Edellisviikonlopun kouluratavideon katsomisen jälkeen allekirjoittanut päätti nostaa jalustimet ristiin kaulalle ennen kun istunta valuu taas siihen malliin että kroppa on kenollaan vasemmalle ja polvet nousee suuhun asti. Pientä lipsumista tähän suuntaan on ollut havaittavissa...
Verkkasin Hupin ensin pitkillä alkukäynneillä ja kevyellä ravilla sen verran lihaksistaan lämpimäksi etten ihan kylmiä lihaksia ala rääkätä alas istuen. Sitten välikäynnit, jalustimet ristiin ja hommiin. Tein ravissa ensin ihan vaan paljon taivutuksia molempiin suuntiin, isoja ympyröitä ja pienempiä voltteja ja siten taivutusastetta vaihdellen. Toimivalta tuntuvaksi kuvioksi muodostui lopulta pääty-ympyrä, sanotaan nyt vaikka vasemmassa kierroksessa, jonka avoimelta sivulta käännetään voltti oikealle, kierros tai kaksi voltilla vähän kooten ja takaosalle (sisätakajalalle) energiaa ja voimaa hakien, ja siitä takaisin ympyrälle vasempaan kierrokseen, nyt isommassa ravissa ikään kuin voltilla kerätty energia ulos päästäen. Ja sama toisin päin. Tulee kokoamista, eteenratsastusta, ja sen verran paljon kääntämistä että omaan istuntaan ja painon jakautumiseen on pakko kiinnittää huomiota.
Jossain vaiheessa Hupi alkoi olla vähän turhan paljon ohjalla ja etupainoisena joten vaihdoin tehtävää nopeisiin siirtymisiin. Pääty-ympyrällä tasaisella taivutuksella mahdollisimman nopeita mutta pehmeitä siirtymisiä ravi-käynti-ravi. Yritin ensin laskea askeleita että olisin tehnyt tasamäärän askeleita joka kerta mutta totesin lopulta että on reilumpaa hevoselle pyytää siirtymistä sitten kun on itse valmis ja kykenevä sen tekemään eikä vaan huitoa menemään kun se kymmenen askelta tuli jo täyteen. Harjoitus teki tehtävänsä ja Hupi ryhdistäytyi taas, ja keveni edestä.
Päätin sitten siirtää saman tehtävän myös laukkaan. Jostain syystä laukan istuminen on aina ollut itselleni kamalan vaikeaa, varsinkin ilman jalustimia. Tasapaino pitää kyllä, siitä ei ole kyse, mutta laukan rytmiin ja liikkeeseen pääseminen on välillä ihan käsittämättömän vaikeaa. Tuntuu siltä että menen koko ajan eri suuntaan hevosen kanssa, mikä taas ei ainakaan auta hyvän rullaavan laukan löytämistä, mikä taas ei myöskään auta oman rytmin löytämistä. Kiva oravanpyörä siis. Mutta blondikin osasi päätellä että ilman jalustimia opitaan laukkaamaan vain laukkaamalla ilman jalustimia, töihin siis vaan. Tein ensin molempiin suuntiin jonkun verran laukkaa yhtäjaksoisesti ihan vaan hyvää rytmiä hakien, laukka tuntui pyörivän ihan kivasti, oikealle tosin edelleen oli vähän samoja ongelmia kun aiemminkin. Tämän jälkeen lähdin sitten tekemään nostoja ravista, muutama askel laukkaa ja takaisin raviin, ravi tasapainoon ja heti uusi nosto. Kahta nostoa enempää en saanut millään pääty-ympyrälle mahtumaan mutta kaksi mahtui sentään helposti ja siististi hosumatta.
Oman pienen lisämausteensa tähän ilman jalustimia ratsastukseen toi muuten se tosiasia että kentän viimeinenkin valo otti ja sammui edellispäivänä. Tilalle oli tuotu pieni raksavalo mutta eihän tuo paljoa auttanut, lähinnä näki missä kentän aidat menee. Otsalamppu oli siitä loistava ratkaisu että se kertoo heti sen koska täti tuijottaa hevosen niskaa sen sijaan että katsoisi eteensä (allekirjoittaneen perisynti nro 1). Suosittelen lämpimästi kaikille joiden mielestä hevosen niskassa on jotain ihan käsittämättömän mielenkiintoista, että sinne pitää tuijotella koko ajan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti