Oltiin siis Heiskasen Hannan tunnilla ja teki todella hyvää sekä hevoselle että ennen kaikkea kuskille. Olen paljon katsellut Hannan valmennuksia ja vaikka en aina ihan kaikkea allekirjoitakaan niin tykkään kyllä paljon tyylistä. Sanotaan aiheesta, kerran ja kunnolla, niin ei tarvitse koko ajan olla puuttumassa samoihin asioihin. Keskitytään taikatemppujen sijaan perusratsastukseen, ja hiotaan pieniä yksityiskohtia niin tarkasti että isot kokonaisuudet tulevat siinä sivussa itsestään. Ja Hannan tunnilla ei muuten täti sitten selitellyt, ei ehtinyt.
Yksi perisynneistäni on tiedostaa ongelmat mutta silti sivuuttaa ne. Jos Hupi ennakoi ja sählää niin totean vaan että "tää on tällänen vähän hätähousu" sen sijaan että oikeasti tekisin asialle jotain, varsinkin kun todistettavasti saan sen odottamaan kun vaan keskityn itse. Sama juttu miljoonan muun asian kanssa.
Tehtiin hyvin samantyyppistä tehtävää kun mitä olin naapuriseuran kouluvalmennuksessa nähnyt Hannan teettävän. Pääty-ympyrällä siirtymisiä, terävästi ja napakasti mutta rennolla hevosella. Hupin ongelma on monesti (here we go again...) se että se on joko rento tai terävä, mutta ei molempia samaan aikaan. Viiden minuutin sisällä kävi hyvin selväksi että tämäkin ongelma on satulan päällä (ylläri). Jos Hupi tikittää ja kiirehtii niin jään helposti rauhottelemaan sitä niin varovasti etten oikeastaan vaadi enää mitään kunnolla, annan asioiden tapahtua hitaasti ja olen tyytyväinen siihen "kun se malttaa". Nyt jouduin joka kerta kun olin saanut hevosen rennoksi, niin vaatimaan siltä nopeita reaktioita (esim pysähdys isosta rennosta käynnistä heti, eikä viiden askeleen aikana valuen) ja muutaman ensimmäisen kerran hevonen jännittyikin uudelleen. Mutta kun se on niin käsittämättömän nopea oppimaan, että ei tarvittu ihan hirvittävän montaa toistoa siihen kun pysähdykset alkoivat tulla paljon pienemmillä avuilla, mutta silti nopeasti ja rentouskin hetkittäin säilyttäen.
Ensimmäinen kymmenisen minuuttia tehtiin pelkästään pysähdyksiä käynnistä ja siltikin ravin ottaminen mukaan tuntui tulevan vähän liian aikaisin. Nyt kun Hupi kuitenkin odotti ja malttoi jo jossain määrin niin ravi oli aika hyvää heti alusta alkaen (tai siis, oltiin toki verkattu alle ennen aloittamista). Sama kiirehtiminen puski pintaan tosin ravissa voimakkaammin ja jouduin tasapainottamaan Hupia ihan koko ajan. Nopea puolipidäte ja myötäys, pari-kolme askelta ja sama uudelleen. Koko tunnin ajan. Hanna käski olla pelkäämättä sitä että tahti vaihtelee voiman puutteen takia, vaan rohkeasti itse leikitellä sekä tahdilla että tempolla ja koittaa vaihtaa ja muuttaa niitä, hallitusti kuitenkin. Ajatuksena oli siis se, että pystyäkseen säilyttämään tasaisen tahdin, siihen täytyy pystyä itse ensin vaikuttamaan - niin totta. Ja täsmälleen samaa tehtävää muuten teetti Kyra hevosmessujen valmennusdemoissa.
Ravista tehtiin siis siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin. Tämä oli ollut helppoa vielä joku aika sitten mutta nyt käynnistä raviin siirtyessä Hupi putosi makaamaan ohjalle ja ravista käyntiin siirtyminen taas tuli aivan liian etupainoisena ja hidastaen eikä askellajista toiseen siirtyen. Ylöspäin siirtymisiä korjattiin sillä, että tein monta nopeaa - ja siis oikeasti nopeaa - siirtymistä käynti-ravi-käynti-ravi, ihan muutama askel kerrallaan, muodosta välittämättä, jännittymisestä välittämättä, ajatuksena vain se, että hevonen kantaa itse itsensä kokonaan ja koko ajan. Pari toistoa ja jännittyminen vaihtui taas nopeaan reagointiin, joskin hetken päästä jouduin kyllä aina korjaamaan uudelleen. Alaspäin siirtymisissä taas piti koota ravia enemmän ja ratsastaa käyntiä eteen eikä taakse - aivan, tätäkin on ehkä joskus ennenkin tehty... Keskityin taas liikaa rentoon raviin, enkä ratsastanut takajalkoja aktiivisiksi, ja takajalat tallissa on vaikea tehdä kunnon siirtymisiä.
Hanna totesi myöskin nopeasti että Hupi painuu molemmissa kierroksissa oikeaa pohjettani vasten. Oikea puoli on Hupin pehmeämpi ja heikompi kylki, eli se on taipuisampi oikealle mutta myös pudottaa oikean puolen helposti alas (here we go again...). Molemmissa kierroksissa piti tehdä nopea ja vähän nostava puolipidäte oikealta ja ratsastaa (päästää) eteen heti perään nopealla pohkeella (siis nopealla jalalla ikään kuin napauttamalla, ei voimakkaalla). Ja pitää se oikea pohje kiinni kyljessä eikä tarjota hevoselle mahdollisuutta heittäytyä sinne...
Laukassa ongelmat tulivat luonnollisesti selvimmin esille. Hupi alkoi ensinnäkin vähän jo väsähtää ja pyrki painumaan vielä enemmän kädelle, eikä laukka oikein lähtenyt rullaamaan vaan oli aika voimatonta. Edelleen asiaa korjattiin nopeilla puolipidätteillä oikealta, vasemmassa laukassa jopa asetus askeleen ajaksi ulos siirtäen, ja sitä seuraavalla nopealla oikealla pohkeella. Nostot tuntuivat tosi hitailta ja nahkeilta, mutta videon perusteella eivät olleet ollenkaan niin huonoja. Laukan laatu sen sijaan oli juuri sitä miltä se tuntuikin. Videon perusteella näkee myös sen, että kaikissa askellajeissa tahti on tällä hetkellä aika pahasti hukassa, ja sen että se johtuu varmasti ainakin osittain siitä että se satulan päällä oleva osa ratsukkoa on ihan eri tahdissa kun se satulan alla oleva osa... Jään näköjään jostain syystä ravissa koko ajan liikkeen taakse, tai sitten hevonen kiirehtii edelle. Joka tapauksessa tahti on enemmän tai vähemmän hukassa molemmilla.
Hyvä mieli jäi kyllä, mennään ehdottomasti uudelleen jos tilaa (ja rahaa) löytyy. Tänään itse asiassa on taas sen naapuriseuran valmennukset, voisi käydä tallimatkalla katsomassa ekan ryhmän jossa on pari tuttua, ja jatkaa siitä itse hevosen kanssa treenaamaan.
Loppuun vielä videonpätkiä tunnilta. En huomannut kertoa kaverille mistä päin kameraa zoomi löytyy joten ovat vähän kaukaa otettuja. Kuva näkyy ja ääni kuuluu kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti