkin vähän liikaa, olisin ollut valmis siirtymään ulkokentälle jo 20 minuutin jälkeen.
Ulkokentällä valitettavasti hyvä fiilis katosi kuin tuhka tuuleen kun Hupi oli sitä mieltä että työt on tältä päivältä tehty. Tavallinen hiekka tuntui kuidun jälkeen kamalan raskaalta, vaikka olikin ihan asiallinen, ja hevonen hyytyi ihan pohkeen taakse ja pitkäksi sekä alkoi myös kyttäämään sadettajia, yleisöä ja kaikkea mitä ikinä vaan keksi. Onneksi ulkokentällä oli vielä kymmenen minuuttia aikaa omaan starttiin ja omassa päässä Hannan perjantaiset neuvot takaosan aktivointiin nopeilla takaosan väistätyksillä. Aika riitti, ja sain tehtyä ne korjaukset mitä halusinkin, olkoonkin että ihan verkan veroista fiilistä ei enää löytynyt.
Rataa ehdin kiertää sen verran että sain näytettyä tuomaripäädyn molemmissa kierroksissa, mutta ei sitten tullut mieleenkään että tänään ne möröt asuukin siellä toisessa päädyssä. Onneksi HeA:2-radassa A-päädyn läpi ei tarvitse ratsastaa kertaakaan kokonaan, kun nyt jo ihan sieltä pituushalkaisijallekin kääntymiset aiheutti vasemmassa kierroksessa pientä päänvaivaa.
Sisäänratsastus oli siisti, suora ja tasapainoinen pysähdys (olkoonkin ettei ihan tasan takaa) ja ok liikkeellelähtö (7/7). Keskiraveista ei ole lapsille kerrottavaa (4,5/6 ja 5/5,5 ja siirtymiset 4/5,5 ja 4,5/5,5), tämä on seuraava kissa mikä nostetaan pöydälle valmennuksissa. En usko että voimaakaan puuttuu niin paljon että siitä olisi kiinni. Väistöt sen sijaan oli molemmat ihan siistejä, ensimmäinen parempi (7/6,5), toinen vähän maahansidotumpi (6,5/6). Laukannosto ja ympyrä ok (7/7), ensimmäinen keskilaukka etupainoinen ja aika rajusti perä sisään poikittaen (6/5, siirtymiset 5/5). Täyskaarto ja vastalaukka kivassa tasapainossa mutta jostain syystä kuski jäi vanhaan ulko-ohjaan roikkumaan (6/6,5). Käynnin kautta vaihdossa oli tulossa parin raviaskeen kautta käyntiin mutta jätin sen viimeisen pienen pidätteen tekemättä ja valahti pari raviaskelta lisää. Maltoin esittää käyntiaskeleet ja nosto oli ok mutta alassiirtymisestä rokotettiin ihan aiheesta (5/4). Toisella laukkaympyrällä kuskin rillit meinasi pudota hiekkaan ja jouduin ottamaan hetkeksi ohjat yhteen käteen, näkyy vähän tiessä ja asetuksen hukkumisessa muuten ihan asiallisella ympyrällä (6/7). Toinen keskilaukka suorempi kuin ensimmäinen (6/6) mutta sitten löytyi se A-päädyn pieni vihreä mies. Hupi yritti paeta ja hypätä ympäri sisäpohkeen läpi, kerkesin tajuta mutten korjata. Matka jatkui sinne suuntaan mihin pitikin, mutta pudotti raville, mutta tokihan tästä rokotettiin siirtymisten arvosanassa (4/4). Täyskaartoon sain nostettua uuden laukan ja se oli ihan ok (6/5,5) mutta ehkä alun säädöstä rokotettiin vielä. Raviin siirtyminen vähän (paljon) kädellä ja ravipätkä jäi vaatimattomaksi (6/5,5). Keskikäynti oli sitä samaa aktiivista mutta lyhyttä kuin ennenkin (7/6), vapaassa käynnissä kuskille olisi joku saanut huutaa että päästä ne narut oikeasti pidemmiksi (5/5), yllättäen sain kerätä ohjat kuitenkin takaisin ilman että hevonen alkaa tikittää ja stepata (6,5/6). Raviin siirtyminen jäykkä kun Hupille tuli taas perinteinen käyntipätkän kakkahätä (6/6). Pituushalkaisijalle vasemmalta taas vähän pitkäksi liiraten ja jouduin korjaamaan linjaa, muuten tultiin suht suoraan loppuun asti ja pysähdys oli ehkä jopa parempi kuin alussa (6/6). Alakerta muuten kaikki kutosta mutta lennokkuus ("tosi" yllättäen) 5/5,5. Kommenteissa kehuttiin "siistiä ja mukavaa yhteistyötä", hevosen kuuliaisuutta ja suorituksen täsmällisyyttä, ja toivomisen varaa oli ravin osalta laadussa ja takaosan työskentelyssä, ja sitten ihan vaan kuskin rohkeudessa esittää keskiaskellajit kunnolla (myönnetään, laukassa oli kyllä käsijarru päällä kun pelkäsin etten saa muuten koottua takaisin vaan pudotaan raville).
Summa summarum, suht tasainen rata, yksi isompi virhe ja ne ennalta vaikeat asiat juuri niin vaikeita kun oletinkin. Lopputulos 57,414% eli eka tavoite (parantaa edellisestä) täytetty, ja puolisen prosenttiyksikköä eli aika täsmälleen sen yhden rikon verran jäätiin "jos kaikki menee nappiin" -tavoitteesta joka oli 58%. Sijoitus oli luokan viimeisessä kolmanneksessa mutta mukana oli paljon vaativaa ja/tai kansallista kisanneita ratsukoita - ja ensisijaisestihan me lähdettiin voittamaan itsemme. Positiivisena asiana voi varmaan myös todeta sen, että papereissa oli melko täsmälleen saman verran seiskoja kuin nelosiakin, tästä on paljon helpompi lähteä parantamaan kuin tasaisesta 5,5 -radasta. Jotain asioita tehtiin oikein hyvin, joissain taas on todella paljon parannettavaa. Ja jos kesäkuista Nokian rataa en ole uskaltanut videolta katsoa kuin kerran läpi, niin tämä ei tee ollenkaan niin pahaa enää.
Kuskille/kisakaverille kiitos kyydeistä, vuokraajalle superluokan kisahoitajatyöstä - ja Hupi kiittää P-tammaa maailman parhaasta matkaseurasta. Jos se yksinään on hankala ja liinoilla lastattava, niin tämän tamman perässä se suorastaan juoksee koppiin :)
Viimeisenä vielä video kaiken kansan kauhisteltavaksi ;)
Oltiin paikalla hyvissä ajoin kun matkakaverin startti oli jo tuntia aiemmin. Ehdittiin ihmetellä paikkoja, tai siis kuski ehti venytellä kunnolla ja Hupi ottaa kauneusunensa. Vielä reilu vuosi sitten se saapui aina kisapaikalle tanssahdellen ja ensimmäisen vartin muille huudellen, nyt kopista peruutti (rauhassa!) ulos unisen oloinen hevonen joka otti ensimmäiset torkkunsa kopin vieressä suojat vielä jaloissaan. Ei ainakaan stressaa enää turhia :)
Verkka oli tuttuun tapaan maneesissa ja radat ulkona. Niihaman ison maneesin uusi kuitupohja on ihan uskomattoman hyvä, ja Hupi tuntui verkassa - jos mahdollista - vielä paremmalta kun parina edellispäivänä. Vähän oli kyllä itsellä verkassa sellainen olo että minnehän sitä on tullut itsensä järjestettyä. Samaan aikaan oli kaksi HeA-luokkaa ja yksi VaB-luokka joten ympärillä pyöri käytännössä pelkästään hienoja isoja puoliverisiä kanget päässä. Vaan kun hevonen tuntui hyvältä niin itseluottamus kasvoi koko verkan ajan. Tein paljon temponvaihteluita sekä lapojen avaamiseksi ravissa muutaman väistön jyrkkyysastetta vaihdellen ja jonkun verran vastalaukkaa. Vajaan puolen tunnin verkka kuumassa maneesissa oli kävelytaukoineenkin vähän liikaa, olisin ollut valmis siirtymään ulkokentälle jo 20 minuutin jälkeen.
Ulkokentällä valitettavasti hyvä fiilis katosi kuin tuhka tuuleen kun Hupi oli sitä mieltä että työt on tältä päivältä tehty. Tavallinen hiekka tuntui kuidun jälkeen kamalan raskaalta, vaikka olikin ihan asiallinen, ja hevonen hyytyi ihan pohkeen taakse ja pitkäksi sekä alkoi myös kyttäämään sadettajia, yleisöä ja kaikkea mitä ikinä vaan keksi. Onneksi ulkokentällä oli vielä kymmenen minuuttia aikaa omaan starttiin ja omassa päässä Hannan perjantaiset neuvot takaosan aktivointiin nopeilla takaosan väistätyksillä. Aika riitti, ja sain tehtyä ne korjaukset mitä halusinkin, olkoonkin että ihan verkan veroista fiilistä ei enää löytynyt.
Rataa ehdin kiertää sen verran että sain näytettyä tuomaripäädyn molemmissa kierroksissa, mutta ei sitten tullut mieleenkään että tänään ne möröt asuukin siellä toisessa päädyssä. Onneksi HeA:2-radassa A-päädyn läpi ei tarvitse ratsastaa kertaakaan kokonaan, kun nyt jo ihan sieltä pituushalkaisijallekin kääntymiset aiheutti vasemmassa kierroksessa pientä päänvaivaa.
Sisäänratsastus oli siisti, suora ja tasapainoinen pysähdys (olkoonkin ettei ihan tasan takaa) ja ok liikkeellelähtö (7/7). Keskiraveista ei ole lapsille kerrottavaa (4,5/6 ja 5/5,5 ja siirtymiset 4/5,5 ja 4,5/5,5), tämä on seuraava kissa mikä nostetaan pöydälle valmennuksissa. En usko että voimaakaan puuttuu niin paljon että siitä olisi kiinni. Väistöt sen sijaan oli molemmat ihan siistejä, ensimmäinen parempi (7/6,5), toinen vähän maahansidotumpi (6,5/6). Laukannosto ja ympyrä ok (7/7), ensimmäinen keskilaukka etupainoinen ja aika rajusti perä sisään poikittaen (6/5, siirtymiset 5/5). Täyskaarto ja vastalaukka kivassa tasapainossa mutta jostain syystä kuski jäi vanhaan ulko-ohjaan roikkumaan (6/6,5). Käynnin kautta vaihdossa oli tulossa parin raviaskeen kautta käyntiin mutta jätin sen viimeisen pienen pidätteen tekemättä ja valahti pari raviaskelta lisää. Maltoin esittää käyntiaskeleet ja nosto oli ok mutta alassiirtymisestä rokotettiin ihan aiheesta (5/4). Toisella laukkaympyrällä kuskin rillit meinasi pudota hiekkaan ja jouduin ottamaan hetkeksi ohjat yhteen käteen, näkyy vähän tiessä ja asetuksen hukkumisessa muuten ihan asiallisella ympyrällä (6/7). Toinen keskilaukka suorempi kuin ensimmäinen (6/6) mutta sitten löytyi se A-päädyn pieni vihreä mies. Hupi yritti paeta ja hypätä ympäri sisäpohkeen läpi, kerkesin tajuta mutten korjata. Matka jatkui sinne suuntaan mihin pitikin, mutta pudotti raville, mutta tokihan tästä rokotettiin siirtymisten arvosanassa (4/4). Täyskaartoon sain nostettua uuden laukan ja se oli ihan ok (6/5,5) mutta ehkä alun säädöstä rokotettiin vielä. Raviin siirtyminen vähän (paljon) kädellä ja ravipätkä jäi vaatimattomaksi (6/5,5). Keskikäynti oli sitä samaa aktiivista mutta lyhyttä kuin ennenkin (7/6), vapaassa käynnissä kuskille olisi joku saanut huutaa että päästä ne narut oikeasti pidemmiksi (5/5), yllättäen sain kerätä ohjat kuitenkin takaisin ilman että hevonen alkaa tikittää ja stepata (6,5/6). Raviin siirtyminen jäykkä kun Hupille tuli taas perinteinen käyntipätkän kakkahätä (6/6). Pituushalkaisijalle vasemmalta taas vähän pitkäksi liiraten ja jouduin korjaamaan linjaa, muuten tultiin suht suoraan loppuun asti ja pysähdys oli ehkä jopa parempi kuin alussa (6/6). Alakerta muuten kaikki kutosta mutta lennokkuus ("tosi" yllättäen) 5/5,5. Kommenteissa kehuttiin "siistiä ja mukavaa yhteistyötä", hevosen kuuliaisuutta ja suorituksen täsmällisyyttä, ja toivomisen varaa oli ravin osalta laadussa ja takaosan työskentelyssä, ja sitten ihan vaan kuskin rohkeudessa esittää keskiaskellajit kunnolla (myönnetään, laukassa oli kyllä käsijarru päällä kun pelkäsin etten saa muuten koottua takaisin vaan pudotaan raville).
Summa summarum, suht tasainen rata, yksi isompi virhe ja ne ennalta vaikeat asiat juuri niin vaikeita kun oletinkin. Lopputulos 57,414% eli eka tavoite (parantaa edellisestä) täytetty, ja puolisen prosenttiyksikköä eli aika täsmälleen sen yhden rikon verran jäätiin "jos kaikki menee nappiin" -tavoitteesta joka oli 58%. Sijoitus oli luokan viimeisessä kolmanneksessa mutta mukana oli paljon vaativaa ja/tai kansallista kisanneita ratsukoita - ja ensisijaisestihan me lähdettiin voittamaan itsemme. Positiivisena asiana voi varmaan myös todeta sen, että papereissa oli melko täsmälleen saman verran seiskoja kuin nelosiakin, tästä on paljon helpompi lähteä parantamaan kuin tasaisesta 5,5 -radasta. Jotain asioita tehtiin oikein hyvin, joissain taas on todella paljon parannettavaa. Ja jos kesäkuista Nokian rataa en ole uskaltanut videolta katsoa kuin kerran läpi, niin tämä ei tee ollenkaan niin pahaa enää.
Kuskille/kisakaverille kiitos kyydeistä, vuokraajalle superluokan kisahoitajatyöstä - ja Hupi kiittää P-tammaa maailman parhaasta matkaseurasta. Jos se yksinään on hankala ja liinoilla lastattava, niin tämän tamman perässä se suorastaan juoksee koppiin :)
Viimeisenä vielä video kaiken kansan kauhisteltavaksi ;)
lauantai 4. elokuuta 2012
Ensimmäistä kertaa kangilla valmennuksessa
Saatiin viime valmennuksessa (tai oikeastaan toissakerralla jo) lupa tulla seuraavan kerran kanget päässä tunnille. Suunnitelmissa on startata viikonlopun HeA kangilla, joten halusin tunnille kerran "kisavarustuksessa", vähän sillä ajatuksella että tuleeko täystyrmäys vai vihreää valoa. Hupi kun on ollut kangilla vähän joko-tai, se herkistyy vielä muutamalla pykälällä, ja jos vireystila lyö yli niin tuloksena on katastrofi. Kuluvalla viikolla tein kotitreenit kaksi kertaa kangilla, eka kerta meni sille katastrofiosastolle, toinen yritys torstaina taas oli varsin onnistunut.
Tuli vähän kiire ja olin Tavelassa vasta kymmentä vaille, mutta edellisen ryhmän kanssa venyi sen verran että ehdin verkata hevosen oikein sopivasti ja vielä kävelläkin välissä. Hanna tsekkasi suitsituksen, teki pari ihan pientä muutosta (kankiketjua arvoin itse kahden renkaan välillä, valitsin yhden, Hanna valitsi sen toisen) mutta oli muuten ihan tyytyväinen. Meillä on kangissa tavallinen kolmipalabridong (nivelsuitsituksessa tavallinen kolmipala) ja kankikuolaimena sulovilen-kun-halvalla-sai suora "ranskalainen" kanki normaalivarsilla, joka sitten osoittautui oikein sopivaksi Hupille.
Aloitettiin tekemällä päätyjen läpi käyntiä, kulmaan isoimman taivutuksen kohdalle pysähdykset ja pitkän sivun keskeltä laukannosto, keskiympyrä, ja takaisin käyntiin uralle palatessa. Nostot oli siistejä, pienestä loppua kohti tulleesta ennakoinnista huolimatta, takaisin käyntiin siirtymiset vasemmasta laukasta ihan asiallisia, oikeasta en oikein saanut koottua laukkaa riittävästi niin vähän rojahti etupainoiseksi ja ravin kautta. Laukkaan piti ratsastaa nopeampaa rytmiä ja enemmän energiaa sisätakaseen (varsinkin oikeassa laukassa) ja samalla sitten kokoaminenkin helpottui.
Seuraavaksi tehtiin pitkille sivuille keskiravia, aluksi lyhyttä pätkää keskikirjaimen molemmin puolin, vähitellen matkaa pidentäen. Pitäisi pitää siirtymisissä jalka edessä ja varsinkin alaspäin siirtyessä muistaa pitää jalka lähellä että energia säilyy eikä ravi vain "hiivu pois". Lyhyen sivun keskeltä tultiin aina pituushalkaisijalle ja tehtiin keskelle pysähdys. Pysähdykset oli hyviä ja tasan, linja vähän hukassa varsinkin vasemmalta kääntäessä (oikea pohje edessä!), ja liikkeellelähdöt saisi olla terävämpiä. Liikkeellelähtöä korjatessa Hupi tarjosi ensin hämmennyksissään laukkaa, mutta lähti sitten seuraavat kerrat aika kivan energisesti eteenpäin.
Kunnon välikäyntien jälkeen jatkettiin taas laukassa, nyt siten että pitkä sivu ratsastettiin keskilaukkaa, ja sen jälkeen juuri ennen kulmaa voltti jonka aikana laukka otettiin takaisin, parin askeleen ajaksi jopa ihan liioitellun hitaaksi, josta sitten takaisin harjoituslaukkaan. Kuvittelin ratsastavani oikeinkin rohkeat keskilaukat mutta kovin kummoista eroa niissä ei kuulemma ollut, riittävä kuitenkin. Kokoamiset puolestaan onnistuivat yllättävänkin helposti, nostava terävä ulko-ohja ja nopea pohje, niin Hupi tuli kerta kerralta nopeammin ja helpommin ihan muutaman askeleen aikana takaisin. Seuraavaksi muutettiin tehtävää niin, että voltin sijaan tehtiinkin täyskaarto ja jatkettiin vastalaukassa viimeiseen kirjaimeen, jossa vasemmasta laukasta siirtyminen raviin ja oikeasta käyntiin (kuten sunnuntaisessa HeA:2-kisaohjelmassa). Raviin siirtyminen oli helppo, tosin ravin laadun ratsastaminen heti ensimmäisestä askeleesta lähtien meinasi unohtua alkuun. Suoraan käyntiin en ihan oikeasta laukasta saanut siirtymistä tehtyä, mutta kun muistin koota laukkaa tarpeeksi, niin oikeastaan homma jäi kiinni lähinnä omasta yläkropan hallinnasta (heilahdan eteen -> hevonen putoaa etupainoiseksi -> raviaskeleita ihan turhaan).
Lopuksi tehtiin vielä väistöjä pituushalkaisijalta uralle. Hupi oli jo selvästi väsynyt ja tarjosi kiireistä ravia, mutta aika helposti sai tahdin rauhoitettua. Samalla vähän katosi ravin energiaakin mutta mieluummin vähän löysä ja tahdissa kuin kipittävä ja kiireinen. Väistöt tuntuivat vähän vaivalloisilta, ehkä juuri puuttuvan energian vuoksi, mutta kuulemma näyttivät ihan asiallisilta. Täytyy muistaa tehdä vaan pienet tasapainottavat ja kohottavat puolipidätteet oikeastaan joka askeleella, ja jalalla vähän tahdittaa väistöä sen sijaan että jäisi puristamaan.
Hupi teki hurjan hyvin töitä koko tunnin, vaikka suorastaan valui hikeä, ja jo viimeisissä laukkatehtävissä alkoi selvästi vähän väsyä. Hannan ensimmäinen kommentti oli, että "onpas se paljon parempi kangilla, taitaa olla aika iso ero ratsastettavuudessa", eli rivien välistä löytyi myös se vihreä valo kangilla starttaamiseen. Pääsen kyllä tosiaan vaikuttamaan paljon tehokkaammin ja pienemmillä avuilla, ja monessa tilanteessa ratkomaan ongelmat ihan parilla pienellä korjauksella, kun nivelellä saattaa mennä pahimmillaan pitkät pätkät taisteluun jostain ihan yksinkertaisesta asiasta. Ja kotiläksyksi tuli paljon aiempaa enemmän kankitreeniä, kun siinä hevonen käyttää vielä astetta tehokkaammin oikeita lihaksia, ja saan asiat helpommin läpi - ja sitten kun uusi asia on selkäytimessä niin nivelelläkään ei joudu taistelemaan enää ollenkaan. Kaikki kevyemmät ja helpommat treenipäivät ja tottakai maastoilut sitten jatkossakin aina nivelellä.
Valtavan hyvä fiilis jäi kyllä valmennuksesta. Ehdittiin käydä läpi oikeastaan kaikki kisaradan asiat, ja monessa löytyi se fiilis että miten mikäkin tehtävä pitäisi oikeasti ratsastaa. Sitähän en tiedä miten paljon lopulta tositilanteessa tätä pystyn toteuttamaan, mutta kyllähän itseluottamus nousee kuitenkin muutamalla pykälällä kun edes tietää mitä pitäisi tehdä.
Tänään ohjelmassa on vain kevyt pieni hölkkä, eiliset jumit pois ja hyvä mieli molemmille. Ajattelin jättää satulan taas kokonaan pois ja mennä ilman, kun viime kertojen kokemusten perusteella ilman satulaa hölkkäilyiden jälkeen Hupi on seuraavana päivänä poikkeuksetta oikein notkea ja suora - johtuen varmaan siitä että ilman satulaa ei tule tehtyä liikaa vaan keskittyy hyvin perusasioihin.
Tuli vähän kiire ja olin Tavelassa vasta kymmentä vaille, mutta edellisen ryhmän kanssa venyi sen verran että ehdin verkata hevosen oikein sopivasti ja vielä kävelläkin välissä. Hanna tsekkasi suitsituksen, teki pari ihan pientä muutosta (kankiketjua arvoin itse kahden renkaan välillä, valitsin yhden, Hanna valitsi sen toisen) mutta oli muuten ihan tyytyväinen. Meillä on kangissa tavallinen kolmipalabridong (nivelsuitsituksessa tavallinen kolmipala) ja kankikuolaimena sulovilen-kun-halvalla-sai suora "ranskalainen" kanki normaalivarsilla, joka sitten osoittautui oikein sopivaksi Hupille.
Aloitettiin tekemällä päätyjen läpi käyntiä, kulmaan isoimman taivutuksen kohdalle pysähdykset ja pitkän sivun keskeltä laukannosto, keskiympyrä, ja takaisin käyntiin uralle palatessa. Nostot oli siistejä, pienestä loppua kohti tulleesta ennakoinnista huolimatta, takaisin käyntiin siirtymiset vasemmasta laukasta ihan asiallisia, oikeasta en oikein saanut koottua laukkaa riittävästi niin vähän rojahti etupainoiseksi ja ravin kautta. Laukkaan piti ratsastaa nopeampaa rytmiä ja enemmän energiaa sisätakaseen (varsinkin oikeassa laukassa) ja samalla sitten kokoaminenkin helpottui.
Seuraavaksi tehtiin pitkille sivuille keskiravia, aluksi lyhyttä pätkää keskikirjaimen molemmin puolin, vähitellen matkaa pidentäen. Pitäisi pitää siirtymisissä jalka edessä ja varsinkin alaspäin siirtyessä muistaa pitää jalka lähellä että energia säilyy eikä ravi vain "hiivu pois". Lyhyen sivun keskeltä tultiin aina pituushalkaisijalle ja tehtiin keskelle pysähdys. Pysähdykset oli hyviä ja tasan, linja vähän hukassa varsinkin vasemmalta kääntäessä (oikea pohje edessä!), ja liikkeellelähdöt saisi olla terävämpiä. Liikkeellelähtöä korjatessa Hupi tarjosi ensin hämmennyksissään laukkaa, mutta lähti sitten seuraavat kerrat aika kivan energisesti eteenpäin.
Kunnon välikäyntien jälkeen jatkettiin taas laukassa, nyt siten että pitkä sivu ratsastettiin keskilaukkaa, ja sen jälkeen juuri ennen kulmaa voltti jonka aikana laukka otettiin takaisin, parin askeleen ajaksi jopa ihan liioitellun hitaaksi, josta sitten takaisin harjoituslaukkaan. Kuvittelin ratsastavani oikeinkin rohkeat keskilaukat mutta kovin kummoista eroa niissä ei kuulemma ollut, riittävä kuitenkin. Kokoamiset puolestaan onnistuivat yllättävänkin helposti, nostava terävä ulko-ohja ja nopea pohje, niin Hupi tuli kerta kerralta nopeammin ja helpommin ihan muutaman askeleen aikana takaisin. Seuraavaksi muutettiin tehtävää niin, että voltin sijaan tehtiinkin täyskaarto ja jatkettiin vastalaukassa viimeiseen kirjaimeen, jossa vasemmasta laukasta siirtyminen raviin ja oikeasta käyntiin (kuten sunnuntaisessa HeA:2-kisaohjelmassa). Raviin siirtyminen oli helppo, tosin ravin laadun ratsastaminen heti ensimmäisestä askeleesta lähtien meinasi unohtua alkuun. Suoraan käyntiin en ihan oikeasta laukasta saanut siirtymistä tehtyä, mutta kun muistin koota laukkaa tarpeeksi, niin oikeastaan homma jäi kiinni lähinnä omasta yläkropan hallinnasta (heilahdan eteen -> hevonen putoaa etupainoiseksi -> raviaskeleita ihan turhaan).
Lopuksi tehtiin vielä väistöjä pituushalkaisijalta uralle. Hupi oli jo selvästi väsynyt ja tarjosi kiireistä ravia, mutta aika helposti sai tahdin rauhoitettua. Samalla vähän katosi ravin energiaakin mutta mieluummin vähän löysä ja tahdissa kuin kipittävä ja kiireinen. Väistöt tuntuivat vähän vaivalloisilta, ehkä juuri puuttuvan energian vuoksi, mutta kuulemma näyttivät ihan asiallisilta. Täytyy muistaa tehdä vaan pienet tasapainottavat ja kohottavat puolipidätteet oikeastaan joka askeleella, ja jalalla vähän tahdittaa väistöä sen sijaan että jäisi puristamaan.
Hupi teki hurjan hyvin töitä koko tunnin, vaikka suorastaan valui hikeä, ja jo viimeisissä laukkatehtävissä alkoi selvästi vähän väsyä. Hannan ensimmäinen kommentti oli, että "onpas se paljon parempi kangilla, taitaa olla aika iso ero ratsastettavuudessa", eli rivien välistä löytyi myös se vihreä valo kangilla starttaamiseen. Pääsen kyllä tosiaan vaikuttamaan paljon tehokkaammin ja pienemmillä avuilla, ja monessa tilanteessa ratkomaan ongelmat ihan parilla pienellä korjauksella, kun nivelellä saattaa mennä pahimmillaan pitkät pätkät taisteluun jostain ihan yksinkertaisesta asiasta. Ja kotiläksyksi tuli paljon aiempaa enemmän kankitreeniä, kun siinä hevonen käyttää vielä astetta tehokkaammin oikeita lihaksia, ja saan asiat helpommin läpi - ja sitten kun uusi asia on selkäytimessä niin nivelelläkään ei joudu taistelemaan enää ollenkaan. Kaikki kevyemmät ja helpommat treenipäivät ja tottakai maastoilut sitten jatkossakin aina nivelellä.
 |
| Hyvillä mielin katse kohti sunnuntaita! |
Tänään ohjelmassa on vain kevyt pieni hölkkä, eiliset jumit pois ja hyvä mieli molemmille. Ajattelin jättää satulan taas kokonaan pois ja mennä ilman, kun viime kertojen kokemusten perusteella ilman satulaa hölkkäilyiden jälkeen Hupi on seuraavana päivänä poikkeuksetta oikein notkea ja suora - johtuen varmaan siitä että ilman satulaa ei tule tehtyä liikaa vaan keskittyy hyvin perusasioihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)