perjantai 4. marraskuuta 2011

Rentous on kaiken A ja O

To 3.11.2011

Sunnuntai
Olin viime sunnuntaina koko aamupäivän seuraamassa naapuriseuran kouluvalmennuksia ja hakemassa uusia ideoita omaan työskentelyyn, kroonisen rahapulan vuoksi kun omat valmennustunnit jäävät valitettavan harvoiksi. Varsinaisesti uusia ideoita harjoitusten suhteen ei sinänsä tällä kertaa tullut, mutta sitäkin enemmän vahvistusta sille että tehdään fiksuja asioita. Kaikki neljä valmennusryhmää tekivät siirtymisiä ympyrällä mahdollisimman rennosti liikkuvaa hevosta hakien. Ei ihan hirvittävän kaukana siitä mitä ollaan itse tehty koko viime viikko.


Tallille ajellessa pää oli joka tapauksessa täynnä ideoita ja ajatuksia miten asioita voisi tehdä vieläkin paremmin joten jatkettiin sitten saman harjoituksen parissa. Ja toisaalta kun Hupi on helposti jännittyvää tyyppiä ja nyt liikkunut viime ajat todella rennosti, niin ei varmasti ole huono ajatus vahvistaa entisestään tätä "moodia". Pienen riskin otin kuitenkin ja laitoin hevoselle kanget päähän. Edellinen ratsastuskerta kangilla jokunen viikko sitten meni ihan plörinäksi, kun kävin tekemässä verryttelyt maastossa, Hupi otti ihan liikaa "jippii-täysiä"-kierroksia ja sen jälkeen kaikki vaikuttaminen oli oikeastaan ihan mahdotonta. Ja kun kankien kanssa Hupi on ajoittain edelleen vähän arka tukeutumaan kunnolla kuolaimeen niin homma oli sitten sitä myöten selvä. Nyt tehtiin pitkät alkukäynnit ja verryttelyt tallin omalla harkkalenkillä, ja siitä sitten vähitellen kentälle. Yritän tehdä alkuverryttelyt ainakin osittain muualla kun kentällä, varsinkin nyt kun ilmojen kylmettyä vertyminen vie selvästi pidemmän aikaa, niin pelkkä saman ringin kiertäminen ei varsinaisesti kasvata hevosen työskentelymotivaatiota.

Jos edellinen kerta kangilla oli katastrofi, niin tämä oli sitten sieltä toisesta ääripäästä. Rentous säilyi ihan alusta ihan loppuun asti, ja tuntuma oli hyvä ja tasainen heti alusta alkaen. Kun Hupi pysyy rentona, niin sitä on kangilla helpompi houkutella venyttäytymään vielä pidemmälle eteen-alas myös laukassa. Nivelellä muoto tuppaa laukassa kärsimään ja Hupi haluaisi lyhentää kaulaansa noin kilometrin verran, vaikka käynnissä ja ravissa ei ole mitään ongelmaa. Tiedä sitten missä on ongelma (vahva veikkaus että satulan päällä...) mutta jos näin saadaan hyvää isoa rentoa rullaavaa laukkaa eteen-alas-muodossa niin tehdään sitten näin. Turha kai se on tehdä huonoja toistoja nivelellä vaan hakea rutiinia niin kuin se helpointa on. Monesti kuitenkin kankitreeniä seuraavana päivänä sama hyvä laukka onkin sitten yhtäkkiä löytynyt myös nivelellä ratsastaen, kuten olen tainnut jo aiemminkin mainita.

Hyvä mieli jäi ratsastuskerrasta, tehtiin tavoitteen mukaisesti siirtymisiä rennolla hevosella. Tasainen pyöreä muoto säilyi läpi siirtymisten, aina kun muistin valmistella siirtymisen kunnolla ja ratsastaa uutta askellajia eteenpäin heti ensimmäisestä askeleesta lähtien, myös alaspäin siirtymisissä. Ei jarruteta vaan siirrytään!

Maanantai
Maanantaina olin tallilla vähän kiireessä pitkän työpäivän jälkeen enkä jaksanut alkaa sen kummemmin varusteita virittelemään, joten hevoselle suitset ja itselle kypärä päähän ja ilman satulaa humputtelemaan. Oli muuten tätillä tekemistä istua kyydissä kun liike tuli isona ja rentona läpi selän. Sen verran on sentään oma tasapaino kehittynyt että pystyin kuitenkin ratsastamaan tässä tempossa ihan alusta lähtien, ei tarvinnut aloittaa varovasti mummoravilla kuten aiemmin. Lopussa oli tosin välillä jo vähän tekemistä ravin tasapainottamisen kanssa, kun ison ravin ja altajuoksemisen raja alkoi lähestyä. Kun teki noinabout joka askeleella pienen aavistuksenomaisen puolipidätteen niin homma pysyi kasassa ja tahti hyvänä, mutta unohdupa vain matkustelemaan edes kolmen askeleen ajaksi niin paketti levisi jo. Töitä sai tehdä, mutta hyvä niin :)

Laukat jätettiin vähiin tällä kertaa, en pysty varsinaisesti ratsastamaan isoa laukkaa ilman satulaa vaan homma menee matkusteluksi ja kyydissä keikkumiseksi, joten hyöty on plusmiinus nolla (oma tasapaino sinne plussan puolelle, hevosen tasapaino miinukselle). Muutama nosto tehtiin molemmin päin, hetki hyvää laukkaa ja äkkiä alas raviin ennen kun homma leviää käsiin.

Oman haasteensa ratsastukseen teki myös kentän viereisiin tarhoihin päivällä tuodut uudet valkoiset pyöröpaalit. Tai ei siis pyöröpaalit itsessään vaan tallin maskottivuohet jotka ottivat kaiken ilon irti paaleista: söivät, kiipesivät päälle, ottivat vauhtia kaukaa pimeyden keskeltä ja hyökkäsivät sarvet ojossa kivasti suhisevaa paalimuovia päin. Yllättävän lunkisti Hupi tähän suhtautui, yhtään sivuloikkaa tai vastaavaa ei tehty, mutta sanotaanko että pientä jännittymistä oli havaittavissa hetkittäin ;) Pääsääntöisesti kuitenkin eilisen teemalla jatkaen, rento hevonen, matala muoto, aktiivinen selkä ja takaosa ja kiljoona siirtymistä.

Tiistai
Tiistaina päätin sitten että kahden erittäin onnistuneen kenttätyöskentelypäivän jälkeen on aika antaa hevosen vähän tuulettaa päätään ja lähteä maastoon. Olin käynyt ostamassa otsalamppuunkin uudet patterit ja johan näki taas. Ei tuo mikään valtavan hyvä valoteholtaan ole mutta sen verran näkee että mihin ollaan menossa, tämä Petzl Tikka käytössä siis.

Käytiin alkukäynnit tietä pitkin naapuritallilaisia moikkaamassa. Tänä vuonna ensiratsastus otsalampun kanssa ei aiheuttanut mitään kummallisuuksia, viime vuonna taidettiin hetki miettiä pitääkö oman varjon yli hypätä vaiko ei. Autot ei aiheuttaneet pimeälläkään sen suurempia sydämentykytyksiä, sen sijaan melko reipasta vauhtia vastaan tullu valoton polkupyörä oli aavistuksen epäilyttävä, samoin joku puskassa vaaninut mörkö X, jonka kohdalla otettiin melko reipas tienlevyinen sivuloikka ja paljon isoa puhinaa :D

Suunnattiin sitten Tavelansuoralle jatkamaan viimeviikkoisia suora hevonen -teeman mukaisia harjoituksia, katsomaan että onko opit vielä päässä. Ja olihan ne, päästiin jatkamaan täsmälleen samasta pisteestä kun mihin oltiin edelliskerralla lopetettu: rento, joskin hyvin terävä ja valpas hevonen, joka kuitenkin antoi ratsastaa ja vaikuttaa itseensä. Yksi sunnuntain valmennuksista mieleen jäänyt asia on se, miten hieno ja pieni ero on näyttävän ja käsiin räjähtävän hevosen välillä, ja juuri tällä rajalla taiteilulta tämänkertainen ratsastus tuntui, ja oikealla puolen rajaa pysyttiin koko aika. Eihän Hupista mitään liitokaviota saa tekemälläkään, mutta nyt se tuntui niin jäntevältä, joustavalta ja isosti liikkuvalta kuin vaan mahdollista. Jos jossain olisi rasahtanut tai kolahtanut vähän kovempaa jotain niin varmasti oltaisiin singottu suuntaan X, mutta nyt ei aihetta löytynyt vaan energia kohdistui oikeisiin asioihin.

Tehtiin taas siirtymisiä noin miljoona kappaletta, ja varsinkin ravista käyntiin siirtymiset oli ehkä parhaita ikinä. Aina ne on olleet Hupille vahva kohta, mutta silti monesti tuntuu siltä että jotenkin yhteys katkeaa sen siirtymisen ajaksi, ja vaikka pääsenkin ratsastamaan heti sitä ensimmäistä käyntiaskelta niin itse siirtymisen ajan olen kuitenkin vain matkustaja. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa kiinni siihen fiilikseen että ratsastan koko siirtymisen läpi ja ajatus säilyy koko ajan eteen. Pieni ravin kokoaminen, merkki käyntiin siirtymisestä, jalka pysyy kiinni, käsi joustaa eteen ja antaa kaulalle tilaa venyä eteen siirtymisessä. Ja kun ylälinja venyy niin takajaloilla on tilaa tulla alle - tai mikä nyt onkaan muna ja mikä kana - mutta joka tapauksessa tehtiin kyllä elämämme parhaita siirtymisiä varmaan toistakymmentä peräjälkeen. Lopuksi laukkasin vielä muutaman pätkän, tällä kertaa vain tallilta poispäin (virtaa oli niin paljon että toiseen suuntaan olisi voinut rentoudelle käydä hullusti) ja ihan yhtä hienoa laukkaa kuin viimeksikin. Ja normaalisti laukassa edestä kaulaa kasaan kerivälle hevoselle sai syöttää nyt ohjaa lisää kymmenen senttiä :)

Nyt on kulunut jo viikon päivät niin että Hupi on ollut parempi kuin oikeastaan ikinä. Homma lähti toimimaan siitä viikon takaisesta "naksahduksesta" maastossa, ja on kantanut ainakin tänne asti. Kavereille totesin jo, että ihan vaan tiedoksi sille joka tuon hevosen on käynyt vaihtamassa, en kaipaa sitä ylikierroksilla käyvää singeriä takaisin. Tämä rennolla ja toimivalla hevosella ratsastus on paljon kivempaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti